Osa kansalaisista on selvästi liikkeellä: Kossu-liike, kakuttamistempaus, Attacin perustaminen, tänä syksynäkin Turun sinappi –liike ja ydinsukellusveneeseen tunkeutuminen. Sama aktivisti voi silti suhtautua puoluepolitiikkaan ja poliittiseen järjestelmään hyvin kyynisesti. Ns. globalisaation vastainen liikehdintä onkin usein käytännössä hylännyt poliittisen järjestelmän ja keskittyy vaikuttamaan suoraan yrityksiin ja brandien kautta markkinoiden toimintaan. Suunnan muutoksen ymmärtää. Valtaa on siirtynyt markkinoille, miksi tuhlata ruutia puoluepolitiikkaan.

Käytännössä on usein nähty, että yritys muuttaa nopeasti kurssiaan ainakin vähäksi aikaa painostuksen edessä pelastaakseen myyntilukunsa. Sen sijaan eduskuntapolitiikka on hidasliikkeisempää. Puoluepolitiikkaan mukaan lähtevän aktivistin olisi ensin saatava oma ääni kuulumaan puolueen sisäisessä valtakamppailussa ja sitten puolueiden välisessä valtakamppailussa. Vaikka kuinka haluaisin vannoa kansanvallan nimeen, on pakko myöntää, että monia yrityksiä johdetaan tässä maassa paremmin ja tehokkaammin kuin esimerkiksi kuntia ja julkisia laitoksia. Oman valta-aseman pönkittäminen ja koalitioiden muodostaminen vie valtavasti resursseja poliittisessa johtamisessa ja voi olla jopa keskeinen syy siihen, että politiikan kurssi hyvin harvoin muuttuu kovin nopeasti ja ajan vaatimusten mukaisesti.

Kyyninen kansa on kova pala purtavaksi. Virallisesti poliitikot janoavat avoimen asiakeskustelun ja parhaan argumentin perään. Todellisuudessa kansa pääsee jyvälle asioista ja kuulee päätöksien perusteluista siloitellun version vasta kun todelliset päätökset on jo tehty. Mediasta saamme seurata liian usein pelkkiä päätöksentekonäytöksiä. Käytännössä viime viikot tässä maassa on keskustelu "söpöydestä". Tuo adjektiivi on poliittisesti latautunut niin vahvasti, että vähään aikaan sanaa tuskin voi käyttää vilpittömästi muu kuin Lipposfani.

En ylipäätään ymmärrä miten eduskuntavaalien muuttaminen pääministerivaaliksi voisi edistää asiakeskustelua. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten puolueet ratkaisevat asian ja viihteen välisen suhteen poliittisessa viestinnässään lähikuukausien aikana. Viihteellisyys ei yksiselitteisesti toimi kansanvaltaa vastaan tai asialinja sen puolesta. Markkinointiviestinnässä lähdetään siitä, että asiakas aina oikeassa. Poliittisen markkinoinnin osalta näin ei vieläkään ole. Kyynisen kansan luokse ei ole oikotietä, heidän ajatuksensa ja tapansa on ensin tunnettava.