Työturvallisuuslain mukaan kaikenlainen epäasiallinen kohtelu työpaikoilla on kielletty. Työnantajalla on velvollisuus ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin, kun hän saa tiedon häirinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta.

Työpaikoilla tulee olla yhteisesti laaditut toimintatavat työyhteisön ristiriitatilanteita varten. Yhteistyössä esimiehen kanssa laadittavat toimintatavat arjen ongelmatilanteiden ratkaisemista ja ne toimivat myös ennaltaehkäisevästi. Loukkaantumisen ja tunnekokemuksen tunnistaminen ja mahdollisimman varhainen puuttuminen auttavat hallitsemaan työkäyttäytymistä.

Ihmiset ovat ihmisiä ja kokevat toistensa käyttäytymisen kovin eri tavoin. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse sietää asiatonta käytöstä työkavereitten, esimiesten tai asiakkaiden taholta.

Kuka vetää rajan asiallisen ja epäasiallisen käyttäytymisen välille, on vaikea kysymys. Rajapyykki onkin vedettävä työyhteisössä.

Selkeä etenemistapa

Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskentelee 12 800 henkilöä eli pienen kunnan asukkaiden verran. Virastotason ohjeistus tukee työyhteisöjä laatimaan omia, juuri omalle työpaikalle sopivia toimintatapoja. Ohjeet eivät kuitenkaan riitä, vaan asiat on käsiteltävä ja sovittava työpaikoilla omissa työkokouksissa niin, että kaikki työntekijät ovat tietoisia säännöistä ja osaavat myös tarvittaessa toimia.

– Hyvän työkäyttäytymisen ohjeistus on sisällytetty sosiaaliviraston työsuojelun toimintaohjelmaan, mutta asia pitäisi olla tavalla tai toisella esillä jatkuvasti työpaikkojen kokouksissa ja erilaisilla kehittämispäivillä, työsuojeluvaltuutettu Anita Vihervaara sanoo. Hän on päätoiminen työsuojeluvaltuutettu päivähoidon yli neljälle tuhannelle työntekijälle.

Jatkuvaa arviointia ja seurantaa

Työsuojelupäällikkö Aila Hyvösen toiminta-alueena on koko sosiaalivirasto. Aila Hyvönen korostaa, että työsuojeluorganisaatio on asiantuntijayhteisö, joka tuottaa työpaikoille ja esimiehille välineitä työolosuhteiden parantamiseen ja ongelmien ratkaisuihin.

– On hyvä, että ongelmista puhutaan ja ihmiset ovat rohkaistuneet tuomaan erilaisia epäkohtia esille. Vuonna 2003 voimaan tulleessa työturvallisuuslaissa mainittiin ensimmäistä kertaa häirintä ja väkivalta. Työnantajan tulee seurata työolosuhteita aktiivisesti ja systemaattisesti, mutta myös työntekijöillä on velvollisuuksia havainnoida työympäristöä ja ilmoittaa työnantajalle mahdollisista työn vaaratekijöistä.

Tehtyjen ilmoitusten perusteella Aila Hyvönen päättelee, että työväkivalta sosiaalitoimessa on lisääntynyt. Viime vuonna Helsingin sosiaalivirastossa tehtiin 1 300 työväkivaltaan liittyvää ilmoitusta.

– Lähdemme siitä, että asiakkaankin on käyttäydyttävä asiallisesti eikä työntekijöidemme tarvitse sietää uhkaavaa tai väkivaltaista asiakkaiden käytöstä. Tilanteisiin tulee puuttua heti. Suosittelemme, että harkinnan mukaan käytetään parityöskentelyä. Asiakkaalle on lisäksi ilmoitettava selvästi, että asiatonta käyttäytymistä ei suvaita, Aila Hyvönen sanoo.

Hän ja Anita Vihervaara muistuttavat, että hyvästä työkäyttäytymisestä eli epäasiallisen käyttäytymisen ennaltaehkäisystä pitää puhua jatkuvasti työpaikoilla ennen kuin ongelmia ilmentynyt. Ongelmat syntyvät ja ratkeavat työyhteisötasolla.

– Monesti ajatellaan, että joku muu tulee ja hoitaa kiusallisen tilanteen. Työsuojeluorganisaatio voi olla tukena, mutta kyllä viime kädessä tilanteet on selvitettävä asianosaisten kesken. Tärkeintä on epäonnistuneen vuorovaikutustilanteen arviointi yhdessä, Anita Vihervaara sanoo.

Helsingin sosiaaliviraston kaikilla työpaikoilla on yhteistoimintavastaava, joka toimii myös työpaikkansa työsuojeluasiamiehenä. Hänen tehtävä on yhteistyössä esimiehen kanssa varmistaa, että hyvä työkäyttäytyminen on agendalla erilaisissa työyhteisön palavereissa. Työsuojeluvaltuutettuun ja -päällikköön voi ottaa yhteyttä jo varhaisessakin vaiheessa eikä vasta silloin, kun tilanne on riistäytynyt käsistä.

Vuorovaikutus ontuu

Kun kaksi aikuista ei tule toimeen keskenään työpaikalla, ei välttämättä ole kyse kiusaamisesta. Ei pidä odottaakaan, että toisilleen alun perin ventovieraat ihmiset olisivat työyhteisössä hyvää pataa keskenään. Ammatillisuuteen kuitenkin kuuluu asiallinen työkäytös ja toisten huomioon ottaminen olipa oma temperamentti tai ego kuinka mahtava.

– Jokaisen olisi hyvä tietää tarkemmin, mitä ihmisten välillä oikeasti tapahtuu vuorovaikutuksessa ja miten itse reagoin, Kun pattitilanteita lähdetään avaamaan, usein molemmat osapuolet myöntävät käyttäytyneensä kehnosti ja tulevat vastaan anteeksipyynnöin. Kärkäs kieli voi olla vaikea pitää kurissa ja muistaa, että työkaveri ei siedä minkäänlaisia heittoja. Huumori ei ole kaikille samanlaista, Anita Vihervaara pohdiskelee ja painottaa, että tärkeintä ovat selkeät toimintatavat häirinnän ja epäasiallisen kohtelun käsittelyyn. Vaikeimmaksi koetaan palautteen antaminen työkaverille välittömästi tilanteen jälkeen.

– Kun työpaikalla on kymmenen ihmistä, siellä on kymmenen erilaista persoonallisuutta. On oikeastaan pieni ihme, ettei selkkauksia synny sen enempää kuin nykyään syntyy, Aila Hyvönen toteaa.

Leena Seretin
kuva Tuulikki Holopainen