Keskuspankkien rauhan on puolestaan rikkonut se, että isojen amerikkalaisten investointipankkien on käynyt kuin huonosti heitetyn vesileipäkiven vedessä: kun pinta on kerran puhkaistu, alas vajoaminen on lakannut vasta pohjakosketuksessa.

Valtameren takana kaksi suurinta asuntorahoittajaa on ollut jo viikkoja liittovaltion huostassa. Yksi iso investointipankki kaatui yhden viikonlopun aikana ja kaksi kuolemattomaksi luultua rahoituskapitalismin jalokiveäkin horjuu tätä kirjoittaessani ainakin jonkinlaisen kuilun partaalla. Siinä välissä yksi iso vakuutusyhtiökin pelastettiin liitovaltion rahoilla.

Jos tällaista sattuu taloudellisesti monin tavoin vahvassa ja ikärakenteeltaan suhteellisen terveessä Amerikassa, mitä onkaan edessä Euroopassa?

Laineet ovat jo tuntuneet myös Suomessa. Pörssikurssit ovat sulaneet silmissä. Julkisuudessa keskustellaan pankkien oikeudesta korottaa yksipuolisesti asuntolainojen marginaaleja kriisitilanteissa. Ja vain hetki sitten koko kansakuntaa hätkähdyttäneet metsäteollisuuden saneerauksetkin ovat kohta enää vain asianosaisten muistissa. Otsikkoihin ovat nousseet myös 90-luvun laman ajoilta tutut puheet palkkojen alentamisesta.

Kannusta siinä sitten vaalikentillä kansalaisia olemaan kiinnostuneita kunnallispolitiikasta!

Kuntavaalien asiat ovat kuitenkin rahoitusmarkkinoiden kansainvälisistä murheista huolimatta tärkeitä.

Kunnissa päätetään arjelle tärkeistä palveluista, mutta yhtä lailla myös kaavoituksesta, lähiliikenteen yhteyksistä ja työpaikkarakentamisesta. Siksi kadunvarsien ja tienvierustojen vaalitauluihin kannattaa kiinnittää kansainvälisen rahoituskriisin keskelläkin huomiota.

Ja jos haluaa todella kokeilla omaa pelkokerrointansa ja tehdä jotain aivan tavatonta ja ekstreemiä, voi mennä ja pistäytyä vaikka vaalitilaisuudessa. Niihinhän kaivataan ehdokkaiden lisäksi myös yleisöä. Ja aivan uusien ihmisten ilmestyminen paikalle on monin paikoin lähes yhtä harvinaista kuin matojen syöminen tosi-tv-ohjelmassa.

Vaikka monilla kunnilla on taloudellisia vaikeuksia, kunnat eivät jysähdä amerikkalaisten pankkien tapaan kuin kivet veden pohjaan kertaheitolla.

Osassa kuntia käytetään kuitenkin innokkaasti saksia. Vaikka talousarvioiden loppusummat ja usein verotulotkin kasvavat, menojen kasvua halutaan suitsia. Se tehdään ikärakenteen muutoksen varjoon verhotulla tarkan euron politiikalla.

Veroeurojen jakautumisesta ja niiden keräämisen periaatteista päätetään kunnanvaltuustoissa.

Kunnilla on paljon valtaa ja mahdollisuuksia myös alueellisessa elinkeinopolitiikassa. Vaikka aluepolitiikka puhuttaa myös eduskunnan suuressa salissa, alueita koskevat keskeisimmät päätökset tehdään siitä huolimatta kunnissa ja maakuntien liitoissa. Siksi ei ole ollenkaan samantekevää, ketkä siellä päättävät asioista.