Täydellistä monopolia yhteiskunta ei kuitenkaan saanut, sillä keskeiset metsäteollisuusyritykset halusivat hyödyntää omistamansa koskivoiman ja perustivat 1943 Pohjolan Voiman (PVO). Siitä kehittyi Imatran Voiman (IVO, per. 1932) ja Nesteen (per. 1948) rinnalle kolmas suuri suomalainen energiayhtiö.

1998 Neste ja IVO fuusioitiin Fortumiksi, jonka toimiva johto haluaa vaihtaa yhtiön omistajat. Eduskunta on totellut. Merkittävältä osin IVO:n omistama valtakunnan kantaverkko on privatisoitu omaksi yhtiökseen, Fingridiksi. Suomessa puhaltavat nyt toiset tuulet. Talous- ja energiapoliittisessa ajattelussa on palattu aikaan ennen itsenäisyyttä; enää ei ole tärkeää, että Suomi on omavarainen, vaan nykyisten "avointen pohjoismaisten sähkömarkkinoiden" seuraavaksi vaiheeksi kaavaillaan laajempaa kokonaisuutta. Tavoitteena on "yksi ja yhtenäinen EU:n kattava sähkömarkkina-alue", kuten Energia-alan Keskusliitto Finergyn tutkimusraportissa Sähkömarkkinat 2015 todetaan.

Avaaminen on käsitetty melko lailla toisin Norjassa ja Ruotsissa, joissa julkisen vallan merkitys omistajana sekä energian tuotannossa ja jakelussa on selvästi suurempi kuin Suomessa.

Kulutuksen kasvu hidastunut

30 vuoden ajan Suomen sähköenergiankulutus on kasvanut tasaisesti, joskin kasvuvauhti on selvästi hidastunut. Suhteellisesti suurinta kasvu oli 70-luvulla (82%), mutta 90-luvulla enää 24%.Tällä vuosikymmenellä kasvun ennustetaan vähentyvän viidennekseen (20%). Määrällisesti suurin kasvu, 22 terawattituntia, oli 80-luvulla. (Taulukko 1)

Suurin energiankuluttaja on yhä edelleen teollisuus, joka käyttää runsaat puolet sähköstä, koti- ja maataloudet kuluttavat neljänneksen sekä palvelut ja julkinen sektori eli yhdessä vajaan viidenneksen. Sähkönsiirto- ja jakeluhävikit ovat 3-4 prosenttia. (Taulukko 2)

Jos sähköenergian sijaan puhutaan kaiken energian loppukäytöstä, niin mukaan saadaan myös liikenne. Tällöin teollisuuden osuus kulutuksesta putoaa alle puolen, liikenne nielee lähes viidenneksen, kotitaloudet ja lämmitys reilun viidenneksen ja muut käyttäjät kymmenesosan.

Norja kuluttaa eniten

Pohjoismaissa sähköä kulutetaan vuositasolla yhteensä 377 terawattituntia, josta Ruotsin osuus on 143 TWh (38%), Norjan 121 (32%), Suomen 78 (21%) ja Tanskan 35 (9%). Suomalaiset ja ruotsalaiset kuluttavat sähköä samassa suhteessa kuin niiden väkiluku on koko Pohjolan väestöstä. Eniten sähköä Pohjoismaissa kuluttavat norjalaiset, joiden sähkönkulutus on puolitoistakertainen pohjoismaiseen väestöpohjaan suhteutettuun asukaslukuun verrattuna: Norjan väestöosuus on 19% ja energiankulutus 32%.

Vähiten pohjoismaalaisista sähköä kuluttavat tanskalaiset, jotka yltääkseen Suomen ja Ruotsin tasoon voisivat kaksinkertaistaa suhteellisen sähkönkulutuksensa sekä Norjan tasolle kolminkertaistaa. (Taulukko 3)

Luvut ja suhteet ovat sellaisia kuin niiden halutaan näyttävän. Toisaalta esimerkiksi kulutusennusteet ennakoivat kasvuksi Ruotsissa kuluvan vuosikymmenen aikana 0,5 prosenttia (10 TWh), Tanskassa 0,7 (0,3 TWh), Norjassa 0,8 (10 TWh) ja Suomessa 1,5 (12 TWh), siis kasvuprosentteina kolminkertaisesti Ruotsiin verrattuna. Sen sijaan terawattitunteina kasvu Ruotsin, Suomen ja Norjan kasvuennusteet ovat likipitäen samat.

