Opetushallituksen pari vuotta sitten valmistuneen, työvoiman tarvetta 2010 kartoittaneen selvityksen perusteella työpaikkojen määrä näyttäisi jatkuvasti supistuvan mm. maatalous- ja karjanhoitoammateissa, metsätöissä, teva-aloilla, elintarvikeammateissa, puusepillä, graafisessa teollisuudessa, sekatöissä rakennuksilla, postin ammateissa, siivoojilla ja toimistotöissä.

Mahdollisuuksia paranevaan työllisyyteen näyttäisi lähivuosina olevan vaikkapa puutarha- ja puistotöissä, koneasentajilla, työkoneiden kuskeilla, kemian prosessiväellä, sähköasentajilla, talonrakentajilla, putkimiehillä, maalareilla, autokuskeilla, myyjillä ja ravintolatyöntekijöillä.

Käden taitojen kysyntä näyttää kuitenkin jäävän pahan kerran erilaisen johto- ja asiantuntijatyön, hoivatyön sekä sosiaali- ja vapaa-ajan työn varjoon.

Eniten työvoiman määrä kasvaisi hoito-, sosiaali- ja vapaa-ajan töissä ja kasvu olisi selvityksen jaksolla 1995—2010 yhteensä noin 90 000 työpaikkaa.

Huima poistuma lähestyy

Auringonlaskun tai –nousun ammatteja ei kuitenkaan voi päätellä yksin työllisten määrien muutoksista, koska työvoiman tulevaan tarpeeseen vaikuttaa keskeisesti tämän vuosikymmenen lopulla alkava voimakas poistuma työmarkkinoilta.

Opetushallituksen ennusteen mukaan uutta työvoimaa tarvittaisiin 2010 noin miljoona henkeä, josta poistuman osuus olisi peräti 820 000 henkeä eli 42 pros. vuoden 1995 työllisistä.

Poistumasta kaksi kolmasosaa aiheutuisi työkyvyttömyydestä ja yksi kolmannes vanhuuseläkkeelle lähdöstä. Poistuma olisi suurin niissä ammateissa, joissa työntekijöiden ikä on keskimäärää korkeampi, työt fyysisesti raskaimpia ja työntekijöiden koulutustaso alhainen.

Käännekohta tulossa vuonna 2005

Työministeriön virkamiehet laskevat tulevaisuutta Työvoima 2020 –raportissa aina vuoteen 2030. Ennusteen ns. perusuralla, jossa talous ja tuottavuus kasvaisivat reilun parin prosentin keskivauhtia, työvoiman ja työllisten huippu (2,62 ja 2,40 miljoonaa henkeä) saavutettaisiin vuonna 2005. Sitten alkaisi alamäki, ja sekä työvoiman että työllisten määrä supistuisi noin 10 000 hengen vuosivauhtia ainakin ennustekauden loppuun saakka.

Samaisessa laskelmassa työttömien luku putoaisi alle 200 000:n vasta joskus 2010 jälkeen ja työttömyysaste olisi vielä 2020 lähes 6 pros.

Monilla aloilla, kuten esim. metallissa, liikenteessä ja julkispalveluissa, työllisten määrä kääntyisi alaviistoon vuonna 2005. Rakennuksilla käännepiste tulisi vastaan uudelleen 2010:n tienoilla ja metsäteollisuudessa se ohitettiin jo vuosikymmeniä sitten. Erilaisiin yksityisiin palveluihin laskelma lupaa jatkuvasti lisää työpaikkoja.

Hoito, palvelut ja teollisuus työllistävimpiä

Uuden työvoiman tarpeeksi Työvoima 2020 –raportti arvioi vuosina 2000—15 runsaat 900 000 henkeä.

Tarpeen aiheuttaa miltei kokonaan työvoiman poistuma, joka on suurinta teollisuudessa (165 000), palvelutyössä (137 000) ja hoitotyössä (125 000).

