PIIP, PIIP, PIIP, PIIP… "Läylätjoen 191, tehtävä Aarne, Forssa. Läylätjoen 191, tehtävä Aarne, Forssa." Samalla minä ja työparini ponkaisemme ylös sängyistämme: Sukat, paita, housut… Kaikki ovat käden ulottuvilla, mutta silti hankalasti löydettävissä unenpöppöröisillä silmillä ja vielä pimeässä. Riuhtoessani vaatteita päälleni, kännykkä piipittää vastaanotettuaan viestin, josta selviää kohteen tarkka sijainti. Lähtöaikaa on sopimuksen mukaan vartti ja nopeammasta lähdöstä ei makseta, mutta kun saattaa olla kyse ihmishengistä, ei luonto anna periksi kuppailuun. Eihän sitä sairaankuljettajaksi rahan takia ryhdytä.

Ambulanssissa istuessa hengitys alkaa jo tasaantua, kun radiosta kuuluu aluehälytyskeskuksen viesti: "Läylätjoen 191, tehtävä peruttu. Läylätjoen 191, tehtävä peruttu. Forssan autot ajaa." Eihän siinä sitten muuta, kun nokka kohti asemapaikkaa ja takaisin nukkumaan, jos vaan saan unen päästä kiinni, kun adrenaliini virtaa vielä aikamoista vauhtia. Tulipa taasen harjoiteltua näitä nopeita lähtöjä. Välillä sitä miettii saisiko tämän saman rahan pienemmällä vaivalla.

Pikkupaikkakunnilla harvoin tapahtuu mitään erikoisempaa, eikä lähtöihin ehdi rutinoitumaan. Aina yöllä kun piippari pärähtää, päässä pyöriin pahimmat kauhuskenaariot: Mitä jos siellä odottaa pieni lapsi tajuttomana? Tai jos joku hullu on taas päässyt pyssyyn käsiksi? Tai kenties paha autokolari? Mikä tässä jännityksessä ja kauhun keskellä elämisessä viehättää? Raha? Työn tärkeys? Vai se, että saa ajaa autolla lujaa siten, ettei poliisit sakota?

Tälläkin hetkellä käydään keskustelua "tärkeästä" työstä ja siitä maksetusta korvauksesta (vrt. palkka), kuka tosissaan tekee sitä tärkeää työtä? IT-alan ammattilainen, prosessityöläinen, laitoshuoltaja vai sitten sairaankuljettaja? Aina muistetaan lääkäreistä, kirurgeista jotka pelastavat ihmishenkiä. Mutta kuka muistaa lääkäreistä esimerkiksi ortopedeja, jotka parantavat elämänlaatua?

Kenen työ on tärkeää ja kuka sen päättää? Terveydenhuoltoala on ehdottomasti minun alaani, mutta sen ongelmana on tuottamattomuus. Ei tule tulosta, mitä esitellä neljännesvuosikatsauksessa, saati tulospalkkiota hyvistä kuljetuksista. Prosessityöläinen ja IT-guru maksaa minun ja laitoshuoltajan palkan, koska olemme tuottamattomalla alalla.

Uni alkaa taas hiipiä silmäkulmaan, kun piippari aloittaa: "Läylätjoen 191, tehtävä Celsius, Keskuskatu 1. Läylätjoen 191, tehtävä Celsius, Keskuskatu 1." Tehtävä on kiireetön, mutta vaatteet lennähtävät samalla vauhdilla päälleni, kuin aikaisemminkin. Suunnistan ambulanssille ja hetken kuluttua olemmekin jo kohteessa, potilaan luona. Huomaan työni tärkeyden!