Kokopäivätyö on raskasta, ja viikko töitä ja viikko vapaata houkuttelisi. Mutta miten on mahdollista, ettei se onnistu, vaan väsynyt työntekijä joutuu irtisanoutumaan. Eikö päivähoitohenkilöstöstä ollut jo pulaa?

– Vuosi vuorotteluvapaalla ei palauttanut jaksamista, joten otin sen jälkeen vielä vuoden virkavapaata. Suljin päiväkodin oven takanani ja menin töihin autististen lasten viikonloppuleirille, sanoo lastenhoitaja Riitta Lahtinen.

Työterveyslääkäri suositteli Lahtiselle osa-aikatyötä. Työpaikan jakaminen kahdelle ei kuitenkaan käynyt laatuun, joten ainoaksi keinoksi jäi irtisanoutuminen.

– Nyt teen töitä henkilöstöä vuokraavassa SEUREssa ja työskentelen juuri sen verran kuin haluan ja jaksan.

Myös toinen lastenhoitaja, nimettömänä esiintyvä "Tiina", on vuosikausia pohtinut osa-aikatyötä ja yrittänyt saada sen järjestettyä. Jos mikään ei muuttuisi, hän oli päättänyt lopettaa tänä vuonna, mutta lupautui vielä vuodeksi.

Tiina sanoo jaksavansa töissä, koska saa lapsista energiaa. Hän pitää kuntoa yllä uimalla useita kertoja viikossa. Mutta energiaa ei riitä muuhun, kotona hän vain istuu telkkarin ääressä sohvalla ja nukahtelee, ja sitten nukkuu yöt huonosti.

Mikä on oikein itseä ja lapsia kohtaan

Molemmilla haastateltavilla on samanlainen tausta. Kumpikin ryhtyi perhepäivähoitajaksi voidakseen samalla hoitaa omat lapsensa. Toinen siirtyi yhdeksän ja toinen kuuden vuoden kuluttua lastenhoitajaksi päiväkotiin pääkaupunkiseudulla.

Työvuodet ovat jättäneet jälkensä. Kummallakin on kuulovaurio, jonka on aiheuttanut parinkymmenen lapsen leikeistä syntyvä, korkea melutaso. Nostelut ja epämukavat asennot ovat aiheuttaneet myös selkävaivoja. Riitta Lahtinen ei ole enää vuosiin pystynyt olemaan töissä pienten puolella, alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Myös Tiinan selkä on pakottanut töihin isompien lasten ryhmään.

He ovat tyypillisiä työntekijöinä vastuunsa tuntevia, ikäluokkansa naisia, joille sairauslomapäiviä ei juuri ole kertynyt.

– Jos olisin ruvennut olemaan vähän väliä sairauslomalla, olisi sillekin tullut hintaa. Ja miten olisin jaksanut antaa lapsille virikkeitä, kun olin itse ihan loppu? Ajattelin, että lopettaminen on reiluinta sekä minua itseäni että lapsia kohtaan, Riitta Lahtinen sanoo.

Paperityöt syövät aikaa lapsilta

Tärkein asia eli hyvän hoidon ja arkipäivän antaminen pienille lapsille, tuntuu ajautuneen sivuseikaksi. Henkilökuntaa on Lahtisen mukaan liian vähän ja erityistä hoitoa vaativia lapsia on tullut koko ajan enemmän.

– Aiemmin pystyimme antamaan jollekulle lapselle enemmän aikaa, jos ryhmä ei ollut täyslukuinen. Nyt pitää joka kellonlyömällä olla täysi käyttöaste, ja lisäksi täytetään lappua lapun perään, sanoo erityislasten hoitoon kouluttautunut Lahtinen tuskastuneena.

Seitsemän yli 3-vuotiasta yhtä hoitajaa kohti on maksimi. Kun ryhmässä oli kerran yllättäen 24 lasta 28:n sijaan, esimies tuohtui, kun oli liikaa työntekijöitä!

– Meistä neljästä van yksi oli vakinainen, lastentarhanopettaja, kaksi oli sijaisia SEUREsta ja yksi kiertävä sijainen.

Molemmat korostavat, että esimiehet tekevät kuitenkin useimmiten parhaansa henkilökunnan eteen. Tosin esimiehet ovat nykyään vain välikäsiä, koska päätökset tehdään ylemmällä tasolla.

Lapset on hoidettava, mutta mistä päiväkoteihin otetaan henkilökunta? Keskivertoa pienemmällä palkalla, alle 2 000 eurolla, on vaikea kilpailla työvoimasta.

Päivähoidon työvoimapula edessä

– Päivähoitohenkilökunnan saaminen on jo nyt vaikeutunut selvästi. Kahden vuoden kuluttua, suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, henkilöstötarve lisääntyy. Meidän on oltava realisteja ja ymmärrettävä, että henkilöstön jaksamisesta on pidettävä huolta, sanoo Helsingin kaupungin päivähoidon johtaja Satu Järvenkallas.

