Stora Enson Summan, Kemijärven ja Ruotsin Norrsundetin sekä Nokian Saksan Bochumin tehtaiden työntekijät osoittavat mieltä ja yrittävät vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, mutta sillä näytä olevan mitään merkitystä.

Yritysten eurooppalaiset yritysneuvostot ovat voimattomia, kansainväliset ammattiliitot ovat joissain tapauksissa pystyneet hieman painostamaan kansainvälisiä yrityksiä. Kansallisille liitoille, tässä tapauksessa Suomen ja Ruotsin paperiliitoille ja Saksan IG-Metallille, jää vain mahdollisuus nostaa kanteita yritysten rikkeistä yt-lakeja vastaan. Mielenosoituksia voi järjestää ja yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, mutta päätöksiään yritys tuskin peruu.

Stora Enson yritysneuvostoa ei ole asian vuoksi edes saatu koolle, sillä työvaliokunnan, jossa on kolmen eri maan työntekijäedustajat ja yksi työnantajaedustaja, pitää olla yksimielinen vaatiessaan ylimääräistä kokousta.

Stora Enson yritysneuvoston työvaliokunnan suomalaisjäsen, Imatran Tainionkosken tehtaiden pääluottamusmies Kari Miettinen pohtiikin, miten vakava tilanne pitäisi olla, jotta saataisiin edes yritysneuvosto koolle, kun kahta maata koskeva kolmen tehtaan lopetus ei vielä riitä.

– Vaikka työnantajaan ei voidakaan vaikuttaa, niin yritysneuvostolle olisi pitänyt antaa perustelut lopettamisista. Mitä hemmetin hyötyä muuten näistä yritysneuvostoista on, Kari Miettinen pohtii.

– Ainoaksi eduksi taitaa jäädä se, että on rakennettu hyvät verkostot konsernin eri tehtaiden työntekijäedustajien välille. Tiedonkulku on hyvää työntekijäpuolella ja sitä kautta saadaan tietää työnantajan metkut muualla. Tämän verkoston kautta sain tietää kuun alkupuolellakin, että kunnossapito oli päätetty ulkoistaa. Asiasta kerrottiin toimihenkilöille, mutta meille sen kertomista ei nähty tarpeelliseksi, kertoo Kari Miettinen. Äänestä kuultaa katkeruus ja turhautuminen, varsinkin kun Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen puhuu paljon avoimesta yrityskulttuurista.

– Tosiasia on, ettei meillä ole välineitä vaikuttaa yhtiöiden päätöksentekoon, kiteyttää Kari Miettinen.

– Me voimme vain kyseenalaistaa ne. Mutta meillä ei ole mitään mekanismia, jolla yhtiön olisi muutettava päätöksiään.

Samoilla linjoilla on Nokian EWC-koordinaattori, Tekniikan akateemisten liiton, TEK:n asiamies Daniel Valtakari, joka korostaa, että jos yritys toimii lakien ja sopimusten mukaan, niin päätöksiin on hyvin vaikea vaikuttaa. Ja vaikka yritys rikkoisikin esimerkiksi yt-lakia tai vastaavia, niin silloinkin asiasta voi nostaa kanteen vain kyseisen maan ammattiliitto.

Yritysneuvostojen käytännön toiminnan suurimpia esteitä ovat eri maiden erilaiset lait.

– Jos EU-maiden lainsäädäntö olisi yhtenäinen, niin silloin olisi hieman helpompi toimia yhdessä. Nyt yritysneuvosto voi vain suositella jotain.

– Nyt kun Nokia on siirtämässä Bochumin tehtaansa tuotantoa Romaniaan, niin eurooppalaisen yritysneuvoston näkökulmasta on olemassa vielä sellainen ongelma, että Romaniakin on EU-maa ja yritysneuvoston on pidettävä niin saksalaisten kuin romanialaistenkin Nokian työntekijöiden puolta.

– Ja nyt saksalaiset ovat katkeria, koska kokevat, ettei yritysneuvosto tai suomalaiset työntekijät ole heidän tukenaan. Tosiasiallisesti solidaarisuutta ovat ilmaisseet jopa Kemijärven storaensolaiset, mutta nämä ovat vain mielenilmauksia, joilla ei päätöksiä voida muuttaa.

Daniel Valtakari toteaa, että yritysneuvoston on helpompi toimia ja ottaa kantaa silloin, kun tuotantoa ollaan siirtämässä EU:n ulkopuolisiin maihin. Silloin yritysneuvostokin voi puhua isoin kirjaimin, vaikka ei silläkään välttämättä ole mitään vaikutusta kansainvälisten yritysten päätöksentekoon.

