Kun on seurannut erityisesti maan hallituksen ministereiden viimeaikaisia kannanottoja julkisista palveluista, näyttää siltä, ettei SAK:n asiakirjoja ole luettu tai ainakin ymmärrys on jäänyt vaillinaiseksi… Eivätkä ministerit ole ainoita julkisen sektorin alasajajia, vaan heitä löytyy joka puolelta.

Yleisesti esitetty syy julkisen palvelun tuotantomuutoksiin on tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimus. Kun julkisella sektorilla ei ole olemassa tavaratuotannon tapaan kovin kehittyneitä mittareita tuottavuuden määrittelemiseksi, saati laskemiseksi, usein lähes ainoaksi mittariksi jää henkilöstömäärä. Ajatus kulkee siis niin, että mitä vähemmän tekijöitä, sen tehokkaammin julkinen sektori toimii.

Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva tietää, etteihän se noin voi mennä.

Lokakuun lopulla pidettävissä kunnallisvaaleissa päätetään jälleen suomalaisten kuntien ja nimenomaan niiden kansalaisille tarjoamista palveluista. Vaikka sanonta "jokainen ääni vaikuttaa" on hieman kulunut, se on kuitenkin täysin totta. Tämän takia jokaisen äänioikeutetun on perusteltua käyttää oikeuttaan.

On lievästi sanoen harmillista, että etenkin ne ihmiset, jotka ovat eri syistä tyytymättömiä elämäänsä ja/tai yhteiskuntaan käyttävät äänioikeuttaan kaikkein säästeliäimmin. On varmaa, että kuntien ja kaupunkien valtuustot olisivat kokoonpanoltaan aika erilaisia nykyisiin verrattuna, jos nämä ihmiset lähtisivät vaaleissa liikkeille. Taitaa kuitenkin olla teoreettista pohdintaa ja toiveajattelua.

Kuitenkin: tässä se muutoksen mahdollisuus olisi. Viime vuosikymmenten historia on osoittanut, että pidemmällä aikavälillä ei ole mitään merkitystä, saako tämä tai tuo puolue prosenttiyksikön, kaksi tai kolme vähemmän tai enemmän ääniä näissä vaaleissa kuin viime vaaleissa. Todelliseen muutokseen tarvitaan ne noin 30 – 40 prosenttia äänioikeutetuista, jotka eivät yleensä äänestä. Olisiko nyt se aika?