Taiteilija muualla Suomessa voi saada samaan toimeentulotilanteeseen täysin päinvastaisen päätöksen kuin taiteilija Helsingissä. Jossain uskalletaan kokemuksesta tulkita lainsäätäjän ohjeita ja tehdä nopeitakin päätöksiä. Jossain toisaalla ratkaisu viipyy kuukausia. Mikä se sellainen tekijä on, joka ei ole yrittäjä eikä työsuhteessa, kysyvät hämmentyneet virkailijat. No, se on itsensä työllistävä taiteilija, joka välillä työskentelee apurahalla, välillä on työtön, sitten työsuhteessa, sitten hän tuleekin toimeen saamillaan tekijänoikeuskorvauksilla ja hetken päästä hän työllistyy oman taideprojektinsa kanssa. Kukin näistä "vaiheista" voi kestää muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen.

Työsuhteen käsite on muuttunut. Esimerkiksi elokuvantekijät ja tanssitaiteilijat työllistyvät lähes yksinomaan lyhyissä pätkissä. Sopimusviidakko mutkistaa tilannetta: elokuvaohjaajan palkkio voi olla X % tuotantobudjetista ja lisäksi voidaan sopia, että elokuva tehdään vain, mikäli elokuvan rahoitus saadaan kasaan. Perinteinen työsuhde tämä ei ole, vaan sisältää yrittäjäriskin, vaikka ohjaajalla ei yritystä olekaan. Sosiaaliturvan kannalta tällaiset sopimukset tietävät ongelmia ja lisäselvityksiä. Ja mikä määrä dokumentteja tarvitaankaan tämän selvittämiseen! Lukuisia todistuksia, lausuntoja, juoksua luukulta toiselle, nöyryytystä ja häpeää ja kaiken kukkuraksi eri luukuilta ristiriitaisia vastauksia. Ja milläs elät tämän ajan?

Virkailijat Kelassa, työttömyyskassoissa tai "työkkäreissä" ovat homeongelman takia kovilla. Lainsäätäjän ohjeita tankkaa yksi jos toinen virkailija hiki päässä ja rapatessahan roiskuu. Vääriä päätöksiä syntyy ja niitä oiotaan, mutta se ei ole oikea tie. Joku tolkku on tähän saatava. Keskittäminen, kokemusten ja työkäytäntöjen kerääminen yhteen olisi järkevää ja suotavaa. Miksi hukata arvokasta tietoa ja kokemusta?

Työvoimahallinnossa on pyritty keskittämään taiteilijoiden ja itsensä työllistäjien asiat Kamppiin. Se on erittäin hyvä asia. Keskittämiseen pitäisi pyrkiä kaikessa viranomaistoiminnassa, myös lakien valmistelussa. Valitettavasti ammattiliitot eivät pääse edes kolmikannan kautta vaikuttamaan työelämän lakeihin ja säädöksiin. Hukataan juuri se tieto ja taito, jota kipeästi tarvitaan. Virkamiehet ja poliitikot päättävät asioista, joista heillä ei käytännössä ole harmainta aavistusta.

Miten sosiaaliturvan hoitaminen on keskitettävissä? Auttaisiko viranomaisia ja virkailijoita omien instituutioidensa sisäiset intranetit ja laadukkaat koulutustilaisuudet, joissa käytäisiin läpi "keissejä" ja ennakkotapauksia? Tällaista varmaan onkin, mutta se ei näytä riittävän. Pakka on levällään. Jotain on tehtävä nopeasti ennen kuin homeongelma pahenee.