Helsingin kaupunki on panostanut työyhteisöihin, joita johdetaan hyvin ja joissa henkilökunta saa äänensä kuuluville. Päivähoitohenkilöstön hyvinvointia lisätään erilaisilla ohjelmilla.

Henkilöstön jaksamisongelmaan Järvenkallas ehdottaa vuorotteluvapaita, ehkä osa-aikaeläkkeitä. Mitään ylimääräisiä seniorivapaita, jollaisia esimerkiksi Abloyn Joensuun tehtaalla on otettu käyttöön, ei Helsingissä ole käytetty.

– Työntekijöillä on myös mahdollisuus pitää kunnon kesäloma, jotta he pääsevät palautumaan. Heille on tarjolla myös kuntoremonttia. Järvenkallas luettelee.

Kaupungin pitää saada henkilökuntaa, mutta sen on myös kyettävä pitämään työntekijät työpaikoissaan.

– "Urapolku" saattaisi kannustaa pysymään työpaikassa, Satu Järvenkallas otaksuu.

Lienee aiheellista myös kysyä, kuinka lapset voivat, kun päiväkodissa on jatkuvasti uusi "täti"? Turvattomuus lisääntyy.

Viime vuonna esim. SEURE välitti pääkaupunkiseudun päiväkoteihin 2 078 lastenhoitajaa.

Vuokratyöntekijöiden keski-ikä on 35 vuotta. Yhä useampi on kuitenkin myös yli 60-vuotias. Se että työntekijä saa itse päättää, mitä ja kuinka paljon tekee, houkuttelee ikääntyviä työntekijöitä, jotka eivät enää jaksa ja halua olla kokopäivätyössä.

Ingegerd Ekstrand
kuvat Tuulikki Holopainen

– Olemme jo riskirajoilla. Lapsista suuren vastuun kantava henkilökunta on psyykkisesti ja fyysisesti kovilla. Ylisuuret ryhmät ja sijaispula ovat päiväkodeissa arkipäivää, JHL toteaa.

SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring tähdentää, että fyysisen ja psyykkisen kuormituksen lisääntyminen työelämän muuttumisen myötä on syytä ottaa huomioon. Jos henkilöstö pääsee osallistumaan suunnitteluun, muutos koetaan myönteisemmin, kehitykseksi.

– Projektista toiseen, ohjelmasta toiseen siirtyminen väsyttää työntekijät. Tarvitaan kaukonäköistä, jatkuvaa toimintaa, Haring sanoo.

SAK:laisilla aloilla sairauspoissaoloja on selvästi enemmän kuin esim. ylemmillä virkamiehillä. Ero on suuri myös elinikäodotteen kohdalla.

– Olisihan se mukavaa, jos SAK:lainenkin voisi lähteä eläkkeelle kohtuullisen terveenä normaalissa eläkeiässä eikä silloin kun terveys pettää.

Haring korostaa, että työn ja työkyvyn suhde on monien tekijöiden summa.

– Työelämän pitää joustaa niin, että työ voidaan sovittaa voimavaroihin. Vanhetessa elimistömme muuttuu, samoin sopeutumis- ja palautuskykymme, vaikka yksilölliset erot ovatkin suuria, sanoo Haring, joka peräänkuuluttaa asenteenmuutosta niin työnantajilta kuin työntekijöiltäkin. Työkyvyn erot pitää hyväksyä,

– Monilla vanhemmilla työntekijöillä on viisaasti tekemisen taito. Vastavalmistuneilla on runsaasti teoreettista osaamista, mutta vanhempien elämänkokemus on aivan yhtä arvokas asia.

Osa-aikaisuus ja seniorivapaat

Työaikojen tarkistaminen voi auttaa ikääntyneiden lisäksi muitakin työntekijöitä jaksamaan paremmin. Osa-aika- ja osatyökyvyttömyyseläke ovat myös mahdollisia vaihtoehtoja.

– Työterveyshuollon lääkärinä tapasin paljon ihmisiä, jotka sanoivat, etteivät olisi enää jaksaneet työssä, elleivät olisi päässeet osa-aikaeläkkeelle, Kari Haring sanoo.

Myös SAK:n työelämäbarometrista on käynyt ilmi, että ikääntyvät ihmiset asettavat vapaa-ajan palkan edelle. Miehet arvostavat vapaa-aikaa vielä enemmän kuin naiset.

Haring työstää parhaillaan SAK:n puheenvuoroa ikääntyvistä työntekijöistä ja hyvästä työelämästä.

– Toivon että se antaa liitoille konkreettisia eväitä neuvotteluihin, sanoo Kari Haring ja nostaa esiin seniorivapaan ja ylimääräiset vapaapäivät asioina, joilla jaksamista voidaan lisätä.