Ensimmäinen yövuoro on työntekijälle aina kaikkein raskain. Toinen on jo helpompi. Unen tahdistaminen ja lepo ennen yövuoron alkua auttavat selviytymään.

Tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta toteaa, ettei ihmisen elimistö koskaan totu yötyöhön. Ensimmäinen yövuoro on työntekijälle aina kaikkein raskain ja vanhemmiten yötyö käy yhä rasittavammaksi.

– Mikä on vuoron pituus, montako niitä on peräkkäin ja miten työvuoro kiertää, eteenpäin vai taaksepäin. Loppujen lopuksi on aika vähäistä, mitä ihminen voi vuoron aikana vaikuttaa jaksamiseensa. Jos hän on riittävän väsynyt, kyllä hän nukahtaa vuoron aikana, vaikka mitä temppuja tehtäisiin.

Parhaaksi on todettu jatkuvassa vuorotyössä järjestelmä, jossa on ensin pari aamuvuoroa, sitten pari iltavuoroa, pari yövuoroa ja lopuksi useampi vapaapäivä. Yövuoron loputtua ihminen tarvitsee Härmän mukaan vähintään 48 tunnin levon.

Sopeutumiskyky vähenee iän myötä

Kehon toiminnot noudattavat valon ja pimeän vaihtelua. Aamuyöllä kehomme on passiivisimmillaan.

– Tällä voidaan pelata hieman. Yövuorossa ollessa kannattaa välttää aamuvaloa vaikka aurinkolaseilla. Yövuoron loputtua kannattaa sitä vastoin kävellä aamuvalossa ja alkaa sopeutua normaaliin päivärytmiin, Härmä sanoo.

Hän muistuttaa, että vuorotyö tai jatkuva yötyö sopii toisille paremmin kuin toisille.

Vaikka yksilölliset erot ovat suuret, sopeutuminen yötyöhön hidastuu jo 40—45 vuoden iässä. Kokemus vuorotyöstäkään ei helpota tahdittumista. Elintoiminnot, mm. hormonitoiminta, pysyvät sitkeästi normaalirytmissä. Nukkuminen ei ota päivällä luonnistuakseen, sillä iän myötä uni kevenee ja ihminen heräilee useammin. Kerran päivällä herättyään on vaikeaa saada uudestaan unenpäästä kiinni.

Nuoret ovat tutkimusten mukaan väsyneempiä yksittäisen yövuoron jälkeen kuin iäkkäämmät, mutta jatkuva yötyö sopii heille paremmin kuin vanhemmille.

– Nuoret ovat yleensä väsyneempiä aamulla, iäkkäämmät illalla ja yöllä, Härmä mainitsee.

Vireystilan kannalta ihanteellista olisikin, että aamuyöstä ja aamusta alkavat vuorot jaettaisiin ikääntyville, ilta- ja yövuorot nuoremmille.

Sydäntautiriski kasvaa vuorotyössä

Vuorotyössä ruoansulatuselimistön sairaudet lisääntyvät, ja naisten lisääntymisterveys häiriintyy: Vauvat voivat syntyä ennenaikaisesti ja tavallista pienempinä.

Härmä ei suosittele jatkuvaa yötyötä ikääntyville, sillä terveysriskit kasvavat.

Tutkimusten mukaan sydän- ja verisuonitaudit, mm. sepelvaltimotauti, aiheuttavat enemmän kuolemia vuorotyötä tekevien joukossa kuin muiden. Syyksi paljastui nimenomaan vuorotyö, kun työntekijöiden terveystilaa tutkittiin ensin vuorotyön ja sitten päivätyön aikana.

Teollisuudessa yötyö lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä 40 prosentilla. Härmä kertoo, että riskitekijöitä pystyttiin pienentämään, kun vuorotyö muutettiin säännöllisemmäksi.

Kahvin voimalla elimistö jaksaa

Usealla työpaikalla sinnitellään yövuorossa kahvin voimin. Härmä vahvistaa, että kahvi auttaa jaksamaan.

– Jos vuoron alussa ottaa 4—5 kahviannoksen verran kofeiinia, sen voimalla jaksaa vuoron loppuun. Vatsa vain ei tahdo kestää sitä.

Hän varoittaa nauttimasta kahvia ennen vuoron loppua. Kahvi pysyy veressä useita tunteja.

– Vuorotyöläiset valittavat, etteivät saa päivällä unta. He syyttävät milloin metelöivää naapuria, milloin raittiin ilman puutetta. Harva tulee ajatelleeksi, että syynä on veressä viipyvä kofeiini.

Työntekijät keksivät jos millaisia konsteja vireyden säilyttämiseksi yövuoron aikana, esimerkiksi kuljetustyössä päätä tuletetaan auton ikkunasta.

Härmä suhtautuu vippaskonsteihin varoen. Työturvallisuutta ei kannata vaarantaa.

