vane.jpg (302 bytes)

 Teema                             

yoke.jpg (4556 bytes)Humalaisilta satelee hyviä neuvoja

mine1.jpg (716 bytes)  Jarmo Kankkusen työpäivä alkaa yhdeksältä illalla. Takana on – toivon mukaan – hyvin nukuttu päivä, päivällinen ja mahdollisesti piipahdus harrastusten parissa. Jarmo Kankkunen työskentelee Helsingin Aleksanterinkadulla, jota on peruskorjattu toukokuusta lähtien viitenä yönä viikossa.

– Kyllä väsyttää, eikä aina niin vähänkään. Yöllä työskentely tuntuu väsyttävän päivätyötä enemmän, Jarmo Kankkunen tuumaa. Aavistuksen tummista silmänalusista huolimatta Kankkunen kertoo saavansa päivisin hyvin unenpäästä kiinni.

Jarmo Kankkusella, kuten hänen parillakymmenellä työtoverillaan, ei juuri ole aiempaa kokemusta yötyöstä. Yötyöt ovat rakennusalalla vielä harvinaisia, vaikka yöllä työskentely työmaan vastaavan mestarin Harri Kankkusen mukaan lisääntyy jatkuvasti.

– Erityisesti kaupunkirakentamisessa yötyötä tehdään yhä enemmän. Esimerkiksi vilkkaalla Aleksilla ei näitä hommia yksinkertaisesti pystyisi tekemään päivällä, Kankkunen sanoo ja viittaa kahteen syvään kaivantoon, joiden ympärillä hyörii kuorma-autoja ja erikokoisia kaivinkoneita. Aamun sarastaessa aukot peitetään ja koneet korjataan pois.

Väsymykseen varauduttu

Helsingin yö ei ole hiljainen. Raitiovaunut kulkevat pitkään, takseja ajaa läpi yön ja myös väkeä on kesäaikaan paljon liikkeellä. Puolenyön aikaan Aleksilla on täysi hulina päällä.

– Humalaiset jakelevat hanakasti neuvoja, ja nojailevat joskus vaarallisenkin oloisesti suoja-aitoihin. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan syntynyt vaaratilanteita, Jarmo Kankkunen kertoo. Kuopiolaisesta Kankkusesta on piristävää seurata työn ohella pääkaupungin yöelämää.

Jarmo Kankkusella on vakituinen työpaikka Aleksia urakoivan yrityksen palveluksessa. Töitä olisi löytynyt myös kotipaikkakunnalta. Työtarjous oli hänestä kuitenkin mielenkiintoinen, eikä vain tavallista paremman palkan takia.

Aleksanterinkatu pannaan uuteen uskoon vuoden 2003 loppuun mennessä. Töitä tehdään kolmena kesänä toukokuusta marraskuulle. Tänä kesänä uusitaan kadun alla kulkevat vesijohdot, viemärit ja kaapelit.

Öisin töissä on 12—13 miestä ja parhaimmillaan viisi kaivonkonetta kerralla. Harri Kankkusen mukaan osa työntekijöistä tekee vuorotyötä, mutta osa painaa pelkkää yövuoroa.

Vastaava mestari itse kertoo jaksaneensa joka toinen viikko toistuvaa yövuoroa yllättävän hyvin, vaikka helteiden aikaan väsyttikin tavallista enemmän.

– Yrityksen näkökulmasta yöllä työskentely ei poikkea päivätyöstä paitsi siinä mielessä, että yötyö tulee kalliimmaksi. Olemme varautuneet väsymyksestä aiheutuviin ongelmiin, mutta tämä on sujunut odotettua paremmin.

Parasta kauniit kesäaamut

Kello lähenee puoltayötä ja kaivinkoneenkuljettaja Heikki Anttila on hakenut itselleen nakkisämpylän. Anttilalla on pitkä työura takana, mutta ennen Aleksin keikkaa hän ei ole tehnyt yötyötä kuin nuorena miehenä paperitehtaalla.

– Kyllähän tämä aluksi tuntui aivan hirveältä. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en saanut päivisin nukuttua juuri lainkaan. Olo oli kuin olisi koko ajan ollut krapulassa, hän kuvailee päätään pudistellen.

Kesän mittaan työrytmiin kuitenkin tottui. Nyt Anttila vakuuttaa, että työaikana väsymys ei paina.

– Olen nauttinut täysin rinnoin kauniista kesäaamuista. Nukkumaan rupean vasta ennen puoltapäivää.

Lapion varressa heiluva Sami Wahlsten on työporukan nuorimpia. Wahlsten kertoo jatkavansa töitä yövuoron perään usein vielä aamuvuorossa.

– Viikot painan töitä ja viikonloppuna sitten lepään ja tapaan ystäviä. Nukun korvatulppien kanssa noin kahdeksan tunnin unet yövuoron päälle, nuori mies toteaa ja laskee kesäöinä oppineensa kahdeksan erilaista kadunrakentamiseen liittyvää työvaihetta.

Pirjo Pajunen

Palkkatyöläinen 4.9.2001 nro 7/01

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)