– Muutoksia tulee koko ajan, eikä niissä tahdo millään pysyä mukana. Nykyään kuljetan tätä A-nelosta jatkuvasti mukanani lunttilappuna.

Kirsileena Nurmikolu on Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen JHL:läisten päätoiminen luottamusmies. Hän edustaa muun muassa kotihoidon, päivähoidon ja Tampereen Aterian työntekijöitä.

Luottamusmiehen tehtävää Nurmikolu on hoitanut kymmenen vuotta ja lähes koko sen ajan kaupungissa on rakennettu kuntapalveluihin tilaaja-tuottajamallia. Koko kaupungin organisaatiossa malli otettiin käyttöön vuoden 2007 alussa.

Mallin käyttöönoton jälkeen periaatteessa kaikki on muuttunut, mutta käytännössä moni työntekijä tekee samaa työtä ja samalla tavalla kuin ennenkin.

– Eivät kaikki kaupungin työntekijät edes tiedä, että olemme siirtyneet tilaaja-tuottajamalliin.

Tampereella apulaispormestarit johtavat tilaajalautakuntia, jotka tilaavat palveluita niiden tuottajilta. Palvelut tuotetaan pääosin kaupungin omana työnä, mutta myös ostopalveluja käytetään. Lisäksi kaupungilla on ulkoisia ja sisäisiä liikelaitoksia sekä konsernipalveluja. Viimeksi mainitusta esimerkiksi käy Tampereen Ateria, joka tilauksesta tuottaa muun muassa päiväkotien ja vanhustenhuollon ateriapalveluja.

– Tilaaja-tuottajamalli edellyttää työntekijöiltä oman työn uudelleen hahmottamista, mutta tässä meillä ollaan vasta alkutekijöissä, Kirsileena Nurmikolu sanoo.

Työntekijät ovat alusta asti olleet mukana mallin suunnittelussa. Vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin jääneet melko vähäisiksi, arvioi Nurmikolu. Hänen mukaansa työntekijät ovat väsyneitä vuosia pyörineeseen muutosmyllyyn.

Toteutus ratkaisee

Tilaaja-tuottajamalli on käytössä jo monissa kunnissa. Tampereen ohella Rovaniemellä ja Raisiossa koko kaupungin organisaatio toimii tilaaja-tuottajamallin pohjalta. Suurista kaupungeista lähes kaikki hyödyntävät mallia ainakin osassa palveluitaan.

Erityisasiantuntija Antti Kuopila Kuntaliitosta uskoo, että malli yleistyy huomattavasti lähivuosina, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kuntien ohella myös usean kunnan yhteistoiminta-alueet ovat ottamassa sitä käyttöön palvelutuotannossaan.

Kokemukset ovat tähän mennessä olleet pääosin myönteisiä.

– En tiedä yhtään kuntaa, joka olisi luopunut tilaaja-tuottajamallista. Pääviesti on, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Antti Kuopilan mukaan mallilla tavoitellaan palvelutuotantoon läpinäkyvyyttä, tehokkuutta, tuloksellisuutta ja parempaa laatua.

– Valitettavasti näitä tavoitteita ei läheskään aina saavuteta. Esimerkiksi kustannukset saattavat ainakin aluksi jopa kasvaa, sanoo hallintotieteiden tohtori Tuija Rajala Tampereen yliopistosta. Hän on osallistunut tutkimushankkeeseen, jossa selvitettiin Tampereen, Jyväskylän ja Turun tilaaja-tuottajamalleja.

Rajala kuten Kuopilakin korostavat, että malli itsessään ei lisää toiminnan tehokkuutta ja taloudellisuutta. Ratkaisevaa on toteutustapa.

– Tilaaja-tuottajamallin onnistuminen edellyttää, että työntekijät otetaan mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan uudistusta, Antti Kuopila sanoo.

Mallin sudenkuoppa on palvelujen tuotteistaminen ja tilaaminen.

– Osataanko tilata oikeita asioita ja määritellä se, mitä halutaan tilata riittävän selkeästi. Onko tilaajalla riittävästi tietoa, millaisia palveluja asiakkaat, eli kuntalaiset tarvitsevat. Pahimmillaan käy niin, että kukaan ei lopulta tee sitä mitä pitäisi, kun ei ole osattu tilattaessa määritellä tilattavaa tuotetta riittävän tarkkaan, Tuija Rajala sanoo.

Työ tullut näkyväksi

Kirsileena Nurmikolu löytää tilaaja-tuottajamallista työntekijöiden kannalta useita myönteisiä piirteitä. Esimerkiksi isommat tuotantoyksiköt takaavat henkilöstölle aiempaa paremmat mahdollisuudet kehittää omaa ammattitaitoaan ja osallistua koulutukseen. Myös johtaminen on parantunut.

– Palvelua tilattaessa meillä määritellään tarkkaan, mitä tilataan ja kuka mitäkin tehtävää hoitaa. Tehty työ tulee aiempaa paremmin näkyviin. Se osaltaan lisää töiden arvostusta. Plussaa on myös selkeät palvelukokonaisuudet ja työntekijöiden kustannustietoisuuden lisääntyminen.

Työntekijöiden palkkoihin tilaaja-tuottajamalliin siirtyminen ei ole toistaiseksi vaikuttanut. Jos palveluja ulkoistetaan, syntyy paineita vaihtaa kunnallinen työ- ja virkaehtosopimus yksityisen sektorin sopimukseen. Se on yleensä tasoltaan heikompi. Näin on Tampereellakin jo muutamassa tapauksessa käynyt.

Kirsileena Nurmikolua huolestuttaa kuntapäättäjien into suosia ostopalveluja ja yhtiöittää kuntapalveluja.

– Siihen ei tilaaja-tuottajamalli pakota, vaan kyse on poliittisista päätöksistä. Toivon, että kuntalaiset pohtisivat näin vaalien alla, mitä palveluja halutaan pitää kunnan omana työnä ja millaista osaamista kunnassa olisi hyvä olla omasta takaa.

Pirjo Pajunen
kuvat Janne Ruotsalainen

Uusi tapa organisoida

Tilaaja-tuottajamalli on uudenlainen tapa organisoida palveluja. Oleellista on se, että tilaajaorganisaatio ja palvelujen tuottajayksiköt erotetaan toisistaan.

Tilaaja-tuottajamallin toteutus vaihtelee kunnittain. Perusmallissa tilaaja arvioi kuntalaisten palvelutarpeet ja tilaa verovaroilla rahoitettavat palvelut tuottajilta. Tuottajat voivat olla kunnan omia yksiköitä, kolmannen sektorin toimijoita, yrityksiä tai muita julkisia organisaatioita.

Kunta toimii ensisijaisesti palvelujen järjestäjänä, mutta on vastuussa myös palvelujen saatavuudesta ja niiden turvaamisesta.