– Jos vain millään voi, kannattaa jaloitella tai vaihdella työtehtäviä. Raitis ilmakin auttaa.

Nokkaunet lisäävät työtehoa ja tarkkuutta

Miltei kaikessa yötyössä ihminen nukahtelee. Prosessitehtävissä noin 20 prosenttia torkahtaa jossain kohtaa yövuoroa.

– He eivät itsekään tiedä sitä. Ihmiset sanovat lepuuttavansa hetken silmiään ja herättyään he huomaavatkin torkkuneensa pari minuuttia tai jopa puoli tuntia.

Härmä kertoo Työterveyslaitoksella tehdystä vertailusta. Osa työntekijöistä sai vuoron aikana ottaa 20 tai 50 minuutin torkut, osa ei.

– Lyhyen levon ottaneilla suoritusvirheet putosivat puoleen.

Tarpeen vaatiessa kannattaa Härmän mukaan ottaa 20 minuutin torkut. Se on ihan järkevää oman terveyden ja työtehon kannalta.

Joillekin työpaikoille on tätä varten hankittu sohva lepotilaan. Aikaa torkkuihin otetaan pidennetystä kahvitauosta.

– Tuon pidempää lepoa en suosittele, sillä sitten alkaa jo syvän unen vaihe, josta on raskaampaa herätä. Torkkujen jälkeen kannattaa ottaa kuppi kahvia ja palautua hetki.

Väsymyksen syynä voi olla sairaus

Torkkujen pituus vaihtelee ammattikohtaisesti. Useimmiten on kyse vajaasta minuutista pariin minuuttiin kestävästä mikronukahtamisesta. Kuljetusalalla tämä on yllättävän tavallista.

– Väsymys on vaarallista. Kaikista liikennekuolemista 10—20 prosenttia johtuu väsymyksestä. Täytyy muistaa, että väsymys on syynä moniin työtapaturmiinkin. Väsyneenä tekee virhetoimintoja.

Ruotsalaisessa veturinkuljettajia koskevassa tutkimuksessa huomattiin, että mikronukahtamisen jälkeen kuljettajat saivat kovan stressin. Sairaaloissa ja valvomoissa koneet hälyttävät hereille eikä stressipiikki ole näin suuri.

Usea peräkkäinen yövuoro kasvattaa univelkaa, mutta jos yövuorossa väsyttää enemmän kuin on tavallista, kannattaa Härmän mukaan tutkittaa terveytensä.

– Syynä voi olla jokin sairaus. Uniapneaa eli unen aikaisia hengityskatkoksia on todettu yli kymmenellä prosentilla ammattikuljettajista.

Kohti 24 tunnin yhteiskuntaa?

Olemme Härmän mukana menossa kohti 24 tunnin yhteiskuntaa.

Ympärivuorokautisilla aloilla työskentelevät ihmiset vaativat vähitellen pidempiä aukioloja palvelusektorilta.

– Rajoituksiin on vaikea palata, sillä jossain päin maailmaa ollaan valmiit pitämään koneet käynnissä vuorokauden ympäri.

Vuorotyöllä on Härmän mukaan hyvät puolensakin, ainakin verrattuna jatkuviin ylitöihin.

– Esimerkiksi teollisuudessa viisivuorotyössä työskennellään usein vain 33,6 tuntia viikossa. Vapaat ovat pitkiä ja työntekijät kohtuullisen tyytyväisiä.

Birgitta Suorsa
Pekka Sipola, kuva

  Kello 23.00—06.00 välillä työskentelee säännöllisesti tai epäsäännöllisesti 350 000 suomalaista palkansaajaa.

Viimeisen neljän viikon aikana 189 000 on tehnyt säännöllisesti yötyötä. Samalla ajanjaksolla yötyötä on tehnyt silloin tällöin 161 000 palkansaajaa.

Miehet ovat naisia jonkin verran useammin yötyössä. Säännöllistä yötyötä teki 111 000 miestä ja 78 000 naista, silloin tällöin 98 000 miestä ja 63 000 naista.

Koko palkansaajakunnasta yötyötä tekee säännöllisesti 12 prosenttia miehistä ja 8 prosenttia naisista, epäsäännöllisesti 11 prosenttia miehistä ja 7 prosenttia naisista.

Tiedot ovat EU:n työvoimatutkimuksesta vuodelta 1998.

  Yötyö eli työskentely kello 23:n ja 6:n välisenä aikana on kielletty ainoastaan alle 18-vuotiailta. Työsuojelupiiri voi kuitenkin hakemuksesta myöntää poikkeusluvan. Niitä on myönnetty ainakin ammattiin valmistuville pakollisen työharjoittelun ajaksi.

Laissa on erikseen mainittu työmuodot ja työt, joissa yötyötä saa tehdä.

Jaksotyössä ja vuorotyössä yötyö on sallittua, tosin kaksivuorotyössä vain kello yhteen saakka.