Veli-Matti Kuntonen moittii, että alalla toteutettiin aktiivista sovittelua kahtatoista tuotantoyksikköä koskevan kolmipäiväisen lakonuhan alla ja tehtiin sovintoesitys, vaikka osapuolet olivat hyvin kaukana toisistaan. Tässä tilanteessa sovittelijan pöydässä oli EK:n määrittelemä palkka-ankkuri, työnantajaliiton työaikatavoitteet ja SEL:n sopimustavoitteet.

– Joskus aiempina aikoina osapuolet olisi patistettu neuvottelemaan, Kuntonen sanoo.

Kuntonen näkee, että sovittelujärjestelmä on uhattuna, jos linja jatkuu nykyisenlaisena.

– EK:ssa on luettu väärin viimeisten vuosien vaalituloksia. Maassa on iso joukko puolueisiin sitoutumattomia äänestäjiä, mutta ei se tarkoita, etteivätkö palkansaajat olisi valmiita tukemaan omien työehtojensa kehitystä. Kun työnantajapuoli ottaa käyttöön pakkoa, palkansaajapuoli radikalisoituu. Seurauksena on työmarkkinahäiriöitä, Veli-Matti Kuntonen sanoo.

Miinuksesta ei voi sopia

Kuntosen linjoilla on myös Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi. Hänen mielestään tasapuoliseksi tarkoitetun sovittelujärjestelmän uskottavuus on koetuksella, jos liittokierroksella työnantajien keskusjärjestö yksipuolisesti ohjaa palkkakehitystä.

– EK tiukkoine palkkakattoineen ajaa tilanteen pisteeseen, että sovittelija ei pysty tekemään omaa työtään. Koska EK:n palkkakattoa ei voi hyväksyä, käytännössä kaikki alat ja liitot joutuvat sovitteluun työtaistelu-uhan edessä. On aivan selvää, että ammattiliitot eivät lähde sopimaan miinusmerkkisiä sopimuksia. Sitähän EK:n palkkakatto tarkoittaa, vaikka sen venyttäisi hyvällä tahdolla 1,5 prosenttiin. Inflaation arvellaan laukkaavan 2,5 prosenttia, Harjuniemi sanoo.

Rakennusalalla pitäisi sopia palkankorotusprosentti tammikuussa. Jos palkoista ei päästä sopuun, työehtosopimukset raukeavat kokonaisuudessaan ja alkaa sopimukseton tila.

Sama koskee palvelualoja. PAMin puheenjohtaja Ann Selin sanoo, ettei hänen väelleen millään riitä 1–1,5 prosentin korotukset. Näillä prosenteilla palkkaratkaisuja ei kerta kaikkiaan synny. PAMin suurimmat sopimukset kauppa ja majoitus- ja ravitsemusala ovat tarkastelussa vuoden alussa ja sopimukset kokonaan irtisanottavissa helmikuun lopussa, jos sopua ei synny.

Selinin mukaan on erittäin suuri riski, että ensi talvesta tulee työmarkkinoilla levoton, vaikka monilla aloilla sopimukset on tehty pitkälle vuoteen 2013. Palkankorotusten niittaaminen johonkin kohtaan alan tuottavuudesta riippumatta hämmentää. Selin on jossain määrin huolestunut myös sovittelujärjestelmän uskottavuudesta.

– Sovittelijalta vaatii selkärankaa ja itsenäisyyttä ja uskon, että hän seuraa toimialojen tilannetta ja niiden mahdollisuutta palkankorotuksiin. Se on liittokierroksen pelin henki.

Teollisuusliitot yli keskusjärjestörajojen ovat hakeutuneet yhteen ja rakentelevat tulevaisuutta varten yhteistä rintamaa. Rakennusliiton Harjuniemi arvelee, että teollisuusliitot pitävät huolen siitä, että kaikki saavat säälliset palkankorotukset.

PAMin Ann Seliniä ei huoleta, että yksityisten palvelualojen väki jäisi teollisuuden jalkoihin.

– Ensinnäkään kaikki teollisuusliitot eivät ole mukana samassa porukassa. Toisekseen PAMin alle on jo koottu melkein koko yksityinen palvelusektori. Emme jää muiden jalkoihin, Ann selin sanoo.

Sovittelija varjelee puolueettomuuttaan

Vuosikymmenet työmarkkinoita likeisesti seurannut työoikeuden professori emeritus Kari-Pekka Tiitinen ei jaksa uskoa, että sovittelujärjestelmä kokisi kolauksen EK:n palkka-ankkureiden ja -kattojen edessä.

– Tähän saakka ainakaan sovittelijoita ei ole voinut painostaa, enkä usko, että Etelärannallakaan olisi kanttia lähteä neuvomaan sovittelijaa puhumattakaan, että valtakunnansovittelija Esa Lonka siihen suostuisi, Kari-Pekka Tiitinen arvelee.

Hän muistelee 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikoja, jolloin oli tärkeää saada jokin ala päänavaajaksi. Usein se oli metalli- ja tai paperiteollisuus. Tuolloin päänavaajan piti luottaa siihen, ettei joku muu saisi lakon uhalla parempaa sopimusta valtakunnansovittelijan toimistosta. Sovittelijoille oli tärkeää liittokierroksella, että päänavaus syntyi. Jos joku toimiala sitten sai muita enemmän, niitä kutsuttiin ruusuiksi, jotka piilotettiin alan työehtosopimukseen.