Huutavin vereksen työvoiman tarve olisi puolestaan hoitotyössä, palvelutyössä, teollisuudessa sekä tuotannon, liikenteen, talouden ja hallinnon asiantuntija- ja päällikkötehtävissä, jotka olisivat selvästi kasvavia ammattiryhmiä.

Vuoden 2000 työllisten määrään nähden uutta työvoimaa tarvittaisiin 43 pros.

Eero Kosonen

  Vanhoja ammatteja katoaa samalla, kun eri sektorien merkitys yhteiskunnassa vähenee. Maa- ja metsätaloudesta on monien työtehtävät muuttuneet tarpeettomiksi, kun tiloja on koneistettu ja tilat ovat muuttunet perheviljelmiksi.

– Kyse ei ole sattumasta, sanoo erikoistutkija Olli Poropudas opetusministeriöstä. Hän on tehnyt koulutussuunnitelmia 25 vuotta.

Koulutussuunnitelmat laaditaan yhteistyössä opetusministeriön, työministeriön ja taloudellisten asiantuntijoiden kanssa. Nyt on valmiina Työvoima 2020 –ennuste taloudesta ja työllisyydestä sekä yleensä että eri toimialoilla.

– Me ennustamme, mitä tapahtuu eri toimijoiden sisällä. Toistaiseksi ennusteet ovat pitäneet aika hyvin paikkansa, Poropudas sanoo.

Ammatteja häviää elinkeinon kavetessa

Muutokset ovat helposti nähtävissä, jos tilannetta katsoo pitkällä aikajaksolla. Maa- ja metsätalousammatit työllistivät 1860-luvulla väestöä eniten, se jatkui aina toiseen maailmansotaan saakka.

– Kun tietyn elinkeinon merkitys supistuu, sieltä häviää ammatteja, Poropudas kiteyttää.

Vielä 1970-luvulla tekstiili- ja elintarviketeollisuus olivat vahvoja. Poropudas kertoo, että tähän saakka teollisuus- ja rakennusala ovat kasvaneet, mutta nyt suunta on muuttumassa.

Uusia ammatteja syntyy hänen mukaansa toisista ammateista, kun tehtävä eriytyy tarpeeksi.

– Kun internet yleistyi, syntyi sisällönsuunnittelijoita. Kun mikä tahansa talouden osa kasvaa, sen sisällä tapahtuu erikoistumista ja siellä syntyy uusia ammatteja.

Vaikka ammattien pysyvyydestä ei voikaan olla varma, kukin ammatti antaa Poroputaan mukaan valmiuksia johonkin toiseen ammattiin.

Kuluttajien tottumukset muokkaavat kenttää

Myös kuluttajien käyttäytyminen vaikuttaa ammattien jatkuvuuteen. Moni käsityöläisammatti on Poroputaan mukaan muuttunut marginaaliseksi. Suutareiden ja räätäleiden kysyntä katosi jalkine- ja tekstiiliteollisuuden myötä.

– Ennen vanhaan ravintolassa tarjoilija pyysi tilauksen ja toi ruoka-annoksen, nyt se haetaan itse, Poropudas toteaa.

Myös se, mistä palvelut hankitaan, vaikuttaa ammattien poistumiseen ja syntyyn. Kotona työskentelevät piiat ovat jääneet historian hämäriin, mutta vastaavat pesula-, lastenhoito- ja ruoanvalmistuspalvelut haetaan muualta.

Tietotekniikka on muuttanut ammattikirjoa monella tavalla.

– Pankkisektori on yksi esimerkki siitä, miten palvelu on automatisoitu, Poropudas toteaa.

Vastaavasti tietotekniikan myötä on tullut joukko uusia ammatteja.

Palapeliä kasvu- ja katoalueiden kesken

Kaikkiaan 30:ssä eri koulutustoimikunnassa työntekijöiden, työnantajien, oppilaitosten ja opetusministeriön edustajat pohtivat, minkälaista osaamista alalla tulevaisuudessa tarvitaan.

