Rannalla lojuva laivan luuranko on synkeä näky. Loputon joukko työläisiä hakkaa ja leikkaa palasiksi irtolasti- ja tankkialusten jäännöksiä. On vaikea kuvitella, että vasta vähän aikaa sitten näillä laivoilla työskenteli iso joukko monenmaalaisia merimiehiä.

Olemme Intiassa, Gujaratin osavaltiossa sijaitsevassa Alangissa. Kymmenen kilometrin pituiselle rannalle levittäytyy maailman suurin laivaromuttamo. Täällä romutetaan joka vuosi 300—400 laivaa. Alang on laivaromuttamolle ihanteellinen paikka, koska veden korkeus vaihtelee vuoroveden takia voimakkaasti. Laivat ajavat korkean veden aikana täydellä vauhdilla hiekkarannalle, ja kun vesi taas laskee, niitä ryhdytään romuttamaan.

Romuttamo tuo elannon 25 000—40 000 työläiselle. Heidän työnsä on vaarallisinta maailmassa. Virallisten tilastojen mukaan Alangissa menehtyi vuonna 2000 kolmisenkymmentä työläistä. Greenpeacen ja eräiden intialaisten lähteiden mukaan menehtyneitä oli todellisuudessa viidestä kuuteen kertaa enemmän.

Tästä huolimatta ay-liikkeellä ei ole mitään asiaa Alangin romuttamon aitojen sisäpuolelle.

– Työnantaja on toistaiseksi onnistunut torjumaan kaikki järjestäytymisyritykset, kertoo Intian rautatieläisten liittoa edustava Kumar Rana, joka on ollut mukana järjestämässä useita ay-liikkeen tiedotustilaisuuksia romuttamon aidan ulkopuolella. Kuulijoita on ollut ja ammattiosaston perustaminen kiinnostaa, mutta työläiset pelkäävät. He ovat käytännössä orjatyövoimaa.

– Mutta periksi emme anna, sanoo Kumar Rana, joka on selvittänyt rautatieläisten liiton tuella Alangin työntekijöiden oloja.

50 tapaturmaa päivässä

Tutkimuksesta ilmenee, että romuttamolla tapahtui vuonna 1999 päivittäin noin 50 tapaturmaa ja miltei joka päivä joku myös menehtyi. Palkoista tai työoloista valittavat saavat lähteä heti.

Työntekijät asuvat työmaalla sijaitsevissa parakeissa, joissa ei ole vettä eikä käymälöitä. Yhdessä noin 250 neliön suuruisessa hökkelissä asuu arviolta sata Orissan osavaltiosta kotoisin olevaa työläistä. Tuberkuloosia esiintyy runsaasti, samoin koleraa, ripulia, malariaa ja spitaalia.

Lähinnä satamarakennusta työskentelevillä on kypärät ja suojalasit. Mutta muutaman kilometrin päässä näemme miehiä, jotka polttoleikkaavat romulaivan kylkeä kyykkysillään, paljain jaloin, ilman kypärää ja suojalaseja. Ranta on täynnä teräviä metallinpaloja ja lasinsirpaleita.

Romutettavat laivat ovat 20—30 vuotta vanhoja ja niissä on runsaasti haitallisia aineita: asbestia, lyijymaaleja, syöpää aiheuttavia kemikaaleja kuten PCB:tä ja paljon muuta. Laivoissa on myös kaasuja ja siten suuri räjähdysriski. Kun laivat tulevat Alangiin romutettaviksi, ne olisi pitänyt riisua niin, ettei vaarallisia aineita ole. Tapasimme Alangin naapurikaupungissa Bhavnagarissa sijaitsevassa hotellissa eräänä aamuna laivansa Alangiin romutettavaksi tuoneen iranilaisen miehistön.

– Oliko laiva saneerattu, kun toitte sen?

– Ei, vastaa toinen perämies. Me olimme vain saattamassa alusta sen viimeisellä matkalla. Alangilaiset, jotka sen purkavat, saavat huolehtia myös myrkyistä.

Perhe on elätettävä

– Minun on hankittava rahaa, jotta voin elättää perheeni, sanoo satojen kilometrien päästä Biharin osavaltiosta Alangiin töihin tullut Ramu.

– Koska en osaa lukea enkä kirjoittaa, työ romuttamolla on minulle ainoa vaihtoehto. Saan palkkaa 80—90 rupiaa (pari euroa) päivässä. Jos minulla ei ole työtä, vaimoni, kolme lastani ja minä itse kuolisimme nälkään. Perheeni tapaan kerran vuodessa ja ikävä on kauhea.

– Onko sinulle sattunut onnettomuuksia?

