Työ- ja organisaatiopsykologi Tiina Saarelma-Thiel Työterveyslaitokselta kehottaa irtisanottua miettimään mielessään tai vaikka kirjoittamaan paperille kaikki ne asiat, joita irtisanominen ei muuta.

– Se auttaa näkemään, että koko maailmani ei romahtanut, vaikka minut irtisanottiinkin.

Parhaimmillaan irtisanominen voi kääntyä mahdollisuudeksi johonkin uuteen. Kun alkushokki on ohi, mieleen alkaa pulpahdella myös myönteisiä ajatuksia.

– Millaisia haaveita minulla on, mitkä ovat vahvuuksiani, olisinko valmis lähtemään koulutukseen, voisinko vaihtaa kokonaan ammattia, Saarelma-Thiel luettelee.

Tilanteessa auttaa ennakkoluuloton suhtautuminen ja avoin mieli eri vaihtoehdoille. Avun hakemista ei myöskään pidä arastella, jos tuntuu, että seinät kaatuvat päälle.

Muutokset kuuluvat työelämään

Tiina Saarelma-Thiel sanoo, että verrattuna edelliseen 1990-luvun alun lamaan, suomalaisilla työpaikoilla osataan jo paremmin varautua muutoksiin ja käsitellä niitä.

Nyt ymmärretään, että epävarmuus ja muutokset ovat osa työelämää. Ratkaisevaa yksittäisen työntekijän kannalta on, millaisia valmiuksia hänellä on selvitä muutostilanteista. Tärkeää on myös, miten onnistuneesti aiemmat muutokset ja kriisit on työyhteisössä hoidettu.

Ilmoitus yt-neuvottelujen alkamisesta on aina rankka paikka työntekijöille. Työntekijät saattavat kokea, että päätökset on jo tehty eikä todellisia neuvottelumahdollisuuksia ole. Parhaimmillaan yt-prosessissa voidaan kuitenkin yhdessä henkilöstön kanssa miettiä, miten tilanteesta selvitään mahdollisimman vähin irtisanomisin ja miten työpaikan toimintaa voidaan kehittää niin, että irtisanomisilta tulevaisuudessa vältyttäisiin.

Tiina Saarelma-Thiel korostaa kriisien ennaltaehkäisyä ja toisaalta varautumista niihin jo ennakkoon. Mahdollisimman avoin tiedon jakaminen tilanteesta hälventää työntekijöiden pelkoja ja katkoo siivet huhuilta.

Irti häpeästä ja syyllisyydestä

Moni irtisanottu tuntee syyllisyyttä ja häpeää, mikä vaikeuttaa asian käsittelemistä ja siitä puhumista. Irtisanominen murskaa työhön ladatut odotukset ja toiveet muun muassa kehittymismahdollisuuksista ja uralla etenemisestä.

– Irtisanomistilanteessa sosiaalisten verkostojen merkitys korostuu. On tärkeää, että työntekijöillä on mahdollisuus puida tunteitaan keskenään, työterveyshuollossa, tarvittaessa luottamusmiehen kanssa tai vaikka ammattiosaston järjestämissä tapaamisissa, Tiina Saarelma-Thiel sanoo.

Irtisanominen kohtelee ihmisiä eri tavalla. Riskiryhmässä ovat työntekijät, joilla on kapea ammattitaito, vanhentunut koulutus tai heillä ei ole ammatillista koulutusta lainkaan. Terveys- ja alkoholiongelmat altistavat työttömyyden pitkittymiselle. Iäkkäämpien työntekijöiden on nuoria vaikeampi työllistyä. Myös se, että on koko ikänsä ollut samassa työpaikassa ja tehtävässä, saattaa vaikeuttaa uuden työn hakemista.

Tiina Saarelma-Thiel sanoo, että asenteellakin on merkitystä: onko ihmisen ote elämään passiivinen ja odottava vai aktiivinen ja asioihin tarttuva.

Inhimillisesti mutta jämäkästi

Esimiehellä on suuri vastuu siitä, miten irtisanomistilanne hoidetaan ja millaisen viestin työntekijä siinä saa. Irtisanominen on hoidettava kahden kesken kasvokkain ja niin inhimillisesti kuin mahdollista. Syyt irtisanomiseen on tuotava selkeästi esiin, mutta samassa yhteydessä työntekijää voidaan myös kiittää hänen työpanoksestaan ja näin hälventää irtisanomisen aiheuttamia epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita.

– Irtisanomistilanne on esimiehellekin vaikea, siinä tarvitaan tunneälyä ja empatiaa mutta myös jämäkkyyttä, Tiina Saarelma-Thiel sanoo.

Hänen mukaansa olisi hyvä, jos esimies voisi käydä irtisanottujen kanssa myös toisen keskustelun, jossa käydään vielä kerran läpi irtisanomisen syyt, valetaan uskoa tulevaisuuteen ja mietitään työntekijän työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia.

– On tärkeää, että työntekijä ymmärtää irtisanomisen syyt, se auttaa irtautumaan tilanteesta ja jatkamaan eteenpäin.

Riittävästi aikaa muutokselle

Irtisanomiset kalvavat työyhteisössä myös niitä, jotka välttyvät itse irtisanomiselta. Helpotuksen tunteeseen sekoittuu syyllisyyden ja surun tunteita sekä epävarmuutta tulevasta. Työtehtävät saattavat muuttua ja irtisanottujen mukana voi työyhteisöstä poistua tärkeää tietoa. Myös työpaikan sosiaalinen verkosto muuttuu, kun tutut työporukat hajoavat.

Esimiehen haasteellinen tehtävä on koota jäljelle jäänyt porukka yhteen, synnyttää pysyvyyden tunnetta, varmistaa työrauha ja innostaa uuteen.

– Ihmisten saattaa olla vaikea keskittyä työntekoon ja ryhtyä suunnitteleman tulevaisuutta. Olisi hyvä luoda yhteinen foorumi, jossa tapahtuneita muutoksia voitaisiin avoimesti käsitellä. Työyhteisön tulevia tavoitteita olisi myös hyvä miettiä yhdessä, Tiina Saarelma-Thiel neuvoo.

Työntekijöiltä vaaditaan uutta osaamista, kun töitä järjestellään uusiksi. Tämä edellyttää työntekijöiden perehdyttämistä ja mahdollisesti myös lisäkoulutusta. Tiina Saarelma-Thiel korostaa, että muutokselle on varattava riittävästi aikaa. Oman, uuden työn saaminen hallintaan ja uusien työtiimien syntyminen ei tapahdu kädenkäänteessä.

Pirjo Pajunen
kuva Tuulikki Holopainen

Tiina Saarelma-Thiel:
Eteenpäin kriisistä.
Kirjaa voi tilata
työterveyslaitoksen verkkokaupasta

Tiina Saarelma-Thielin mukan työterveyshuollon osaamista pitäisi hyödyntää jo siinä vaiheessa, kun muutoksia ja mahdollisia irtisanomisia vasta suunnitellaan. Työterveyshuollon resursseja voitaisiin väliaikaisesti suunnata tai lisätä ja sinne voitaisiin perustaa kriisiryhmä tai esimerkiksi kriisipuhelin palvelemaan työntekijöitä.