Kova koillistuuli puhaltaa jääkylmää ilmaa Loviisanlahdelta suoraan tilapäiseen, pressukaton suojaamaan halliin, jossa on rakenteilla Österstjernan-niminen jahti. Kölipuu on jo laskettu ja kaaret ovat suurimmaksi osassa pystyssä. Aluksen perävannas ja etuosan kaaret teettävät tasaisesti töitä Pernajassa sijaitsevan Kuggomin kansanopiston kymmenellä laivapuuseppäopiskelijalla.

Puujaalojen ammattimainen rakentaminen hiipui 1950-luvun alussa. Rauta syrjäytti silloin puun laivanrakennuksessa myös pientonniston osalta.

Mutta puisia jahteja ja kaljaaseja rakennettiin joka toisessa saaristolaiskylässä vielä ennen sotaa ja heti sodan jälkeenkin. Osa niistä on edelleen käytössä huvialuksina. Puulaivojen rakentamisen taito siirtyi vuosisatojen ajan sukupolvelta toiselle luonnollisena osana saaristolaiselämää. Vielä on jäljellä muutamia ikääntyneitä puulaivojen rakentajia, jotka pystyvät välittämään osaamistaan eteenpäin.

Puualuksia on tulossa

Puulaivojen rakentaminen elää jonkinlaista renessanssia. Vanhojen puualusten harrastajat ovat sekä entistäneet vanhoja jaaloja että rakentaneet uusia vanhojen mallien mukaan. Paraikaa aluksia on rakenteilla Suomenlinnassa (Alma), Voolahdella Porvoossa (Alexandra) ja sitten Österstjernan Loviisassa. Ammattimaisemmissa mitoissa puualuksia kunnostetaan ja rakennetaan Suomenlinnan telakalla.

Loviisan Österstjierna-projektin erikoisuus on, että siihen on yhdistetty puualusten rakentamisen erikoistuneiden puuseppien koulutus. Kuggomin kansanopistossa on alkanut yksivuotinen laivakirvesmieskoulutus. Teoriaopetus tapahtuu koululla ja käytännön opetus tilapäisellä telakalla Loviisan suola-aittojen naapurissa.

Kurssille pääsy edellytti aiempaa perehtyneisyyttä puutöihin sekä kätevyyttä. Ihanne oli kirvesmies- tai puuseppäkoulutus tai vastaava kokemus. Kymmenestä opiskelijasta osa on nuoria, jotka haluavat kokeilla erilaista ammattia, osa vanhempia jotka hakevat vaihtelua tai pitävät välivuotta.

Joakim Lindholm ja Juhani Holmström työstävät Österstjernan perävannasta. Heillä on jo paikoillaan yksi niistä kolmesta palkista, joista perävannas rakentuu, ja parhaillaan he sovittavat paikoilleen toista. Joakim on puolimatruusi ja ollut merillä kaksi vuotta.

– Hakeuduin kurssille, koska halusin kokeilla jotakin muuta. Työn tekeminen käsillä on aina kiinnostanut minua.

Kurssin jälkeen on kaiketi taas edessä lähtö merille, hän miettii.

– Ellen sitten ota pestiä Österstjernalle, hän nauraa.

Kaverina oleva Juhani on työskennellyt mainosalalla, asentanut ja valmistanut kylttejä ja muuta vastaavaa. Myös hän etsii jotakin uutta.

– Uusien asioiden kokeileminen on aina hyvä juttu. Ja laivat ovat aina kiinnostaneet. Käytännön työtä, mielellään ulkona, sitä minä haluan.

Ammattimiehille on kysyntääkin

Aluksen etuosassa tapaamme Tom Grönstrandin, Christian Thesslundin ja Paavo Salmisen. He kiinnittävät kaaria, jotka törröttävät kölistä kuin kylkiluut. Työ vaatii suurta tarkkuutta. Kaari on istutettava tiiviisti kölipuussa olevaan syvennykseen. He sovittavat kaarta paikoilleen, irrottavat sen, putsaavat vähän taltalla ja uurtohöylällä, kokeilevat uudelleen kunnes liitos on täysin tiivis. Vaatii kärsivällisyyttä?

– No, sanoo Tom rauhallisesti, mielenkiintoista ainakin.

Tom on kokenut timpuri, joka on rakentanut myös muoviveneitä. Puulaivan rakentaminen on uusi kokemus, jota hän haluaa kokeilla.

– Kurssi vaikuttaa lupaavalta, hän sanoo. Mahdollisuutta olla mukana puulaivan rakentamisessa ei halua jättää väliin.

Paavolle vuosi puulaivan rakentajana on välivuosi. Hän on veneenrakentaja, jolla on oma veneveistämö Kotkassa.

– Tämä on mielenkiintoinen kokemus, hän toteaa. Laivanrakennuksen suhde veneiden veistämiseen on suunnilleen sama kuin kirvesmiehen työn suhde puusepän ammattiin. Täällä kaikki on karkeampaa, mittakaava on isompi.

Christianille ajatus tulevaisuudesta laivanrakentajana ei ole vieras. Hän on käynyt ammattikoulun talonrakennuslinjan ja työskennellyt jonkin aikaa kirvesmiehenä.

– On mielenkiintoista perehtyä puulaivan rakentamiseen sekä teoriassa että käytännössä. Tutkia piirustuksia, lukea uloslyöntikuvia ja käyttää erikoistyökaluja.

Kurssin vetäjän Mikael Holmströmin mukaan osaaville laivakirvesmiehille on kysyntääkin työmarkkinoilla. Hän tienaa leipänsä Suomenlinnan telakalla, missä Uudenmaan rannikkovesillä nykyään purjehtivat puualukset tavallisesti huolletaan. Hän uskoo, että pienelle puualustonnistolle on tulevaisuudessakin tilausta ja että tilausliikenteeseen rakennetaan vielä uusiakin laivoja.

– Se tietää lisää kysyntää kunnossapidossa ja ajan mittaan myös puualusten mittavammissa remonteissa.

Ainutkertaista koulutusta

Koulutus on rakennettu niin, että lyhyet teoriajaksot ja käytännön työ vuorottelevat. Kurssi alkaa laivanrakennuksen ja materiaaliopin alkeista. Ohjelmaan kuuluu myös takiloinnin teoriaa ja jonkin verran merenkulun historiaa. Käsityön kanssa tullaan kuitenkin sinuiksi käytännön harjoittelulla.

– Me käytämme perinteisiä, koeteltuja työmenetelmiä ja rakenteita, mutta hyödynnämme kyllä nykyaikaisia sähkökäyttöisiä työkaluja silloin, kun se on järkevää, kertoo Holmström, joka toimii Lasse Kiiskin kanssa vastuullisena laivanrakentajana.

Aloite kurssin järjestämisestä tuli Österstjerna-projektiä vetävältä yhdistykseltä. Kuggomin kansanopisto lähti mukaan mielellään, kertoo projektikoordinaattori Nina Nybond. Kysymyksessä on pilottiprojekti, joka toteutetaan yhteistyössä lääninhallituksen kanssa. Vastaavaa koulutusta ei ole tarjolla missään muualla Suomessa.

Kuluvan vuoden elokuussa alkanut koulutus on yksivuotinen (40 opintoviikkoa). Jo nyt on heitetty ajatus jatkaa koulutusta vielä yhdellä vuodella. Se olisi luonnollista, koska Österstjernan rakentamiseen lasketaan menevän kaksi vuotta. Opiskelijoilla on mahdollisuus kansanopistoja koskevan säännöstön mukaiseen opintotukeen.

Hans Jern