Pääluottamusmies Jouko Aitonurmi sanoo, että epävarmuus alkaa pikku hiljaa hälvetä.

– Palavereissa on alettu pohtia, mitä tästä eteenpäin. Viimeiset vuodet on puhuttu vain siitä, miten vähennettäisiin lisää väkeä.

Aitonurmi patistaa työnantajaa antamaan oikeaa tietoa tehtaan tilanteesta.

– Pahinta on, kun on huhuja ja ihmiset elävät epävarmuudessa. Täällä pystyisi jo antamaan lupauksia työrauhasta.

Jatkuvuutta koulutuksella

Vuodentakaisissa yt-neuvotteluissa ei kuunneltu työntekijöitä, kun päätettiin muutoksen aikataulusta ja vuorojen miehityksestä.

– Muutos on ollut liian nopeaa. Kun neuvottelut päättyivät, siirryttiin heti uusiin toimintatapoihin, Aitonurmi pohtii.

Minimiin vedetty miehitys edellyttää valtavaa joustoa ja osaamista työntekijöiltä.

– Nyt ihmetellään, miten se onnistuu.

Yt-neuvotteluissa pyrittiin saamaan jatkuvuutta työntekoon koulutuksen avulla. Työnantajan pitää antaa mahdollisuus kouluttautua sekä työajalla että sen ulkopuolella. Uusiin työtehtäviin siirtyminen onnistuu silloin helpommin.

Rauman paperitehtaalla on meneillään kahdeksan viikon kunnossapitokoulutus käyttötyöntekijöille. Siihen osallistujat ovat irrotettuna muista töistään koulutuksen ajaksi.

– Moniosaaminen on irtisanomisissa parempi turva, ammattiosaston puheenjohtaja Pasi Sihvonen korostaa.

Työsuojeluvaltuutettu Jaana Vahannon mielestä nykyinen ajattelu, että kaikki osaisivat kaikkea, on ääripää entiseen verrattuna.

– Se ei kuitenkaan tuo käsiä lisää, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat joustaa ja tehdä töitä entistä enemmän.

Paperitehtaalla vuorotyössä olevien on entistä vaikeampaa vaikuttaa työaikaansa. Vuorotyössä vuoronvaihto on ainoita mahdollisuuksia muuttaa vuodeksi eteenpäin määrättyjä työlistoja.

– Miehitys on niin pieni, että varamiehitystä ei enää ole. Ylitöitä on entistä vaikeampi pitää pois, kertoo Jaana Vahanto.

Rauman paperitehtaalla on satsattu yt-neuvotteluiden aikana ja niiden jälkeen turvallisuuteen.

– Niin täytyykin olla. Porukan pienentyessä tulee kiire, ja työturvallisuus unohtuu, muistuttaa Vahanto.

Henkilöstösuunnitelman tekeminen on osa yt:ssä sovittua jatkuvuutta.

– Tulevaisuuden rekrytointien suunnitteleminen on tärkeää. Kohta tulee aika, jolloin ihmisiä jää eläkkeelle runsain mitoin. Pitää miettiä etukäteen, miten heidän tilalleen saadaan ammattitaitoista työvoimaa, Jouko Aitonurmi tiivistää.

Hän on huolissaan alan heikosta imagosta. 15-vuotiaat eivät halua paperiteollisuuteen töihin. Ammattikoulussa ei enää edes ole prosessilinjaa.

Vanha lama opetti

1990-luvun alun lama merkitsi isoa rakenteellista muutosta Rauman paperitehtaalle ja koko metsäteollisuudelle.

– Silloin huomasi, kuinka heikossa asemassa irtisanotut olivat ilman muutosturvaa, Jouko Aitonurmi toteaa.

Kilometritehtaalle lähtijöiden ainoa tuki oli työvoimatoimisto. Perinteinen paperiteollisuuden vakanssi vaatii huippuammattitaitoa. Valitettavasti taidolla ei juuri ole ollut käyttöä tehtaan portin ulkopuolella. 1990-luvun lamassa irtisanottuja oli vaikea työllistää.

– Silloin oppi, että niin ei saa enää käydä. Ihmisiä pitää kouluttaa enemmän myös työajalla.

