Viikkorytmiä on pidetty jopa ihmiskunnan suurimpana kollektiiviseen sopimiseen perustuvana kulttuurisaavutuksena. Nyt tämä sopimus on murtunut ja vuorokausirytmiäkin vastaan taistellaan. Valon ja pimeän vaihtelusta onneksi vielä pitää huolen akselinsa ympäri pyörivä maapallo. Mutta valolampuilla jo hoidetaan talven pimeyden aiheuttamaa masennusta ja univajeesta tulee kohta kansantauti.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmän mukaan ihmisen elimistö ei totu yötyöhön. Tosiasia on, että kehomme toiminnot noudattavat valon ja pimeän vaihtelua. Tutkijan mukaan toiset sopeutuvat yötyöhön toisia paremmin, mutta kaikkien sopeutuminen hidastuu jo keski-iässä. Myös terveysriskit kasvavat iän myötä. Ja yötyö on havaittu selväksi riskiksi monille sairauksille, esimerkiksi teollisuudessa yötyö lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä jopa 40 prosentilla.

Riskinsä on siinäkin, että tutkijan mukaan jopa parikymmentä prosenttia yötyöläisistä nukahtelee työvuoron aikana. Usein torkahtaminen on niin lyhyt, ettei työntekijä sitä itse havaitse, mutta varsinkin liikenteessä lyhytkin nukahtaminen saattaa olla kohtalokas.

Tilastojen mukaan yöllä säännöllisesti tai epäsäännöllisesti työskentelevien lukumäärä on peräti 350 000, joista säännöllisesti yötyötä teki melkein 190 000. Lukumääräisesti yötyötä tekevät eivät ole enää mikään työelämän marginaaliryhmä. Ja tarve epäsäännölliseen aikaan tehtävään työhön tuntuu vain lisääntyvän, sillä olemme siirtymässä kohti 24 tunnin nonstop-yhteiskuntaa.

Töitä tehdään yöllä ja palveluja tarvitaan yöllä. Kuitenkin vielä pitkään yhteiskuntamme toimii päivävuorossa. Näin yötyöntekijä joutuu elämään tavallaan molempien aikataulujen mukaan. Virastossa on käytävä päiväsaikaan ja lapset käyvät koulua päivävuorossa. Ystävät ja naapuritkin ovat pirteitä, kun yövuorolaisen pitäisi saada nukkua eikä useampaan osaan pätkitty "yöuni" ole yhtenäisen unen veroinen.