Julkisella sektorilla ei vielä ollut tehty yhtään mitään työntekijöiden eläköitymisen vaikutusten hallitsemiseksi. Olimme silti kaikki tietoisia siitä, että keski-ikä oli suhteellisen korkea ja että suuret, sodanjälkeiset ikäluokat lähestyivät kovaa vauhtia 60 ikävuoden rajapyykkiä, sanoo henkilöstöpäällikkö Tuula Lehtinen.

Mallia otettiin metallialalla toimivan Oras-yhtymän ikäohjelmasta. Tältä pohjalta kaupunki laati yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun opettajan Pirkko Kantolan kanssa ns. Naantalin mallin. Sen piirissä on tällä hetkellä 312 kaupungin 55 vuotta täyttänyttä työntekijää. Mukaan pääsevät 1. tammikuuta lähtien myös tänä vuonna 55 vuotta täyttävät. Tällaisen etuuden saaminen ikään kuin etukäteen on ainutlaatuista.

Eläkkeelle omasta halusta

Yhteistyötoimikunnan alaisuudessa toimiva senioritiimi on ollut täydessä vauhdissa vuodesta 2005. Jäsenet tiimiin valitaan ay-järjestöjen ehdotuksesta.

Senioritiimi on tällä hetkellä tiiviiksi hitsautunut porukka – kaikki ovat olleet mukana alusta saakka. Ja sen huomaa, kun ohjelmaa esitellään Palkkatyöläiselle kaupungintalolla. Selvää on, ettei innostus ole ainakaan laantunut: jäsenet kertovat melkein kilpaa Naantalin mallin hyvistä puolista.

Tavoitteena on tukea henkilöstöä niin, että ihmiset päättävät itse ja omasta halustaan pidentää työuraansa, mutta myös se, että he eläkkeelle lähtiessään ovat fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Kaikille 55 vuotta täyttäville tarjotaan terveystarkastus sekä seurantatarkastus joka toinen vuosi. Prosessi päättyy lopputarkastukseen eläkkeelle siirryttäessä.

Kaikki perustuu omaan haluun, myös se milloin kukakin lähtee eläkkeelle, korostaa senioritiimin puheenjohtaja Marja-Terttu Paju. Hän, kuten muutkin tiimin jäsenet, sanovat selvästi ei sille, että eläkeikää nostettaisiin lakisääteisesti nykyisestä 63–68 vuodesta.

– Hirvittää ajatuskin, että työskentelisin nuoriso- ja vapaa-aikasihteerinä seitsenkymppisenä, Marja-Terttu värähtää.

Ikääntyville mukautettua

Vakinaisia työntekijöitä on vajaa 1 200, määräaikaisia noin 300. Henkilöstömäärä kasvoi noin 35 prosentilla vuonna 2009, kun naapurikunnat Rymättylä, Merimasku ja Velkua liittyivät Naantaliin. Samassa yhteydessä kaupungin pinta-ala kymmenkertaistui. Pikkukaupunkina kaupunki edelleen säilyi, sillä asukkaita on 18 300.

Varsinaiselle eläkkeelle lähti viime vuonna 21 henkeä. Vuosina 2010–2014 eläkkeelle on mahdollisuus siirtyä 204 työntekijällä.

Senioritiimin kaikki jäsenet ovat JHL 246:n puheenjohtajana toimivaa Juha Takasta, 52, ja JHL:n tuntipalkkaisten pääluottamusmiestä Juha Ovaskaa, 47, lukuun ottamatta mukana ikäohjelmassa.

– Mutta vääjäämättä olen itsekin jonakin päivänä mukana, sanoo Juha Ovaska, eikä kuulosta erityisen murheelliselta.

Ei hän eivätkä muutkaan nuoremmat ole kateellisia siitä, että 55 vuotta täyttäneet saavat ohjelman ansiosta hiukan ekstraa: fysikaalista hoitoa ja virkistystä kuten tietyn määrän käyntejä uimahallissa ja kuntosalilla tai teatterissa. Työajalla pidetään vuosittain yksi virkistystapahtuma. Esimiehet on koulutettu käymään erityisiä ikääntyville mukautettuja kehityskeskusteluja. Pian 90 prosenttia esimiehistä on saanut johtamiskoulutusta.

Myös mahdollisuus uudelleensijoittumiseen on olemassa, jos työtehtävät tai -ympäristö tuntuvat raskailta.

– Ratkaisuja löytyy aina, jos vain tahtoa on ja nähdään vähän vaivaa, henkilöstöpäällikkö vakuuttaa.

Jokaisen sentin arvoista

Pelot sairauspoissaolojen lisääntymisestä, kun työntekijät jatkavat työssä pidempään, ovat joutuneet häpeään. Aluksi poissaolojen määrä kasvoi aavistuksen verran, mutta nyt tilanne on tasoittunut. Painopistettä on työterveydenhuollossa siirretty nuorempien suuntaan.

