Minä en ole, vaikka tulevaisuuteni leipä ei näytä leveämmältä kuin opiskeluaikanani, haluan kunnioittaa käsityöläisiä, jotka olivat elämänehto kyläyhteisöissä. Haluan "isona" olla käsityöläinen. Haluan työlläni arvostaa heidän panostaan ihmiskunnan säilymiselle. Haluan käyttää hyväkseni kehittynyttä aivotoimintaani ja varsinkin vastaotteisia etusormiani ja peukaloitani.

Käteni tuovat minulle taidon, aivoni kyvyn luoda. Noiden kahden toiminnon yhteistyöstä syntyy kauneutta, taidetta, jolla on myös käyttötarkoitus. En halua että teoksiani käydään ihailemassa museoissa, vaan jokainen saakoon niistä mielihyvää kotonaan, kun ne ovat käytössä. Kynttilänjalat kynttilöineen tuokoot tunnelmaa, CD-telineet pitäkööt järjestystä levyhyllyssä.

Käsilläni teen itselleni ammattia. En ajattele, että tulevaisuus voi olla vaikeakin pyrkiessäni toteuttamaan unelma-ammattini. En murehdi etukäteen, sillä silloin olisin valinnut jonkin muun alan opinnot. Opiskelijan leipä ei ole leveä, mutta olen todennut, että näkkileivälläkin saa vatsansa täyteen. Tärkeämpää on se, että saa tehdä juuri sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä, tärkeämpää on saada toteuttaa kutsumustaan.

Alani ei juuri suo mahdollisuuksia korkeaan elintasoon. Mutta vaatiiko ihmisen kehittynyt aivotoiminta juuri sitä? Pelkästään helppous ei tee elämästä nautinnollista ja hyvää. Tietenkin toivon, että kaikki ihmiset löytäisivät käsityötuotteet muulloinkin kuin joululahjojen ostamisen aikaan. Toivon että ammattini opitaan arvostamaan ja käsityöläiset nauttivat jatkossa lähes samantasoista arvostusta kuin parisataa vuotta sitten.

Haluan elvyttää kuolevaa käsityöläisyyttä. Minulle on kuitenkin tärkeintä kyky ja mahdollisuus toteuttaa itseäni ihmisenä. Tahdon ajatella aivoillani ja tarttua asioihin käsilläni, tehdä niillä jotain konkreettista ja toivoa, että joku toinenkin saa edes jotain valmistamastani tuotteesta.

Aura Kuisma