Energian lähteet

Suomessa sähköstä tuotettiin viime vuonna runsas neljännes (27,3%) ydinvoimalla, lähes viidennes vesivoimalla (18,2%), kymmenesosa sekä kotimaisella energialla, kivihiilellä että maakaasulla. Turpeen ja öljyn osuus sähköntuotannosta oli yhteensä noin seitsemän prosenttia. Sähkön nettotuonti oli 15%. (Taulukko 4)

Raakaenergiasta kotimaisista lähteistä saadaan runsas kolmannes (35,1%), josta pääosa (52%) tulee vesivoimasta, puusta kolmannes (33%) ja turpeesta runsas kymmenesosa (15%). Puun merkitys sähköntuotannossa on pieni, mutta biomassan lisäkäyttöä selvitetään. Paljon puhutun tuulivoiman osuus jää prosentin murto-osiin.

Poliittisessa keskustelussa vedotaan usein uusiutuviin kotimaisiin energialähteisiin. Toistaiseksi tuuli- tai aurinkovoiman merkitys on olematon, vaikka niiden kehittämiseen on panostettu. Esimerkiksi viime vuonna ne saivat investointitukea 100 miljoonaa markkaa ja verohelpotusten kautta vielä 200 miljoonaa.

Kehityksen kannalta on mielenkiintoista Tanskan ja Saksan voimakas panostus tuulivoimaan. Ovatko niiden tuuliolosuhteet niin paljon edullisemmat kuin Pohjois-Suomessa?

Energian säästö

1970-luvun energiakriisit muuttivat koko maailman suhtautumista energiankulutukseen. Suomessa asunnoista tehtiin ilmatiiviitä, ikkuna-alat supistettiin minimiin, otettiin käyttöön kolmas ikkunalasi tai lämpölasi ja moottoriteiden valaistus lopetettiin. Energiakriisien hyvä puoli oli, että ne johtivat merkittäviin innovaatioihin, joilla esimerkiksi autojen bensankulutus on likipitäen puolitettu tai kodinkoneiden sähköntarve vähennetty murto-osaan entisestä.

Suurimmat säästöt saatiin teollisuuden tuotantoprosessien kehittelyssä, hukkaenergian hyötykäytössä, lämmön ja sähkön yhteistuotannossa sekä kotitalouksien puolella asuntojen energiansäästösaneerauksissa ja uuden teknologian käyttöönotossa.

Energiansäästöllä rohkeimmat arvioijat uskovat saavutettavan 3—5 prosentin säästöt sähkönkulutuksessa ja 5—9 polttoaineiden kulutuksessa. Mutta kuka energiansäästöstä hyötyy: parhaillaan esimerkiksi TT markkinoi huoltaan teollisuuden korkeasta sähköverosta. TT:ssä ei oltaisi pahoillaan, mikäli rasitusta siirrettäisiin kotitalouksille.

Lienee optimistista ajatella, että näin ei kävisi.

Kioto ja päätökset

Säästöistä huolimatta uutta energiaa tarvitaan. Teollisuuden Voima jätti viime vuoden marraskuussa valtioneuvostolle periaatepäätöshakemuksen uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta joko Loviisan Hästholmeniin tai Eurajoen Olkiluotoon. Hakemus on parhaillaan lausuntokierroksella ja ensimmäisiä päätöksiä asiasta saataneen vuodenvaihteessa.

Ratkaisuvalta on eduskunnalla.

TVO:n hanke saa vahvaa selustatukea parhaillaan käytävästä keskustelusta Kioton pöytäkirjasta. Siinähän Suomi on sitoutunut pitämään kasvihuonepäästönsä vuosina 2008—2012 korkeintaan vuoden 1990 tasolla eli 76,5 miljoonana hiilidioksiditonnina. Päästöistä kaksi kolmannesta aiheutuu fossiilisista polttoaineista ja poltosta syntyvistä hiilidioksidipäästöistä. Ydinvoimaloista vastaavia päästöjä ei synny.

Toinen ilmastosopimusta tukeva energiaraaka-aine olisi maakaasu. TVO:n hakemuksen myötä on alettu pelotella, että Venäjä sulkisikin kaasuputken tai vedättäisi maakaasun hinnan kohtuuttomaksi. Maakaasua on kuitenkin tuotu Suomeen jo 27 vuotta ja toimitukset ovat olleet luotettavia. Myös hinnasta on päästy neuvotellen sopimukseen.

Puolestaan ydinvoimalahanketta vastustetaan vetoamalla kahteen laajasti tunnettuun ydinvoimalaonnettomuuteen: Yhdysvaltain Harrisburgiin 1979 sekä Ukrainan Tsernobyliin 1986.

Teknisestä kehityksestä ja säästöistä huolimatta tulevaisuudessa tarvitaan lisäsähköä. Missä muodossa sitä tehdään — aika näyttää. Ensimmäinen erä on menossa.

Pentti Peltoniemi