vane.jpg (302 bytes)

kol.jpg (3306 bytes)

Marjaliisa Hentilä   

Marjaliisa Hentilä

Elämys Hakaniemessä

mine1.jpg (716 bytes)  Jokin aika sitten Tuomas Harpf esitti Uutispäivä Demarin kolumnissaan, että meidän olisi hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään asioita. Tämä on erinomainen neuvo tämän päivän kiireisessä työssä — niin Hakaniemessä kuin muuallakin. Oikein pysähdytään miettimään mitä olemme, mitä teemme ja minkä vuoksi. Selaus taaksepäin menneeseen aikaan luo usein voimia ja uusia näkökulmia katsoa myös eteenpäin.

Kun opiskelemme tai haluamme nettitietoa syvällisempää informaatiota, kirjastot ja arkistot ovat silloin oikea osoite. Meillä Hakaniemessä on tässä suhteessa erinomainen tilanne, sillä torin ympärillä on kolme työväenhistoriaa tallentavaa arkistoa ja Työväenliikkeen kirjasto. Työväen Arkisto on näistä vanhin, kohta satavuotias ja kirjasto on palvellut asiakkaita yli 15 vuotta.

Nykyaikana trendikäs ja ihmisiä puhutteleva julkaisu, artikkeli tai historiakirja edellyttää, että tekijä etsii työhönsä myös ruohonjuuritason mikrohistoriallista näkökulmaa. Lukijoita kiinnostavat yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien historiallinen aineisto tai heidän muistitietonsa tapahtumien kulusta. Tätä aineistoa on erityisen paljon työväen perinnelaitoksissa.

Olemme Suomessa siinä onnellisessa asemassa, että työväen perinnelaitokset ovat suureksi osaksi valtiovallan tukemia. Työväenjärjestöt vastaavat vain vähäiseltä, mutta tärkeältä osaltaan oman historiansa säilyttämisestä arkistoissa. Työväen Arkiston, Kansan Arkiston ja Ammattiyhdistysarkiston menoista kaksi kolmannesta tulee verovaroista. Loppuosa saadaan kokoon tarjoamalla arkiston pätevää palvelua, arkistotiloja, koulutus- ja konsultointiapua työväenjärjestöille. Tästä kuviosta Työväen Arkiston johtaja Esa Lahtinen kerää vuosittain kasaan — joskus helpommin, joskus hiellä ja tuskalla — puuttuvat pari sataa tuhatta euroa.

Työväenliikkeen kirjasto on lähes kokonaan opetusministeriön rahoittama tieteellinen kirjasto, jossa on kolme vakinaista ja kaksi määräaikaista työntekijää. Kirjaston omarahoitus muodostuu työväenjärjestöjen jäsenmaksuista, KSR:n apurahasta ja pienistä projektiavustuksista. Vähäinen työtekijäkunta on saattanut kirjaston moderniksi laitokseksi ja sen upeat kokoelmat osaksi Helsingin yliopiston kirjaston tietokantaa. Työväenjärjestöjen julkaisut ovat kirjastojen kautta kaikkien ulottuvilla.

Työväenliikkeen kirjasto palveli viime vuonna tiskiltään jopa viittä tuhatta asiakasta. Kirjaston on tammikuussa valitettavasti muutettava pois Paasivuorenkadun katutasosta kohonneiden vuokrakulujen takia. Mutta onneksi kuitenkin osoite jää samaksi, sillä samainen vuokranantaja HTY tarjoaa tilat kerrosta ylempää. Vaikka sielläkin vuokra nousee yhden työntekijän vuosipalkan verran, saamme kuitenkin pidettyä kirjaston työväenliikkeen sydämessä, Hakaniemessä.

Paasivuorenkadulla on vastaisuudessakin hyvä mahdollisuus piipahtaa sisään kirjastoon tai arkistoon ja pysähtyä miettimään omaa, oman ammattialansa tai järjestönsä historiaa. Miltä asiat näyttivät ennen vanhaan ja miltä nyt? Se, miten suurtenkin kriisien yli selvittiin, voi olla omakohtaisesti kirjoista, asiakirjoista ja valokuvista katsottuna ja todettuna elämys. Ja nämä elämysmatkat eivät maksa kävijöilleen mitään. Suosittelemme niitä lämpimästi kaikille.

Kirjoittaja on
yhteiskuntahistorian dosentti ja
Työväen Arkiston tutkija.

PS.
Lasse Lehtinen kertoo ja keskustelee
väitöskirjastaan SDP ja Kekkonen
Työväenliikkeen kirjaston
tämän vuoden viimeisessä kirjakahvilassa
19.12. klo 18 HTY:n Tarja Halonen –salissa.
Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Palkkatyöläinen 6.11.2002 nro 9/02

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)