– Onhan niitä sattunut. Mutta minulla on ollut onnea, ei koskaan mitään kauhean vakavaa. Työläisiä kuolee joka viikko räjähdyksissä. Tilanne on vähän parantunut. Ennen kuolleet vain heitettiin mereen, ettei työnantaja olisi joutunut maksamaan korvauksia omaisille. Nykyään perhe saa yleensä jonkin korvauksen.

Ramua huolettaa työpaikan säilyminen.

– Olen kohta 40 ja huonojen aikojen vuoksi kilpailu työpaikoista kovenee. Tänne halutaan nuorempia.

Laivanromutus iso bisnes

Seuraavien kymmenen vuoden aikana pitäisi vuosittain romuttaa 700—800 laivaa. Alangin romuttamon toiminnasta vastaa kapteeni Y.P. Deulkar, joka esittelee meille tilastoja, joiden mukaan onnettomuudet ovat viime vuoden aikana vähentyneet huomattavasti.

– Olemme saaneet kypäriä ja suojalaseja ja lisäksi työntekijöillä on tuntolevyt, jotta omaisille voidaan onnettomuustapauksissa maksaa korvausta vakuutuksesta. Turvallisuuden parantamista vaikeuttaa hänen mukaansa kansainvälisen talouden heikko tilanne: romutettavaksi tulevien alusten määrä on laskenut selvästi. Liiketoiminta on kärsinyt matalasuhdanteesta.

Intialle laivojen romutus on tärkeä teollisuudenala. Se tuo maahan työpaikkoja. Lisäksi Intia saa romuttamoista 15 prosenttia vuosittain tarvitsemastaan teräksestä.

Kansainvälisissä järjestöissä on viime vuonna keskusteltu paljonkin siitä, onko moraalisesti oikein, että ongelmajätteitä sisältävät alukset dumpataan romutettaviksi Aasian köyhiin maihin kuten Intiaan ja Pakistaniin. Asia on käsitelty moneen otteeseen työjärjestön ILO:n kokouksissa ja kansainvälisissä ammattisihteeristöissä.

– Laivojen romuttaminen on epäilemättä maailman vaarallisimpia töitä, sanoo ILO:n New Delhin toimistoa johtava Maurizio Bussi.

– Työntekijöiden riskit ovat suuret ja toiminta on hyvin haitallista myös ympäristön kannalta. Ensimmäinen vierailu Alangissa ja työympäristön näkeminen oli minulle shokki.

– Henkilökohtaisesti uskon kuitenkin, että Intia suhtautuu ongelmiin nykyään vakavasti ja yrittää parantaa tilannetta kaikin tavoin.

Lennart Johnsson
Alang, Intia

  – Asukkaita Intiassa on yli miljardi. Keskimääräinen vuosiansio on 450 dollaria. Virallisten tilastojen mukaan noin 30 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, alle yhdellä dollarilla päivässä.

– Maaseudun köyhyyden vastapainona on Intia mm. tietotekniikassa maailman johtavia maita.

– 27 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Kolmessa suurimmassa kaupungissa on asuu yli 10 miljoonaa asukasta. Nämä ovat pääkaupunki New Delhi, Mumbai (entinen Bombay) ja Kalkutta.

– Kokonaistyövoiman vahvuus on 423 miljoonaa henkeä.

– Järjestäytymisaste on 10—20 prosenttia. Järjestäytyneet työntekijät työskentelevät pääasiassa julkisella sektorilla ja suuryrityksissä. Ammattiyhdistyksen perustaminen on suhteellisen helppoa, mikä on johtanut siihen, että ay-liike on työpaikoilla usein hajanainen.

– Keskusjärjestöt INTUC (Indian National Trade Union Congress) ja HMS (Hind Mazdoor Sabha) ovat ay-liikkeen maailmanjärjestön VAKL:n jäseniä.

– Intian taloudellinen kehitys on viime vuosina ollut laskevaa, sanoo Kuljetusalan kansainvälisen federaation ITF:n New Delhissä toimivan Etelä-Aasian toimiston johtaja Mahendra Sharma.

– Työttömyys on lisääntynyt nopeasti ja on tällä hetkellä yli 10 prosenttia.

Mahdendra Sharma kertoo, että työsuhdeturva oli julkisella sektorilla aikaisemmin hyvä, mutta hallitus pyrkii nyt muuttamaan tilannetta.

– Valtionhallinnon alalla toimivat liitot ovat kuitenkin vahvoja, ja ne ovatkin onnistuneet torjumaan useita hallituksen huononnushankkeita (mm. yksityistäminen). Valtion palveluksessa olevien palkka on keskimäärin parempi kuin yksityissektorilla. Poikkeuksen muodostavat joidenkin monikansallisten konsernien työntekijät.