Nyt vanhemmat työntekijät ottavat useammin yhteyttä työterveydenhuoltoon ja kyselevät eläkkeestä, terveydestä ja muista vastaavista asioista, joita aiemmin kyseltiin työsuojeluvaltuutetulta. Minun työni on muuttunut helpommaksi, Juha Takanen sanoo.

Ne 24 työntekijää, jotka täyttävät ensi vuonna 55 vuotta, liitetään automaattisesti mukaan tammikuussa perustettuun sähköpostilistaan.

Olemme myös miettineet pitäisikö meidän lähteä kaupungin uusiin osiin kertomaan tilanteesta, pistää väliin kuukausipalkkaisten JHL:läisten pääluottamusmies Eliisa Ansamaa.

Mitä ikäohjelma maksaa? Virkistykseen käytettyjen rahojen yhteissumma on vaihdellut 9 000 ja 12 000 euron välillä. Henkilöstöpäällikkö Tuula Lehtinen ei osaa esittää mitään kokonaissummaa, mutta on sitä mieltä, että ikäohjelma on jokaisen siihen käytetyn sentin arvoinen.

Työnantaja kuvittelee, että ohjelma on kallis, mutta mitä esim. 40 euroa päivässä on työkyvyn ylläpitoon (TYKY) käytettynä verrattuna niihin 150–200 euroon, jotka maksetaan mukisematta sairauspoissaolosta, hän kysyy, ja ihmettelee edelleen, että työnantajien lisäksi myös monet työntekijät vastustavat Naantalin tyyppistä ikäohjelmaa. Senioritiimi antaa ohjelmalle 100-prosenttisen tukensa.

Pelkäämme ainoastaan sitä, että säästötoimet iskevät tähänkin toimintaan, joku sanoo. Pöydän ympäriltä kuuluu hyväksyvää muminaa.

Yhdistimme hyödyn ja huvin ja maksoimme vain yhdennestätoista, nuorimmasta työkaveristamme, kertoo ympäristöviraston palvelukeskuksen talouspäällikkö Pirjo Kankaristo, 55.

Se että kaupunki tukee meitä jaksamaan työssä vaikuttaa varmasti myös omaan päätökseeni sinä päivänä, kun minulla on mahdollisuus lähteä eläkkeelle.

Pirjo kuuli Naantalin ikäohjelmasta Rymättylässä, missä työskenteli vuonna 2009 toteutuneeseen kuntaliitokseen asti. Hänestä Naantalille koituu ohjelmasta selvää hyötyä.

– Se on todella tärkeä. Meistä pitkään töitä tehneistä tuntuu hyvältä, että kuntasektorillakin välitetään henkilöstöstä, hän sanoo.

Lisäplussaa on mahdollisuus siirtää ohjelman puitteissa nuoremmille ns. hiljaista tietoa. Se osa ohjelmaa on aivan korvaamaton, Pirjo Kankaristo sanoo.

Myös JHL 246:n sihteerinä toimiva ympäristöviraston sihteeri Mirja Palomäki, 58, näyttää kalenteriaan, johon fysikaaliset hoidot on merkitty. Viime vuonna saatu ergonominen pöytä on plussaa, samoin se, että esimiehet ja henkilöstöpäällikkö kyselevät, onko hän saanut sen.

Meillä senioritiimiläisillä on myös hieno vapaa-ajanohjelma, jossa on esimerkiksi teatteria ja liikuntaa, sanoo Mirja, joka on myös päässyt kokemaan ikäohjelman vaikutukset hyvin konkreettisesti. Kun kroppa rupesi panemaan hanttiin, hän on päässyt vaihtamaan pariinkin otteeseen sopivampiin työtehtäviin. Nykyisessä työssään hän on ollut viisi vuotta, mutta kaupungin palveluksessa 23 vuotta.

Kunto ratkaisee

60 vuotta täyttänyt pystyy selviytymään ruumiillisesti raskaistakin töistä. Tapaamme Naantalin ammattiopiston pihalla huoltomies Jukka Pihtilän, 61, joka puhaltaa täydellä teholla lehtiä. Hänellä on selässä armeijan täyspakkausta vastaava varustus, joka painaa vaatimattomat 20 kiloa. Sekä selkä että käsivarret kuormittuvat kovasti, kun Jukka imuroi lehtiä nurmikolta rauhallisesti ja järjestelmällisesti.

– Homma on ihan OK, sanoo Jukka joka leikkaa myös nurmikkoa, auraa lunta, hiekoittaa, kiipeilee tikapuille vaihtamaan lamppuja ja tekee ylipäänsä kaikenlaisia korjaustöitä kaupungin kiinteistöissä.

Jukka on ikäohjelman innokas kannattaja. Fyysinen kunto on hänen työssään kaiken aa ja oo.