"Cityzoologi tutkii kaupunkiin asettuneita luonnonvaraisia eläimiä. Ihmispopulaatiohan on jo kauan hakeutunut kaupunkikeskuksiin, mutta niin tekee nyt eläinkuntakin. Ongelmana on, etteivät nämä tulokkaat ole ehtineet omaksua urbaanin elämän pelisääntöjä, vaan meno on usein suoraan sanottuna eläimellistä.

Esimerkiksi Helsingissä puikkelehtii laumoittain kaniineja, jotka rakentavat pesiä toisen maalle täysin vastoin kaavamääräyksiä ja ilman asianmukaisia lupia, hanhiparvet ulostavat puistojen nurmikot lumivalkeiksi keskellä kesää, ja huligaanilokit ryöstävät lihapiirakat suoraan ihmisten käsistä.

Tällaisten rauhattomuuksien ratkaisuun tarvitaan ennen kaikkea suunnittelua ja koulutusta, resurssien allokointia ja järkevää kotoutusta. Kun vaikkapa mainitsemani kanilaumat saadaan organisoitua järjestelmälliseen työskentelyyn, tarpeellisia tunneleita ja avokaivantoja syntyy erittäin edullisesti, jopa pelkällä porkkanapalkalla.

Esimiestehtäviin sopisi rekrytoida Pohjanmaalta niitä tarhakettuja, jotka tässä suhdannevaiheessa eivät mahdu markkinoille perinteisinä turkiksina.

Cityzoologin mielestä syrjäseudulla tuhlautuvia eläinvaroja tulisi muutenkin käyttää ennakkoluulottomammin ja hyväksyä ne osaksi modernin kaupunkiympäristön elinkeinorakennetta.

Yleinen käsitys on, että vaikkapa karhu käy maaseudulla ihmisen kimppuun vain jos sitä on ensin ammuttu pari kertaa ja pistäydytty vielä potkimassa mutta kaupunki virittää sen alhaisimmat vaistot, joten se on syytä lopettaa heti tavattaessa.

Tämä on syvästi valitettavaa. Sopivasti valmennettu otsovekkuli voisi hyvinkin toimia motivointia kaipaavan kuntoilijan henkilökohtaisena kirittäjänä urheilupuiston lenkkipolulla.

Vielä murheellisempaa on ollut metsiemme mahtavimman otuksen eli hirven kohtaama ynseys ja ylenkatse. Sitä on totuttu ajattelemaan vain liikenteen riesana ja liikkuvana lihavarastona, joka käydään hakemassa pakastimeen joskus sitten syksymmällä.

Kuitenkin hirven hajuaisti on neljä kertaa tarkempi kuin saksanpaimenkoiralla, ja epäilemättä hirven voi kurssittaa tunnistamaan tuoksuja siinä kuin koiran ja sian.

Kuinka vaikuttava ilmestys olisikaan tullin huumehirvi Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöselvityksessä! Kuvitelkaa sorkkien jykevää ropinaa parketilla, monisatakiloisen lapiosarvisen hirvihärän mulkosilmien epäluuloista tuijotusta jostain sieltä kahden metrin korkeudesta ja turpean turvan uhkaavaa tuhinaa!