Kotona aamiaispöydässä vaimo tankkaa työpäivää varten, töistä palannut huikkaa vain mehulasillisen unta vasten. Pariskunta käy päivän tekemiset pikaisesti läpi, sitten vaimo hyppää autoon ja lähtee ajamaan kohti Jyväskylää. Kun hän sammuttaa moottorin valimon takapihalla vähän ennen aamukuutta, puoliso on jo unten mailla.

– Työpaikkarakkaus. Ne oli yhdet pikkujoulut kauan sitten. Minä teen valimolla yötä käsikaavauksen puolella ja vaimo päivää automaattikaavauksessa, Kimmo kertoo.

Valimon isolla puolella, kuten käsikaavausta talossa nimitetään, valmistetaan muun muassa paperikoneiden teloja ja telojen päitä, laivadieselmoottoreiden koteloita ja tuulivoimalavaihteistojen ja roottoreiden koteloita. Valtaosa valimon tuotannosta menee samalla tontilla sijaitsevien Metso Paperin paperikonetehtaan ja Metso Drivesin vaihteistotehtaan käyttöön.

– Keernat, joilla valukappaleita muotoillaan, painavat raskaimmillaan kuuden tonnin kieppeillä, suurimmat dieselmoottoreiden kotelot painavat lähes kuusikymmentä tonnia, yötyömies Sipponen kertoo.

Kimmon vapaa-aika hurahtaa huomattavasti pienempien metallikappaleiden parissa. Kotipajassa mies entisöi vuonna 1952 valmistettua 500-kuutioista BSA-moottoripyörää. Pyörä on tarkoitus museokatsastaa ja ottaa sen jälkeen omaan ajoon.

Yövuoro on lapsellisen ratkaisu

Sipponen on tehnyt jatkuvaa yövuoroa Metson Rautpohjan valimolla kohta kaksi vuotta. Valimon vannoutuneimmat yötyöläiset ovat eläneet päinvastaista päiväjärjestystä jo reilut kymmenen vuotta.

– Tämä on minulle paras vaihtoehto, sillä kotona on pieniä lapsia. Pojat voivat nukkua rauhassa aamulla, ennen kuin lähtevät kouluun ja hoitoon. Tietysti tästä suolarahatkin saa, mutta raha ei valintaani ratkaissut, omasta halustaan jatkuvaan yövuoroon ryhtynyt mies kertoo.

Sipposen työviikko alkaa sunnuntai-iltana ja kestää perjantaiaamuun. Vuoro alkaa iltakahdeksalta ja päättyy aamuneljältä. Yövuorosta lähdetään porukalla saunaan, sillä hiki ja metallinpöly irtoavat ihosta ja hiuksista parhaiten saunan lauteilla. Siinä sivussa lämpö raukaisee jäseniä päiväunien varalle.

– Yö on parasta työaikaa. Töitä voi painaa koko ajan, kun väkeä on vähemmän ja koneet ja nosturit hyvin vapaina. Työjärjestelyt suunnitellaan omalla porukalla, työnjohtajia täällä ei näe viikkokausiin. Seinällä on lista, mitä viikolla pitää valaa ja mitkä keernat ja muotit valuja varten on tehtävä, Sipponen kertoo.

Luulisi, että jatkuva öitten valvominen nostaa pussit silmien alle, mutta Sipponen näyttää yöllä kello kolme pirteältä kaverilta. Yhteensä viisitoista vuotta valimolla työskennelleestä miehestä jatkuva yötyö on parempi vaihtoehto kuin kiertävä vuoro:

– Kun tein kahta vuoroa, aurakepit helisivät monta kertaa, kun ajelin aamuyöstä kotiin.

Tehtaan ruokalasta voi tilata vaikka kokonaisen aterian ja lämmittää sen yöllä mikrossa, mutta raskas ruoka vie Sipposelta työhalut:

– Jaksan paremmin, kun juon paljon ja syön runsaasti kasviksia. Kahvia täällä kuluu, sillä kuumuuden korvikkeeksi tarvitaan nestettä. Valujen vieressä lämpötila kohoaa neljänkymmenen asteen kieppeille.

Päivän lepo kahdessa pätkässä

Kolmen tunnin aamu-unen jälkeen Kimmo herättelee seitsemänvuotiaan Aleksin kouluun. Kun koulutaksi on napannut pojan kyytiin, isä vie neljävuotiaan Juhon päivähoitoon. Kimmo palaa kotiin nukkumaan, ja heräilee vasta, kun kellon viisarit osoittavat itään.

Sipposet asuvat seitsemän kilometrin päässä Äänekosken keskustasta. Maaseudun rauha on yötyöläiselle luksusta, sillä naapureiden mölyistä ei tarvitse välittää. Kimmo tietää, että unta ei voi varastoida. Nukkumisesta ei tulisi mitään, jos lapset olisivat koko päivän kotona.

Perheen yhteinen aika supistuu arki-iltoina muutamaan tuntiin. Viikolla ei päästä porukalla kylään eikä iskä jouda poikien kanssa elokuviin tai arkisemmin television ääreen, mutta viikonloppuna touhutaan yhdessä sitäkin tiiviimmin.

Valimon paukkeen ja hartsikatkun vastapainoksi Sipponen nauttii hiljaisuudesta ja raittiista ilmasta mökillä Keiteleen Pirttisaaressa ja metsästysretkillä Lapin perukoilla. Kalastuksen hän on jättänyt paikalliselle nuottakunnalle, mutta metsäkanalintuja mies käy hakemassa pohjan perukoilta Kalmankaltiosta ja Nuorgamista saakka.

Irene Konttinen