– Nyt irtisanotuille järjestettiin muutosturvakursseja, heitä ohjattiin koulutukseen. Aikakin oli parempi, Jouko Aitonurmi kuvailee.

Viime vuosina Rauman paperitehtaalta irtisanotuista yllättävän moni on löytänyt opiskelupaikan tai työn. Entisiä paperityöläisiä on nyt keittiöhommissa, eräs käy sisustuskoulua ja joukossa on yksi muurari, tietää Aitonurmi.

– Hyvällä asenteella on lähdetty. Suurin osa ei ole jäänyt odottelemaan.

Työkavereista tukea

Rullamies Mikko Järvinen on ollut paperitehtaalla töissä 14 vuotta. Järvinen kokee Rauman tehtaan työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa tehdasta koskeviin päätöksiin vähäisiksi. Isot linjaukset tehdään muualla.

– Vaikka me tekisimme kuinka hienoa työtä, paperin hinta ja kysyntä ratkaisevat Rauman kohtalon.

35-vuotias mies ei tunnusta kärsineensä erityisesti epävarmuudesta.

– Minulla ei ole paljon velkoja, ei ole tarvinnut pelätä talouden takia. Nuorena miehenä uskon, että töitä löytyisi muualtakin.

Mielekkyyden työntekoon Järvinen löytää työporukasta. Paperikone kolmosella on yhdessä vuorossa enää yhdeksän työntekijää, kun aiemmin heitä oli 16–17.

– Työkaverit tuovat inhimillisyyttä työntekoon. Jos ei pysty muuhun vaikuttamaan, niin toisista voi välittää ja luoda työyhteisöstä sellaista, jossa on hyvä olla.

34-vuotias prosessityöntekijä Juha Viitala ei kokenut viime vuoden lomautuksia itse. Hän oli juuri silloin vuorotteluvapaalla rakentamassa omaa taloa. Järvisen lailla hän luottaa työllistyvänsä tarvittaessa myös tehtaan porttien ulkopuolella.

– Aika epätodennäköistä on, että paperista löytyisi työ myös 20 vuoden päästä, nuoret miehet tuumaavat.

Viitala pilkkoo 20 vuotta neljään osaan ja miettii sen olevan pitkä aika, jos ajattelee viimeisen viiden vuoden mullistuksia.

– Toisaalta pitää luottaa hyvään paperinvalmistuskulttuurin, joka meillä Raumalla on. Pitää olla uskoa omaan tekemiseen.

Epävarmuus on pysyvää

Tällä hetkellä Juha Viitala ja Mikko Järvinen edustavat reilu kolmekymppisinä tehtaan nuorempaa sukupolvea. Kaksikymppiset puuttuvat kokonaan. Pääluottamusmies Jouko Aitonurmi kertoo nuorten suhtautuneen viime vuosien epävarmuuteen myönteisemmin. Heillä on työllistymismahdollisuuksia myös muualla.

– Epävarmuus rassaa eniten 40–50-vuotiaita, he pelkäävät, etteivät enää saa uutta työpaikkaa.

Ammattiosaston puheenjohtaja Pasi Sihvonen sanoo viime vuosien olleen omassa työssään raskaita. Asioita mietti kotonakin ja puhelin soi illalla, kun joku halusi helpottaa oloaan puhumalla.

– Totta kai se aiheuttaa pahoinvointia, kun kaveri irtisanotaan vierestä.

Työnantaja järjesti irtisanomisten keskellä tilaisuuksia purkaa tuntojaan. Työterveysasemalla oli tukihenkilö ja puhelinpäivystys. Kesällä 2009 teologi Kauko Hyytiä veti irtisanotuille ryhmiä työnantajan palkkaamana.

– Ihmiset ottivat tilanteen niin eri tavoin. Joku koki löytävänsä uuden elämän tehtaan porttien ulkopuolelta, muistuttaa Jouko Aitonurmi.

Hän arvelee, ettei tänä päivänä enää haikailla menneitä hyviä aikoja. Pysyvä muutos globaalilla alalla hyväksytään. Työpaikka ei anna enää lopullista turvaa.

– Nykyään tehtaalta lähdetään myös pois muihin työpaikkoihin. Sellaista ei tapahtunut ikinä ennen.

Virpi Adamsson
kuvat Juha Sinisalo