Osa kansalaisista on selvästi
liikkeellä: Kossu-liike, kakuttamistempaus, Attacin perustaminen, tänä syksynäkin
Turun sinappi liike ja ydinsukellusveneeseen tunkeutuminen. Sama aktivisti voi silti
suhtautua puoluepolitiikkaan ja poliittiseen järjestelmään hyvin kyynisesti. Ns.
globalisaation vastainen liikehdintä onkin usein käytännössä hylännyt poliittisen
järjestelmän ja keskittyy vaikuttamaan suoraan yrityksiin ja brandien kautta
markkinoiden toimintaan. Suunnan muutoksen ymmärtää. Valtaa on siirtynyt markkinoille,
miksi tuhlata ruutia puoluepolitiikkaan.
Käytännössä on usein nähty, että yritys muuttaa nopeasti kurssiaan ainakin
vähäksi aikaa painostuksen edessä pelastaakseen myyntilukunsa. Sen sijaan
eduskuntapolitiikka on hidasliikkeisempää. Puoluepolitiikkaan mukaan lähtevän
aktivistin olisi ensin saatava oma ääni kuulumaan puolueen sisäisessä
valtakamppailussa ja sitten puolueiden välisessä valtakamppailussa. Vaikka kuinka
haluaisin vannoa kansanvallan nimeen, on pakko myöntää, että monia yrityksiä
johdetaan tässä maassa paremmin ja tehokkaammin kuin esimerkiksi kuntia ja julkisia
laitoksia. Oman valta-aseman pönkittäminen ja koalitioiden muodostaminen vie valtavasti
resursseja poliittisessa johtamisessa ja voi olla jopa keskeinen syy siihen, että
politiikan kurssi hyvin harvoin muuttuu kovin nopeasti ja ajan vaatimusten mukaisesti.
Kyyninen kansa on kova pala purtavaksi. Virallisesti poliitikot janoavat avoimen
asiakeskustelun ja parhaan argumentin perään. Todellisuudessa kansa pääsee jyvälle
asioista ja kuulee päätöksien perusteluista siloitellun version vasta kun todelliset
päätökset on jo tehty. Mediasta saamme seurata liian usein pelkkiä
päätöksentekonäytöksiä. Käytännössä viime viikot tässä maassa on keskustelu
"söpöydestä". Tuo adjektiivi on poliittisesti latautunut niin vahvasti, että
vähään aikaan sanaa tuskin voi käyttää vilpittömästi muu kuin Lipposfani.
En ylipäätään ymmärrä miten eduskuntavaalien muuttaminen pääministerivaaliksi
voisi edistää asiakeskustelua. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten puolueet
ratkaisevat asian ja viihteen välisen suhteen poliittisessa viestinnässään
lähikuukausien aikana. Viihteellisyys ei yksiselitteisesti toimi kansanvaltaa vastaan tai
asialinja sen puolesta. Markkinointiviestinnässä lähdetään siitä, että asiakas aina
oikeassa. Poliittisen markkinoinnin osalta näin ei vieläkään ole. Kyynisen kansan
luokse ei ole oikotietä, heidän ajatuksensa ja tapansa on ensin tunnettava.
Kirjoittaja on
tamperelainen vapaa politiikan ja viestinnän
tutkija ja konsultti.