Johtamiskysymyksiin erikoistunut valtiotieteen tohtori, dosentti Pauli Juuti on selvittänyt ikäjohtamisen toteutumista työpaikoilla sekä suhtautumista ikääntymiseen ja eläkeratkaisuihin. Tutkimus tehtiin haastattelemalla eri menetelmin yhteensä 875 henkilöä. Keväällä valmistunut tutkimus on työministeriön tilaama ja osa kansallista ikäohjelmaa.

Tulokset kertovat karua kieltä ikäjohtamisen tilasta ja ikääntyviin eli yli 45-vuotiaisiin työntekijöihin kohdistuvista asenteista. Iän karttuminen on monissa työyhteisöissä edelleen heikkouden ja vajaavaisuuden merkki.

Ikäjohtamisella ei sisältöä

Paljon puhuttua ikäjohtamista kartoittavat kysymykset selvittivät työpaikkatason suhtautumista varttuneempiin työntekijöihin.

Huomattava osa vastaajista totesi, ettei ikäjohtamisella ole heidän työpaikoillaan selkeää sisältöä. Yli puolet piti ongelmana, ettei työpaikalle palkata ikääntyviä. Kolmannes katsoi, että heidän työpaikallaan ikääntyneet tulevat helposti katkeriksi.

Muitakin ongelmia koettiin. Neljännes vastaajista arvioi työpaikoillaan vaatimukset niin suuriksi, etteivät ikääntyneet selviä ja että he joutuvat pitämään kiinni työpaikoistaan. Vajaan neljänneksen mielestä ikääntyviä pidetään työpaikoilla kustannuksena, ja heitä pyritään siirtämään nopeasti eläkkeelle.

Ikäjohtamisen pulmia kokivat eniten ne, joilla on organisaatiossa yläpuolellaan monia esimiesportaita — esimerkiksi konttoritoimihenkilöt — suurilla työpaikoilla työskentelevät ja pelkän kansakoulun käyneet.

Nuoret miehet kielteisimpiä

Suuri osa vastaajista uskoi, että fyysinen ja psyykkinen kunto heikkenee iän myötä. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi, että nuoret työntekijät selviytyvät ikääntyviä paremmin tehtävistä, joissa käytetään uutta tekniikkaa.

Ikääntyvien arveltiin oppivan uusia töitä nuoria huonommin ja runsas neljännes uskoi ikääntyvien oppimiskyvyn heikkenevän.

Iäkkäiden työntekijöiden oppimiskyvystä oli erityisen huono käsitys johdolla ja nuorilla eli alle 35-vuotiailla.

Vastaajat suhtautuivat varsin myönteisesti ikäjohtamisen levittämiseen työpaikoilla. Lähes kaikki katsoivat, että ikääntyneiden kokemukset pitäisi saada nykyistä paremmin käyttöön.

Ikääntyvien palkkaamista vastusti 17 prosenttia. Ikäjohtamisen kehittämistä vastustivat eniten akateemisen koulutuksen saaneet ja nuoret.

Nuorten miesten ja ikääntyvien naisten ikäasenteet poikkesivat huomattavasti toisistaan.

Nuoret miehet eivät tiedostaneet kielteisten ikäasenteiden merkitystä työyhteisössä. He eivät myöskään kannattaneet ikääntyvien kokemustiedon hyödyntämistä samassa määrin kuin muut. Nuorista miehistä saattaakin Juutin mukaan tulla työyhteisöjen kielteisten ikäasenteiden kantajia.

Ikääntyvillä naisilla oli muita useammin näkemys siitä, ettei ikääntyviä kunnioiteta työpaikoilla eikä kokemustietoa siirretä nuoremmille.

Ikääntymiseen liittyville kielteisille asenteille ei ole Juutin mukaan perusteita.

– On kyseenalaista, voidaanko tutkimuksilla osoittaa fyysisen ja psyykkisen kunnon heikentyvän ikääntymisen myötä. Fyysiset kyvyt heikkenevät hiukan, mutta niitäkin voidaan ylläpitää liikunnalla, Pauli Juuti sanoo.

Juuti katsoo, että vallalla olevia asenteita ja arvostuksia tulisi pohtia ja kyseenalaistaa.

– Mistä tulee 65-vuoden maaginen raja ja ettei sen jälkeen muka kykenisi enää mihinkään.

Asenteiden taustalta löytyy kulttuurimme käsitys iästä kaarianalogian mukaisesti kulkevana mallina. Tämän kaarimallin mukaan ihminen on parhaimmillaan tuottavassa vaiheessa kaaren keskivaiheilla. Ikääntyvän henkilön laskeva asema kaarella kuvastaa tuottavan aseman menettämistä.

– Elämä ei ole itsessään arvo, vaan se käsitetään mittavissa olevina numeroina. Iästä on tullut välineellinen käyrä, Juuti toteaa.

Arvokeskusteluja työpaikoille

Paras tapa vaikuttaa asenteisiin ja arvostuksiin on Juutin mukaan saada eri ikäiset keskinäiseen kanssakäymiseen työpaikoilla.

Juuti suosittaa kiireellisesti käynnistettäväksi useita toimenpiteitä. Johto ja esimiehet on saatava koulutuksen avulla ymmärtämään ikäjohtamisen merkitys. Työpaikoilla tarvitaan ikään ja elämään liittyviä arvokeskusteluja, joiden avulla pyritään poistamaan kielteisiä asenteita.

Työyhteisöjen kulttuuria tulisi muuttaa niin, että kaikissa tehtävissä toimiville pitäisi tarjota jatkuvan oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia.

Muutoksia tarvitaankin, jos ikääntyvät halutaan pitää työpaikoilla. Tutkimuksen mukaan eläkkeelle pyrkiminen on voimakkainta työpaikoilla, joissa ikääntyviin suhtaudutaan kielteisesti esimerkiksi pitämällä heitä kustannuksena.

– Kielteisten ikäasenteiden kitkeminen työyhteisöistä ja niiden toiminnan perusteista onkin keskeinen lääke eläkkeelle hingun estämisessä, toteaa Juuti tutkimuksessaan.

Christina Karlsson