
Pelkoa ja epävarmuutta
Monella työpaikalla yt-neuvotteluista on tullut arkea.
Työntekijät pelkäävät saavansa irtisanomislapun. Ja vaikka itseä onnistaisikin, niin
melkoinen stressi on sekin, että työkaveri joutuu lähtemään. Niinpä monet työpaikat
elävät koko ajan jonkinlaisessa kriisissä. Tutut työporukat hajoavat ja työyhteisö
elää mullistuksen kourissa. Irtisanotut ja jäljelle jäävät tuntevat surua ja
suuttumusta, syyllisyyttä ja epävarmuutta.
UPM:n Rauman paperitehtaalla on viimeiset vuodet puhuttu vain väen
vähentämisistä. Nyt näyttää hieman paremmalta. Pääluottamusmies Jouko Aitonurmi on
tuskaillut riittävän oikean tiedon puutetta. Pahinta hänen mielestään ovat huhut,
jotka vain lisäävät epävarmuutta.
Jatkuvien yt-neuvottelujen kierre on arkea. Muutosturvalla voidaan hakea töitä ja
kouluttautua, mutta "henkistä muutosturvaa" ei ole vielä tarjolla
riittävästi. Luottamusmiehet ja ammattiosastot pohtivat entistä useammin, kuinka
voisivat tukea irtisanottuja ja työpaikkansa säilyttäneitä.
Myös ammattiliitot ovat heränneet tukemaan luottamushenkilöstöään, joihin
kohdistuvat pahimmat paineet työpaikoilla. Esimerkiksi Paperiliiton Omat voimavarat
-kurssien tavoitteena on tarjota vertaistukea ja levittää hyviä käytäntöjä.
Irtisanomiset herättävät aina tunteita. Työterveyslaitoksen työ- ja
organisaatiopsykologi Tiina Saarelma-Thiel korostaa kriisien ennaltaehkäisyä ja
varautumista niihin ennakkoon. Myös mahdollisimman avoin tiedon jakaminen hälventää
työntekijöiden pelkoja ja katkaisee huhuilta siivet. Pysyvyyden tunteen luomiseen ja
uuden innostuksen hakemiseen kannattaa satsata rikkoutuneessa työyhteisössä.
Aino Pietarinen
Palkkatyöläinen
6.10.2010 nro 8/10 |