Alalla yli 20 vuotta työskennellyt tamperelainen Juhani Korkeamäki on sitä mieltä, että työnantajapuoli ei ole ajanut omaakaan etuaan päästäessään kustannussäästöjen nimissä tilanteen tähän jamaan.

– Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ajat sitten. Nykyinen käytäntö merkitsee jopa töiden viivästymistä, sillä kun työsuunnitelmaa on syystä tai toisesta muutettu, seisovat työt uutta tilausta odotellessa. Pieniä muutoksia raudoituspaketteihin voi tehdä työmaillakin, mutta niillä on enää harvoin isojen muutosten vaatimaa kalustoa, sanoo Juhani Korkeamäki.

Ja jos hydraulinen käsileikkuri tai järeä taivutin firmasta löytyykin, niitä ei riitä kaikille tarvitseville. Toisaalta taas on tarpeetonta tekniikkaa kuten sitomakoneita, vaikka perinteinen käsikäyttöinen sitomalenkki toimii paremmin aina ja kaikissa oloissa.

– Sitomakone ei sovi ahtaisiin paikkoihin, joissa on paljon hitsattuja tartuntoja, sanoo Korkeamäki sitoessaan käsipelillä tukinkuljetuslinjan perustan raudoituksia Yhtyneiden Paperitehtaiden sahan laajennustyömaalla Juupajoen Korkeakoskella.

Raudoittajan puheesta saa käsityksen, että niitä ahtaita paikkoja on enemmän kuin avaria. Eikä pelkästään teknisesti, vaan myös asenteissa, palkoissa ja koko urakkakäytännöissä.

Aliurakoitsijoiden leivissä jo kaikki

Jalasjärveltä Tampereelle 1974 muuttanut Juhani Korkeamäki on ollut töissä rakennuksilla vuodesta 1969 saakka, saman verran aikaa hän on ollut Rakennusliiton jäsen. Raudoittajan töitä on takana reilut 20 vuotta.

Urakoiden pilkkoutumisen ja teknisen kehityksen lisäksi tuossa ajassa on tapahtunut monta muutosta. Niistä vähäisin ei ole palkkauksen ja siihen liittyen sopimuspolitiikan muutos.

– Ollaan kaikki aliurakoitsijoiden kirjoissa. Hyppäytetään paikasta toiseen, tekee kiireen poikasta kun useammalla työmaalla on homma kesken. Ei se ainakaan työntekijän etu ole, mutta onko se lopulta työnantajaankaan etu, pohtii Korkeamäki. Useimpien muiden tavoin hän olisi mielellään pääurakoitsijan hommissa, joissa töitä tehtäisiin normaaliin tahtiin sitä mukaa kuin valmista tulee.

Korkeamäki toteaa, että kaukana ovat ajat, jolloin raudoittaja oli rakennustyömaiden eliittiä palkoilla mitaten. Palkkakehityksestä hän ei puhu euroissa eikä prosenteissa, toteaapahan esimerkkinä siltatyömailla työskentelevien raudoittajien tekevän työtään samalla hinnalla kuin 15 vuotta sitten.

– Valmiin teräksen asennuksesta ei edes ole voimassa olevaa sopimusta. Siinä teetetään helposti aloittelevan asentajan taksoilla, vaikka kaikki asentajat eivät välttämättä ole aloittelevia, huomauttaa Korkeamäki tietäen mistä puhuu.

Kantopojat pelastamaan ammattikunta

Tämä kaikki on vinouttanut ammattikunnan ikärakennetta pahemman kerran. Keski-ikä on 50 vuoden kieppeillä, mikä merkitsee raudoittajien loppumista 10—15 vuoden kuluessa, mikäli muutosta ei tapahdu työnantajien ja ammattikoulutuksesta vastaavien asenteissa.

– Uusia nuoria ei alalle kerta kaikkiaan ole tulossa eikä saatavissa, tauko on ollut liian pitkä. Ennen ammattiin oppiminen toimi luontevasti työn ohessa, kun kantopoika oli raudoittajan apuna. Siinä työn oppi paremmin kuin millään kurssilla.

