Myöhästyin vuodella. Valmistuin pari viikkoa sitten, ja jouduin toteamaan että omassa maakunnassani Itä-Uudellamaalla ei alan työpaikkoja ole tarjolla yhtä ainoata. Olin valmistautunut menemään pääkaupunkiseudulle töihin, koska olin kuullut alan laskusuhdanteesta, mutta edes siellä ei ole kuin muutama vapaa työpaikka tietotekniikan "duunareille". Näihin paikkoihin taas vaaditaan alan työkokemusta.

Sopeutuvana ihmisenä ajattelin, että onhan tässä aikaa odotella parempia aikoja, ja mennä ensin johonkin muuhun vaikka pienipalkkaiseenkin hommaan, joka ei vaadi koulutusta. Tapasin sitten laman aikana ammattikoulusta samalta linjalta valmistuneen kaverin, joka oli joutunut menemään muihin töihin. Vaikka alalle syntyi työvoimapula, ei hän koskaan päässyt alalle töihin, sillä moni asia oli jo unohtunut, ja vielä useampi asia muuttunut tai kokonaan uusi. Eli koko koulutus meni häneltä hukkaan. Mietin keinoja pitää omaa ammattitaitoani yllä, kenties jotain iltakoulutusta välillä, sitäkin kyllä järjestetään ihan kiitettävästi. Ongelma vain on, että koko ajan kiihtyvällä tahdilla valmistuu entistä enemmän tietotekniikan työntekijöitä suoraan kortistoon. Tulisiko alalle koskaan enää riittävästi työpaikkoja, vai tekisivätkö yliopiston käyneet jatkossa duunarienkin työn?

Mikähän ala nyt kärsii työvoimapulasta, pitäisikö opiskella joku toinen ala? Jos opiskelen toisen alan, voinko olla varma että valmistuttuani alalla on yhä työpaikkoja, vai joudunko "koulutuskierteeseen"? Pitäisi varmaan pyrkiä opiskelemaan lääkäriksi, siellä ainakin on varmasti työvoimapulaa jatkossakin. Lääkärit ovatkin hyvä tyyppiesimerkki siitä miten käy kun johonkin ammattiin koulutetaan liian vähän työntekijöitä, kun Ahon hallitus "säästi" ja laski jo vähiä koulutuspaikkoja. Tuli lopulta todella kalliiksi yhteiskunnalle. Onko sitten paha jos koulutetaan liikaa? Hallitus on tyytyväinen kun tilastoissa on vähemmän työttömiä, pääasia että opiskelevat jotain. Onko yhteiskunnan kannalta järkevää kouluttaa ihmisiä ammattiin jota he eivät koskaan tule harjoittamaan? Kaikki eivät kuitenkaan voi olla "huippuosaajia" joita työnantajat nyt hakevat. Tai sitten menen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, kun niitä työpaikkoja löytyy suomalaisille ympäri maailmaa, ja koulutuksen maksaa silti suomalainen yhteiskunta (plussana täytyy pitää myös sitä että opiskelutoverit olisivat pääosin tyttöjä). Sairaanhoitajat ovatkin toisenlainen omituinen ilmiö suomalaisessa koulutus- ja palkkauspolitiikassa. Sairaanhoitajista on sairaaloissa pulaa, mutta kunnat eivät voi palkata kun eivät saa valtiolta tarpeeksi rahaa. Valtiolla taas ei ole tarpeeksi rahaa, koska työttömiä on niin paljon, ja verojakin pitää kuulemma laskea. Verorahoilla sitten koulutetaan suomalaisia muualle hoitamaan sairaita, ehkä niin onkin paras, eivätpä käytä meidän sosiaaliturvaamme?

Jos minä asioista jotain ehkä jo tietävä en keksi "mikä minusta voisi tulla isona", miten sitä voi odottaa peruskoulunsa päättävältä yhdeksäsluokkalaiselta? Jos opetusministeriöllä ei ole hajuakaan mille alalle tarvitaan osaajia kahden vuoden päästä, miten sitä voi vaatia viisitoistavuotiaalta? Ja kaikkein olennaisin kysymys: millä aloilla on tulevaisuudessa tekniikan jatkuvasti kehittyessä riittävästi työpaikkoja nykyisillä työajoilla, kun yhä pienemmällä porukalla saadaan aikaan entistä enemmän? Jopa tietotekniikan tavallisia työläisiä tarvitaan entistä vähemmän tekniikan kehittyessä entistä varmemmaksi. Ovatko tuotannon työpaikat tulevaisuudessa vain "huippuosaajille", muutamille korkeasti koulutetuille järjestelmien kehittäjille, vai lisääntyykö tuotanto loputtomasti niin, että lisääntyvästä tehokkuudesta huolimatta työtä riittää jatkossakin? Ja pystyykö palvelualat korvaamaan tuotannon työpaikkoja? Jossain vaiheessa palikat täytyy varmaankin jakaa uudestaan ja järjestelmää muuttaa rajusti, mutta miten siihen asti, miten ennakoitaisiin paremmin tulevaisuuden tarpeita?

Jussi Saramo
Kirjoittaja on
porvoolainen 23 -vuotias
työtön tietotekniikan asentaja.