Ristiriitaisia lakeja

Valtakari korostaa, että yritysneuvostot ovat ihan hyviä ja toimivia normaaliaikoina. Yritys kuulee yritysneuvostoa ja sitä kautta työntekijät saavat tietoja yrityksestä. Mutta sitten kun yritys irtisanoo, lopettaa toimintaa tai siirtelee tehtaitaan, niin silloin ovat eväät vähissä. Nokian EWC-sopimuskin sallii yrityksen tiedottavan asiasta ihan viime tingassa. Pörssiyhtiöt ovat tässä vaikeita.

– Muun muassa yt-laki on ristiriidassa pörssilakien kanssa. Lisäksi joissain maissa pitää ensin ilmoittaa paikallisille edustajille, joissain työntekijöille ja joissain taas pörssille. Suomessa pyllistetään yt-laille samalla kun noudatetaan pörssilakia, Valtakari sanoo.

Nokian EWC-koordinaattori Daniel Valtakari odottaa pieniä parannuksen askelia EWC-direktiivin uudistamiselta, sillä syksyn EU:n puheenjohtajamaa Ranska on ilmaissut halunsa viedä direktiivin läpi.

– Tärkeintä yritysneuvostoissa on verkostoituminen ja tiedonkulku myös työntekijäpuolella. Onpahan valmiudet toimia sitten kun EU-maiden lainsäädäntöä on saatu muutettua niin, että ylikansallinen toiminta on mahdollista, tuumaa Kari Miettinen.

Yhteisiä toimia

Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteinen toiminta on vasta alkumetreillä. Kansainväliset liitot tai yritysneuvostot voivat aina vain suositella toimia, ne eivät voi päättää niistä. Päätöksen mielenosoituksesta tai lakosta tekevät kansalliset liitot ja ammattiosastot.

Vuonna 2006 järjestettiin Nokia Siemensin toimintapäivä, johon jokainen liitto osallistui omalla tavallaan.

– Samana päivänä italialaiset olivat lakossa, Suomessa oli ulosmarsseja ja belgialaiset veivät kirjeen työnantajalle. Jokainen toimi omalla tavallaan, kertoo Daniel Valtakari.

Ay-liike ottaa käyttöönsä kansanliikkeiden hyödyntämiä, uudenlaisia toimintatapoja.

– Boikotti on äärimmäinen, mutta tarvittaessa hyvin tehokas keino, hän toteaa.

Saksalainen ay-liike on tähän asti visusti välttänyt sitä, koska sen vanhempi jäsenistö on liittänyt boikotit traumaattisesti natsien toimiin juutalaisia vastaan.

Nokian päätös lakkauttaa Bochumin tuotantolaitoksensa on herättänyt tämän keinon taas henkiin. Ensin poliitikot kutsuivat kansalaisia suomalaisyrityksen matkapuhelinten boikottiin. Nyt myös metallliliiton IG Metallin aktivistit keräävät nokialaiskännyjä tehtaan portille pystytettyyn jätepyttyyn.

– Saksalainen ay-liike alkaa vasta nyt sukupolven vaihdoksen myötä elvyttää vanhoja toimintamuotojaan, kertoo Ulrich Wohland. Se ei kuitenkaan löydä niitä niinkään omasta historiastaan, vaan uusilta kansalaisliikkeiltä, kuten nais-, rauhan- ja ympäristöliikkeiltä, tai Greenpeacelta ja Attacilta , jotka ay-liikettä reippaammin ovat kokeilleet kaikenlaisia keinoja.

Uudet toimintamuodot – boikotit ja julkisuutta puhuttelevat kampanjat – välittyvät ay-liikkeeseen Wohlandin mukaan nyt sellaisten työntekijöiden kautta, jotka itsekin ovat osallistuneet näihin liikkeisiin. Hän itse on ollut jo pidempään näiden liikkeiden aktivisti, ja oli jo 15 vuotta sitten perustamassa ay-liikkeen kanssa yhteistyötä tekevää OrKaa.

Tämän ikäinen on myös ensimmäinen kampanjoinnin opaskirjanen (Boikotti - pienten ihmisten suuri mahti), jota Wohland on olllut tekemässä.

OrKan asiakkaita ovat olleet erityisesti palvelualojen työntekijäjärjestöt, viime vuosina varsinkin ammattijärjestö verdi suuressa terveydenhoitokampanjassaan, samoin kuin kampanjassaan halpamyyntiketju Lidlin painostamiseksi kohtelemaan työntekijöitään paremmin.