– Nykyisillä urakkahinnoilla kantopoikien ottaminen on mahdotonta, vaikka se olisi paras tapa turvata alan tulevaisuus, sanoo Korkeamäki ja muistuttaa, että rautaa käytetään rakenteissa niin kauan kuin betoniakin. Eikä betonin korvaavaa tekniikkaa ole tiedossa.

Uusia raudoittajia ei siis tätä tietoa ole tulossa alalle. Mutta jaksavatko vanhat tekijät edes eläkkeelle saakka? Ammattitaudeista yleisimmät ja pahimmat ovat selän ja polvien kulumavaivat, myös oikean käden olkapään rasitusvammat toistuvasta sitomisliikkeestä johtuen ovat yleisiä.

– Minullakin on selkä ja polvet siinä jamassa, että leikkaukseen olisi pitänyt päästä jo aikoja sitten. Mutta kun muu ei auta kuin koko proteesi, olen ollut liian nuori siihen leikkaukseen. Ennen eläkeikää se pitäisi tehdä vielä toisen kerran, ja siihen ei työnantaja suostu, sanoo raudoittaja Juhani Korkeamäki.

Hänen yksinäinen urakkansa sahatyömaan ainoana raudoittajana jatkuu, mutta ei kauan sillä valmista pitää olla tuota pikaa.

Hannu Oittinen

  Rakennusliiton Tampereen aluetoimiston toimitsija Jari Koskipää kertoo, että tällä hetkellä työikäisiä raudoittajia on Rakennusliiton kirjoissa noin 900, vastaava luku kymmenen vuotta sitten oli 1 200.

– Raudoittajista puolet on yli 50-vuotiaita, joten noin 450 poistuu työelämästä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Miten lähivuosina raudoitukset hoidetaan työmailla, sitä ei näy tietävän kukaan, toteaa Koskipää.

Varsinaista ammattikoulutusta raudoittajille ei Koskipään mukaan ole olemassa. Satunnaiset kurssit eivät korvaa ammattikoulutuksen puutetta. Koskipää muistelee menneitä aikoja, jolloin rakennustyömailla oli rautapoikaa, lautapoikaa ja repsikkaa, jolloin raudoittajan, kirvesmiehen tai muurarin ammattiin opittiin ikään kuin oppisopimuksella tai kisällinä.

– Muutamat vastuulliset raudoitusfirmat ovat viime vuosina ottaneet kesätyöntekijöitä ja tätä kautta alalle on jonkin verran saatu uusia ja nuorempia työntekijöitä. Laman aikana työnantajat eivät tällä tavalla vastuuta alan tulevaisuudesta kantaneet, ja tuntuu, että lamavaihde on jäänyt päälle, sanoo Koskipää.

Toimitsijan arvion mukaan nykytilaan osittain vaikuttaa aliurakoinnin lisääntyminen, eli työnantajat ovat usein pieniä ja resurssit ovat rajalliset. Toiseksi ala on myös verisesti kilpailtu, joten sekin vie yrityksiltä kykyä satsata koulutukseen.

– Myös tilaajat voisivat kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Nykyään työnantajat odottavat, että ammattitaitoista työvoimaa pitäisi saada yhteiskunnan laskuun, mutta se ei rakennusalan tyyppisissä käytännön töissä juuri onnistu suoraan koulunpenkiltä.

– Vanha oppipoikajärjestelmä on oikeastaan ainoa vaihtoehto saada työntekijöitä raudoitustöihin. Se kyllä edellyttää oppisopimusoppilaiden palkkauksen ja muiden etujen korjausta muita aloja vastaavaksi, että nuoria jatkossa alalle saadaan, koska palkka on nuorille kuitenkin tärkeä kriteeri alaa valittaessa.

Koskipään mukaan raudoituksessa aika- ja urakkatyötä tehdään noin puolet ja puolet. Urakkatöissä koko Suomessa keskituntipalkka on noin 16 ja aikatöissä 12—13 euroa tunti.