– Sen opin sain, kun toimin maakuntamuseon johtajana Turussa,
missä toteutin organisaatiouudistuksen. Kaikki ovat voineet kommentoida sähköpostitse
ja vastauksia olen antanut kyselytunnilla kerran kuukaudessa. Olen pyrkinyt toimimaan
yhdessä henkilöstön kanssa, sanoo Juhani Kostet.
Työilmapiirissä toivomista
Museoviraston työilmapiirissä on ollut toivomisen varaa jo pitkään. Tulehtuneet
henkilösuhteet ovat johtaneet pitkiin sairaslomiin.
– Ristiriidat, joita syntyy verbaalisesti lahjakkaiden ihmisten
asiantuntijaorganisaatiossa, ovat tunteiden noustessa pintaan pahoja. Konfliktit pyrkivät
laajenemaan ja ystävyyssuhteita on rikkoutunut, kertoo Päivi Pykälä-Aho, joka on
työsuojeluvaltuutettuna tarttunut asiaan aktiivisesti.
Ongelmiin perehdyttyään hän on ottanut pikaisesti yhteyttä työterveydenhuoltoon,
joka saa häneltä hyvän arvosanan. Siellä asioihin suhtaudutaan objektiivisesti ja
puolueettomasti. Työterveydenhuolto liikkuu myös kentällä.
Muuton myötä osa joutuu töihin maisemakonttoriin.
– Työterveyslaitos on tutkimuksissaan osoittanut maisemakonttorin lisäävään
konflikteja 20–30 prosenttia. Korkea melutaso vaikeuttaa keskittymistä. Tämä
täytyy ottaa huomioon.
Valtio edelläkävijäksi
Työtapaturmia Museovirastossa ei tähän mennessä ole paljon tapahtunut. Riskejä
kuitenkin on, huomasi Juhani Kostet, kun hän toteutti riskienkartoituksen Turun
maakuntamuseossa. Huomautuksia annettiin esteistä, portaista, vedosta, liukkaudesta ja
ergonomiasta.
– Ihan arkisista asioista. Psyykkisiä riskejä ei kartoituksessa juuri
käsitelty, mutta oman kalenterin hallintaa kylläkin. Stressiä esiintyy.
Museovirastossa käynnistyy riskienkartoitus kevään aikana.
– Turvallisuus työssä on asetettava etusijalle. Ajatellaanpa vaikka
taidevarkauksia, joissa henkilöstö joutuu uhatuksi, sanoo Päivi Pykälä-Aho.
Hän hoitaa työsuojeluvaltuutetun tehtävää jo neljättä kautta. Työnantaja antaa
hänelle tehtävien hoitamisen vaatiman ajan.
Päivi Pykälä-Aho toivoo, että riskienkartoitus on askel eteenpäin. Valtionhan
pitäisi olla työnantajana edelläkävijä, myös työsuojelussa.
Konservaattori Ulla
Klemelä työskentelee Museoviraston meriarkeologisessa tutkimuslaitoksessa Helsingin
Hylkysaaressa. Sielä on tuhansittain esineitä. Puu on säilynyt merenpohjassa, koska
laivamato ei ole vielä levinnyt Itämereen. Isommat esineet pannaan toisen seinän
vieressä olevaan puolitoista metriä syvään altaaseen, joka on täytetty
polyetyleeniglukolilla. Katossa oleva kuljetin kannattelee suurimman osan painosta, mutta
voimaakin tarvitaan merenpohjasta tehtyjen usein raskaiden löytöjen käsittelyssä.
Esineet on puhdistettava suolasta, mutta myös käsiteltävä erilaisilla
kemikaaleilla, joista jotkut ovat syöpää aiheuttavia, kuten bentsotriatsoli, jolla
pysäytetään ruostuminen. Kasvot ja kädet suojataan ja päälle puetaan haalari ja
muovinen esiliina joka kerta, kun riski on olemassa.
Faktatietoa kemikaaleista sisältävät kemikaalikortit ovat käytettävissä, ja myös
silmäsuihku, ensiapukaappi ja imurit luovat turvallisuutta märkä- ja kuivatiloissa,
joita ei ole remontoitu sen jälkeen kun ne 1980-luvulla rakennettiin.
– Hankin viime syksynä työturvallisuuskortin ja silmäni aukenivat havaitsemaan
riskejä. Vastuuta pitää ottaa myös itse, vaikka päävastuu lankeaakin työnantajalle,
sanoo Ulla.
Museoviraston pääjohtaja Juhani
Kostet ja JHL:läinen työsuojeluvaltuutettu Päivi Pykälä-Aho ovat yhtä
mieltä siitä, että muutto ja uudelleenorganisointi ovat vaativa juttu. Juhani Kostet on
pyrkinyt pitämään henkilöstön koko ajan tapahtumien tasalla. 
