– Vaikeaa ei siis olekaan kilpailuttaminen, vaan arviointiperusteiden täsmentäminen. Ennen kaikkea on määriteltävä mitä laadun käsitteeseen sisällytetään, että laatu on tunnistettavissa, määriteltävissä ja mitattavissa. Epämääräisyyttä pitää välttää. Sopimukseen ei esimerkiksi pidä kirjoittaa, että jonkin verran likaa sallitaan, sanoo kunnanjohtaja Michael Djupsjöbacka.

Hänen mielestään sopimuksessa pitää olla arviointi- ja seurantajärjestelmä, johon liittyy sen painoa lisääviä sanktioita.

– Muuten voi taas käydä niin, että päädytään lisälaskutukseen, jolloin hinta on toinen kuin sovittiin. Laatuun kuuluu myös se, että raaka-aineelle asetetaan vaatimuksia. Jos laatu heikkenee liikaa, ruokaa menee valtavasti hukkaan. Pois heitetty annos on kallein annos.

Tarjouskierros on vuorossa keväällä ja päätökset tehdään hyvissä ajoin ennen kuin ISS:n sopimus umpeutuu heinäkuun lopussa 2009.

Kunnanhallitus on arvioinut, että kiinteistö- ja ateriapalvelujen palauttaminen kunnan omaksi tehtäväksi on epärealistinen ajatus.

– Mutta takaovi on auki. Vaikka palveluntuottajia on nykyään useita, on silti teoreettisesti mahdollista, ettei meille tule ainuttakaan tarjousta. Siivota kuitenkin pitää ja ruokaa valmistaa, Michael Djupsjöbacka sanoo.

Valituksia paljon

Päätöstä, jonka mukaan ISS:n kanssa solmittua sopimusta ei jatketa automaattisesti, edelsi selvitys palvelun laadusta ja siihen kuntalaisten kohdistamasta kritiikistä.

– Ruoan laadusta ja likaisista nurkista on valitettu. Arvostelu on vaimentunut, mutta johtuuko se alistumisesta vai siitä, että ruoka tai siivous olisi parantunnut, sitä en ryhdy arvioimaan, sanoo kunnanhallituksen jäsen ja selvitystyötyhmän puheenjohtaja Stefan Storvall.

Selvityksestä jäi käteen se, että enemmistö kunnan hallintoyksiköistä haluaa sopimukseen muutoksia.

– Virheitä olemme tehneet itsekin. Sopimuksen seurannan olisi pitänyt olla parempaa, sitä olisi pitänyt arvioida, sanoo Storvall ja kertoo, että työryhmän ehdotus arvioinnista yhteistuumin ISS:n kanssa toi heti tuloksia: kouluruoka on uuden lukukauden alkamisesta lähtien ollut selvästi parempaa.

Keskuskoulun rehtorina Storvall on joutunut ottamaan vastaan kritiikkiä sekä vanhemmilta että oppilailta. Vaikka ruoka ei hänen omasta mielestään ole ollut niin huonoa kuin on väitetty, hänkin myöntää että puutteita on ollut.

– Osa ruokalajeista ei ole ollut kouluun sopivia.

Työhön perehdytettävä

Koulunjohtaja Leif Jakobsson on samoilla linjoilla Stefan Storvallin kanssa. Ateriapalvelussa kustannuksia on onnistuttu supistamaan ja hinta on nyt sama pienissä ja isoissa kouluissa.

– Epäonnistumiset ovat usein liittyneet tilapäisen henkilöstön ammattiosaamisen puutteisiin. Epätietoiset siivoojat ovat kyselleet rehtoreilta, mitä heidän pitäisi koulussa siivota! Vaikka pätevästä siivoushenkilöstöstä olisi pulaa, ISS:n ja muidenkin pitää huolehtia työntekijöiden perehdyttämisestä työhön. Tätä pitää seuraavalla neuvottelukierroksella vaatia, tähdentää Leif Jakobsson.

Hän haluaa enemmän helppotulkintaisia arviointiperusteita siivoukselle.

– Siivous voisi hyvin sisältyä teknisen viraston kunnan sisällä perimään vuokraan. Nyt meillä on könttäsumma opetukseen, opettajien palkkoihin, sisäisiin vuokriin, koulukyyteihin, ruokaan ja siivoukseen. Jos joku näistä nousee, rahaa pitää vähentää vastaavasti muualta. Ongelma on, myöntääkö valtuusto lisärahaa siivoukseen ja ruokaan.

Kunnallispolitiikassa mukana oleva Stefan Storvall (rkp) korostaa, että sopimuksella ei osteta siivousaikaa vaan puhtaita ja siistejä tiloja ja hyvää ruokaa.

– Asukkaiden on saatava hyvää palvelua riippumatta siitä tuotammeko sen itse vai tuottavatko sen muut. Ensisijainen asia on palvelu, ei se että talous näyttää plussaa. Hyvä kuntatalous ei saa olla itseisarvo. Ruoan ja siivouksen ympärille pitää luoda hyvä ilmapiiri. Nämä asiat ovat saaneet viime vuosina huonon kaiun.

INGEGERD EKSTRAND
Kuvat: Esa Melametsä

Kruunupyyn neljässä valmistuskeittiössä on neljän vuoden aikana valmistettu 2,2 miljoonaa ateriaa. Yksi näistä valmistuskeittiöistä on Ådalenin koulussa, missä emäntä Lilian Bäck pitää kiirettä kattiloiden välissä

– Me valmistamme 720 annosta ruokaa, 120 annosta enemmän kuin silloin kun teimme töitä kunnalle. Ennen meitä oli neljä, nyt minä ja kaksi keittiöapulaista. Työtunteja on vähemmän, työt pitää tehdä tehokkaammin. Mutta nyt töitä tehdäänkin maksimiteholla, yhtään enempää ei kukaan jaksaisi, Lilian Bäck sanoo.

Uudella työnantajalla vuonna 2004 jatkaneet saivat pitää palkkansa ja etunsa. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n aluepäällikkö Rune Takamaa kävi kovan taistelun yhdessä paikallisten luottamusmiesten kanssa. Vaaravyöhykkeessä oli kahdeksantoista työpaikkaa, mutta yt-neuvotteluissa lukua saatiin pienemmäksi. Seitsemän joutui silti lähtemään. Tapahtumista kerrottiin Palkkatyöläisessä (9/2004).

Pääluottamusmies Hans-Erik Löfroth kertoo nyt, että sopeutuminen oli monille vaikeaa. Uuden työnantajan myötä tulivat uudet rutiinit – ja uusi ammattiliitto. Tätä nykyä useimmat kuuluvat Palvelualojen ammattiliittoon PAMiin.

– Moni on sanoutunut irti siivous- ja keittiöaloilta, vaihtanut työpaikkaa tai alaa, ja osa on lähtenyt sairaseläkkeelle, kertoo Löfroth.