Tapaus Nokia puhuttelee myös Wohlandia, vaikka hän ei olekaan ollut suoraan sen kanssa tekemisissä.

– Nokian johdolla on vielä paljon opittavaa viestinnästä, hän toteaa.

Suomalaisyritys on ollut hänen mukaansa saksalaisille kriitikoille helppo kohde. On helppo purkaa paineita ja tavoittaa kansalaiset, joista joka toisella on ollut nokialainen taskussa.

Nokian boikotin mahdollisuudet olisivat hänen mielestään periaatteessa hyvät. Ensiksikin mahdollisimman moni voi ottaa siihen osaa ja toiseksi markkinoilla on tarjolla myös kilpailevia tuotteita, joihin voi siirtyä. Kolmaskin ehto, kysymys ihmisoikeuksista täyttyy –oikeus työhön on yhä kuumempi puheenaihe julkisuudessa.

Toisaalta Ulrich Wohland on pahoillaan, että Nokian julkinen ryöpytys on saanut niin vahvasti kansallismielisen leiman.

– Se pimittää tosiasioita. Kysehän ei ole vain suomalaisesta Nokiasta, joka sitä paitsi toimii niin kuin muutkin yritykset, vaan epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä, joka mahdollistaa samanlaisen käytöksen kaikille, myös saksalaisille yrityksille.

Gandhi ja Martin Luther King ovat konsultti ja sosiologi Ulrich Wohlandin suuria esikuvia. Etujaan puolustamaan ja vastarintaan nousevat ihmiset eivät ole hänelle uhreja, vaan ihmisiä, jotka kykenevät vaikuttamaan elämäänsä ja antamaan myös vastapuolelle mahdollisuuden tulla heitä vastaan.

– Yritysten johtajilla on enemmän pelivaraa kuin he antavat ymmärtää – tai uskovat, arvelee Ulrich Wohland. Näyttää vain siltä, että globaalien yritysten on vaikea oppia sivilisoiduille tavoille muuten kuin pakon edessä.

– Haluamme vaikuttaa niiden kautta globalisaatioon niin, että se edistäisi kaikkialla ihmisarvon tunnustamista ja demokratiaa.

Jussi Tuormaa
München

Työnantajat joutuvat näin entistä varovaisemmin harkitsemaan omia toimiaan. Kannattaako sittenkään siirtää tuotantoa muualle ja irtisanoa työntekijöitä? Ja pitäisikö miettiä toisenkin kerran, mitä toimenpiteet merkitsevät sen imagolle ja hyvälle maineelle markkinoilla?

Saksassa on jo lukuisia työntekijöiden edunvalvontaa palvelevia konsultteja, viestintäammattilaisia ja kampanjaorganisaatioita. Liiketaloudelliset konsulttifirmat – kuten EWR, ISA, IMU-Institut, Info-Institut, Kemper & Schlomski tai SCI Engineers kykenevät analysoimaaan yritysten taloudellista tilaa ja neuvottelemaan asiantuntevasti vastapuolen edustajien kanssa.

Kun Euroopan suurin vakuutusyhtiö, müncheniläinen Allianz ilmoitti toissa vuonna tuhansien irtisanomisten saneeraussuunnitelmasta, niin konsernin työpaikkaneuvosto otti neuvottelutuekseen dresdeniläiset Kemper & Schlomski -konsultit. Saksalainen työpaikkademokratia mahdollisti samalla sen, että työpaikkaneuvosto saattoi teettää konsulttityön konsernin laskuun.

Jotkut konsulttiyrityksistä, kuten EWR Frankfurt am Mainissa ovat myös koulutusyrityksiä, jotka opastavat työpaikkaneuvoksia, eli työntekijöiden edustajia työpaikkaneuvostoissa ja yritysten hallintoneuvostoissa ymmärtämään yritykseltä saamiaan lukuja. EWR vertaa itseään McKinsey-tyyppisiin konsultteihin, että hei eivät toimi ylhäältä alas –periaatteella vaan alhaalta ylös -periaatteella.

Ammattijärjestöt ovat hakeneet ulkopuolista markkinointi- ja viestintäapua myös julkisiin työtaistelutoimiinsa. Kun ruotsalainen Electrolux pari vuotta sitten päätti lopettaa AEG-tehtaiden tuotantonsa Nürnbergissä, niin IG Metall tilasi ammattilaisapua hannoverilaiselta mainostoimistolta Odeon Zwolta. Sama toimisto tukee nyt Nokian työntekijöiden taistelua Bochumissa.