Narvalainen sähkömies Anatoli Jerjomin,
31, on työpaikkansa aktiiveja. Hän haluaa vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa.
Vastassa on kuitenkin pari ongelmaa: mies kuuluu Viron venäjänkieliseen vähemmistöön,
eikä ole Viron kansalainen. Sen, mitä Jerjomin kokee menettävänsä valtiollisella
tasolla, hän on löytänyt ay-liikkeestä.
Narva on vähän yli 70 000 asukkaan kaupunki Viron koillisrajalla. Kaupunkilaisista
noin 97 pros. on venäjänkielisiä.
Jerjomin samaistuu venäläiseen enemmistöön, mutta vailla kansalaisuutta hän ei voi
esimerkiksi äänestää valtiollisissa vaaleissa.
– Ay-liikkeessä minulla on yhdenvertainen paikka muitten rinnalla. Siellä saan
ääneni kuuluville, perustelee Jerjomin. Hän toimii voimalaitoksen nuorten ryhmissä ja
menossa työpaikkansa edustajaksi Narvan alueen nuorisotoimikuntaan, jota EAKL on juuri
kokoamassa.
Ay-liikkeen kantavia voimia ja parhaiten järjestäytyneitä aloja Narvassa ja
Itä-Virumaan maakunnassa, ovat teollisuus ja kuljetusala. Niillä järjestäytyminen on
jopa 60—90 prosentissa.
Opettajat ja sairaalatyöntekijät ovat niinikään hyvin ay-jäseninä. Muiden alojen
heikot luvut pudottavat kuitenkin alueen järjestäytymisasteen noin 27 prosenttiin.
Narvalainen erikoisuus on EAKL:stä irrallaan toimiva venäläinen ay-keskus, joka
syntyi noin kymmenen vuotta takaperin Viron itsenäisyyden alkuaikoina. Yhteistyötä
kahden ay-järjestön kesken on jonkin verran, ja EAKL:n uuden aluesihteerin työhuone on
järjestynyt venäläisen ay-keskuksen tiloista.
Narva kaukana kaikesta
Bussikuskina työskentelevä venäjänkielinen Vladimir Mjatlin, 37, liittyi
ay-liikkeeseen parisenkymmentä vuotta takaperin, neuvostoaikana.
– Silloin ay-liikkeeseen tultiin automaattisesti, hän kommentoi liittymistään.
Kuitenkin, viitisen vuotta sitten työnantaja halusi päästä ay-liikkeestä eroon ja
onnistuikin siinä. Työntekijät joutuivat perustamaan ammattiosastonsa uudelleen, ja
tuolta ajalta on peräisin myös Mjatlinin ay-aktiivisuus. Tällä haavaa hän on
työpaikkansa luottamusmies ja saanut väen sataprosenttisesti järjestäytymään.
Miesten mielestä kielikysymys on ongelma Virossa. Jerjomin kertaa, että ilman
kansalaisuutta hän ei voi valtakunnallisella tasolla vaikuttaa, muttei toisekseen ole
ryhtynyt kansalaisuutta hankkimaankaan osallistumalla viron kursseille. Pikemminkin hän
on kallistumassa englantiin. Hän puolustelee, että kaikissa maissa, jotka ovat
irrottautuneet entisestä Neuvostoliitosta, venäjänkieliset ovat vähemmistönä.
– Olen siis jollain lailla normaali ja jollain lailla epänormaali. Kuitenkaan en
voi sille mitään, että koko Viron mittakaavassa tunnen itseni toisen luokan
kansalaiseksi, Jerjomin valittaa.
Mjatlinin mielestä Narva on erossa muusta Virosta. Hän kaipaa kaupungille
lisäresursseja. Ne olisivat hänen mielestään merkki siitä, että valtio välittää.
EU arveluttaa
Anatoli Jerjomin näkisi mielellään, että Viron ay-liike olisi yhtä vahva kuin
Pohjoismaissa, Belgiassa ja Ranskassa. Hän kertoo kuulleensa Ranskan rautatieläisten
lakosta, jota belgialainen ay-liike alkoi tukea.
– Viro on eristyksissä. Meidän olisi suuntauduttava enemmän Eurooppaan.
Kuitenkaan köyhän maan ei tulisi kiirehtiä EU:hun. Ryntääminen Unioniin stressaa
täällä ihmisiä.
Vladimir Mjatlinin mielestä Viro hyötyy EU:sta turvallisuuden ja poliittisen
kumppanuuden kautta. Mutta myöskään hänestä EU-jäsenyys ei ole ongelmatonta. Hän
pelkää, että Viron yrityksiä joudutaan sulkemaan, koska niiden kilpailukyky on
EU-firmoihin verrattuna huono. Ja työttömyys on jo nyt maassa ongelma. Hän pelkää
myös, että maatalous tulee kärsimään.
– Monet nuoret virolaiset menevät jo Eurooppaan töihin. He eivät kuitenkaan
pääse asiantuntijatehtäviin, vaan siivoavat, tiskaavat tai tekevät muita hanttihommia
koulutuksesta riippumatta. Tottakai he tienaavat siellä enemmän kuin täällä.
Kuitenkin he ovat yhteiskunnan pohjalla. Köyhästä Virosta ei pitäisi tulla Euroopan
yhteiskunnan pohjasakkaa, miehet sanovat.
