"Cityzoologi tutkii kaupunkiin asettuneita luonnonvaraisia
eläimiä. Ihmispopulaatiohan on jo kauan hakeutunut kaupunkikeskuksiin, mutta niin tekee
nyt eläinkuntakin. Ongelmana on, etteivät nämä tulokkaat ole ehtineet omaksua urbaanin
elämän pelisääntöjä, vaan meno on usein suoraan sanottuna eläimellistä.
Esimerkiksi Helsingissä puikkelehtii laumoittain kaniineja, jotka rakentavat pesiä
toisen maalle täysin vastoin kaavamääräyksiä ja ilman asianmukaisia lupia,
hanhiparvet ulostavat puistojen nurmikot lumivalkeiksi keskellä kesää, ja
huligaanilokit ryöstävät lihapiirakat suoraan ihmisten käsistä.
Tällaisten rauhattomuuksien ratkaisuun tarvitaan ennen kaikkea suunnittelua ja
koulutusta, resurssien allokointia ja järkevää kotoutusta. Kun vaikkapa mainitsemani
kanilaumat saadaan organisoitua järjestelmälliseen työskentelyyn, tarpeellisia
tunneleita ja avokaivantoja syntyy erittäin edullisesti, jopa pelkällä
porkkanapalkalla.
Esimiestehtäviin sopisi rekrytoida Pohjanmaalta niitä tarhakettuja, jotka tässä
suhdannevaiheessa eivät mahdu markkinoille perinteisinä turkiksina.
Cityzoologin mielestä syrjäseudulla tuhlautuvia eläinvaroja tulisi muutenkin
käyttää ennakkoluulottomammin ja hyväksyä ne osaksi modernin kaupunkiympäristön
elinkeinorakennetta.
Yleinen käsitys on, että vaikkapa karhu käy maaseudulla ihmisen kimppuun vain jos
sitä on ensin ammuttu pari kertaa ja pistäydytty vielä potkimassa mutta kaupunki
virittää sen alhaisimmat vaistot, joten se on syytä lopettaa heti tavattaessa.
Tämä on syvästi valitettavaa. Sopivasti valmennettu otsovekkuli voisi hyvinkin
toimia motivointia kaipaavan kuntoilijan henkilökohtaisena kirittäjänä urheilupuiston
lenkkipolulla.
Vielä murheellisempaa on ollut metsiemme mahtavimman otuksen eli hirven kohtaama
ynseys ja ylenkatse. Sitä on totuttu ajattelemaan vain liikenteen riesana ja liikkuvana
lihavarastona, joka käydään hakemassa pakastimeen joskus sitten syksymmällä.
Kuitenkin hirven hajuaisti on neljä kertaa tarkempi kuin saksanpaimenkoiralla, ja
epäilemättä hirven voi kurssittaa tunnistamaan tuoksuja siinä kuin koiran ja sian.
Kuinka vaikuttava ilmestys olisikaan tullin huumehirvi Helsinki-Vantaan lentokentän
lähtöselvityksessä! Kuvitelkaa sorkkien jykevää ropinaa parketilla, monisatakiloisen
lapiosarvisen hirvihärän mulkosilmien epäluuloista tuijotusta jostain sieltä kahden
metrin korkeudesta ja turpean turvan uhkaavaa tuhinaa!
Hervottomaksi siinä säikähtää paatuneinkin huumekuriiri ja tunnustusta alkaa solua
solkenaan, ja Suomi saa tuoretta mainetta estottomien innovaatioiden
piensuurvaltana."