Työelämän tarpeiden kannalta on Poroputaan mukaan tärkeintä pitää huolta siitä, että kasvaville aloille saadaan riittävästi uusia koulutuspaikkoja.

Hän ottaa esimerkiksi 1990-luvun alussa tehdyn tietoteollisuusohjelman, jonka perusteella lisättiin tietotekniikan ja tietoalojen tutkintoja huomattavasti.

Kukaan ei osannut ennakoida alkavaa lamaa.

– Me emme voi elää suhdanteiden mukaan. Väkeä koulutetaan pysyvää tarvetta varten.

Suurten ikäluokkien eläköityminen tuo omat haasteensa.

– Ikärakenteen perusteella tiedämme, miten väkeä lähtee eri ammattiryhmistä. Se ei ole ongelma. Eri asia on, miten työpaikkojen määrä muuttuu. Se on hienosäätöä, Poropudas toteaa.

Koulutuksella perusopit moneen ammattiin

Vaikka muutokset työpaikkojen määrissä ovat pieniä, työvoiman poistuma tekee laskelmat uusista koulutuspaikoista vaikeaksi. Pitää päättää, lisätäänkö koulutuspaikkoja vai vähennetäänkö niitä.

Poroputaan mukaan pienillä asioilla on hyvin suuret kerrannaisvaikutukset. Jos kasvualan työpaikat vähenevät, koulutuksen tarjontaa joudutaan leikkaamaan joskus dramaattisesti.

Käytännössä viranomaiset supistavat harvoin koulutuspaikkoja. Yleensä ne vähenevät markkinoiden kysynnän mukaan. Kun työpaikkoja ei valmistuneille löydy, haku alan koulutukseen lopahtaa. Poroputaan mukaan tällöinkään koulutuksesta ei välttämättä valmistu työttömäksi.

– Koulutus halutaan pitää laajapohjaisena, jotta siitä voi erikoistua eri ammatteihin. Tämä edellyttää sitä, että työnantaja perehdyttää uuden työntekijän tehtäviin, hän sanoo.

Ministeriön intresseissä on kouluttaa metallimiehiä, joista voi tulla vaikka laivahitsaajia. Työnantajan tehtävänä on perehdyttää koulusta valmistuneet työpaikan työkaluihin, materiaaleihin ja lopputuotteisiin. Julkista koulutusta ei voida Poroputaan mukaan räätälöidä tällaiseen.

Asiantuntijoiden tarve kasvaa

Ennusteiden mukaan työpaikat teollisuudessa ja toimistotyössä vähenevät. Sen sijaan asiantuntijatehtäviin ja palvelusektorille kaivataan uutta työvoimaa. Palvelusektorilla tarvitaan varsinkin terveydenhoitajia ja hoiva-ammattien taitajia.

Poropudas kertoo, että vuonna 2005 ennakoidaan metalliteollisuuden työpaikkojen lisääntyvän, mutta ne vähenevät vuoden 2020 jälkeen. Kasvusta huolimatta tarve työntekijäammatteihin hupenee. Nousu perustuu insinöörien, teknikoiden ja atk-suunnittelijoiden kasvavaan tarpeeseen.

– Elektroniikkateollisuus perustuu aika paljon tuotekehittelyyn. Kun tulee niukkuutta työvoimasta, me panostamme korkean osaamisen ammatteihin, Poropudas sanoo.

Työpaikkojen arvellaan vähenevät myös rakennusteollisuudessa ja liikenteessä.

Sen sijaan uusia osaajia tarvitaan myös hallinnon ja rahoituksen asiantuntijatyöhön. Poroputaan mukaan tämä tarkoittaa mm. markkinointihenkilöstöä, lakimiehiä ja taloushallinnon asiantuntijoita.

Työvoimasta suurin osa on jo nyt erilaisissa asiantuntijatehtävissä.

– Olemme siirtyneet eräällä tavalla asiantuntijayhteiskuntaan, Poropudas sanoo.

Birgitta Suorsa