– Tilanne oli aivan kaoottinen. Henkilökuntaa oli aivan liian vähän, ja kaikki olivat stressaantuneita, sanoo palvelutalon johtaja Erja Lantinen.

Työterveyshuolto nosti asian esille, päättäjät reagoivat ja neljä pahimmassa jamassa ollutta palvelutaloa otettiin mukaan PETRA-projektiin. Henkilöstön hyvinvointia ryhdyttiin parantamaan työprosesseja kehittämällä ja suunnittelemalla työvuorolistoja ergonomisesti. Kartoitus osoitti, että vanhustenhuollon henkilöstöä stressasivat eniten kiire, epäselvät tai ristiriitaiset ohjeet, esimiesten johtamistapa, mutta myös perheenjäsenten sairastelu.

– Helpommin näyttivät palavan loppuun nuoret työntekijät. Oli korkea aika tehdä jotakin, sekä nykyisen henkilöstön takia että siksi, että työhön pystyttäisiin saamaan uusia nuoria työntekijöitä, sanoo Satu Pikkarainen, Helsingin vanhustenhoidon ja perhepäivähoidon 3 500 työntekijän työsuojeluvaltuutettu.

Työntekijöitä vähän, tilat ahtaat

Projektisuunnitelman mukaan työntekijöitä pitäisi olla 80. Tällä hetkellä heitä on 43, Mutta tänä vuonna uusia vakansseja on tulossa viisi. Remontin jälkeenkin palvelutalossa on neljät portaat ja kaksi pientä hissiä, mikä on hankalaa, koska suurin osa asukkaista liikkuu rollaattorilla tai pyörätuolilla.

Henkilöstöä stressaavat ahtaus, melu ja pohjakerroksen henkilöstötilojen kuumuus. Pyörätuolia käyttävien asukkaiden hoitaminen on hankalaa asuntojen pienissä kylpyhuoneissa ja vessoissa.

– Meidän pitäisi osata paremmin pyytää apua työkavereilta ihan oman ja asiakkaiden turvallisuuden vuoksi, sanoo työsuojeluasiamies Teija Dardikin.

Hän ei tunnusta stressaantuvansa työssään, mutta myöntää että lasten ollessa pieniä työn ja kodin yhteensovittaminen tuntui joskus vaikealta.

– Ja jos jotain on, nostan kissan pöydälle.

Johtaja Erja Lantinen on tietoinen vastuustaan ja käy johtamiskurssia työnsä ohella. Se stressaa, mutta kurssi päättyy kesällä.

Lähihoitaja Eija Karonen kokee stressiä harvoin, mutta läheltä se välillä pitää, kun aika on tiukalla ja asiakas osaa vain muutaman sanan suomea. Tämä on kasvava ongelma.

– Merkkikieli, asiakastuntemus ja potilaspäiväkirja auttavat.

Sekä johtajaa että henkilöstöä stressaavat lukuisat sijaitset, jotka eivät aina ole ammattitaitoisia, vaan vaihtuvat usein ja tarvitsevat opastusta. Työvuorojen välillä pelataan palapeliä, että pätevää henkilökuntaa on paikalla.

Panostusta henkilöstöön

Kehittämiskeskustelut, ergonomiset työvuorot, joihin työntekijät itse pääsevät vaikuttamaan ja jotka jättävät aikaa palautumiseen, johtamisen hallitsevat esimiehet ja avoin ilmapiiri ovat asioita, joilta PETRAlta toivotaan. Tärkeä asia on myös huolenpito henkilöstöstä. Ehkäpä tanssia, laihdutusta tai sauvakävelyä.

Keväällä kuvataan kaikki työprosessit. Työntekijät odottavat, että työtä kehitetään niin että väki voi paremmin. PETRAn odotetaan johtavan myös toimiviin työvuoroihin ja tasavertaiseen kohteluun.

Sairauspoissaolojen määrä on jo nyt laskenut Puistolassa jonkin verran.

Työmarkkinaosapuolet – SAK, STTK ja Akava sekä neljä työnantajajärjestöä EK:n johdolla – korostavat nyt yhteisessä suosituksessaan työperäisen stressin ennaltaehkäisyn merkitystä. Työnantajan ja henkilöstön kitkaton yhteistyö auttaa, mutta jokaisen työpaikalla olevan on annettava oma panoksensa. Jos stressi on jo kasvanut ongelmaksi, tarvitaan pikaisia toimia, kuten panostusta johtamiseen ja tiedottamiseen. Suosituksen piirissä ovat kaikki osapuolet: työnantaja lakisääteisine vastuineen, työsuojeluorganisaatio mahdollisuuksineen ja tärkeänä tekijänä myös työterveyshuolto.

Kompromissina puitesopimus

Suosituksen pohjana on työmarkkinaosapuolten EU-tasolla vuonna 2004 solmima puitesopimus. Direktiivin syntyminen kolmikannalla kävi mahdottomaksi, koska Euroopan työnantajien UNICEn näkemys työpaikan osuudesta stressin synnyssä poikkesi täydellisesti työntekijäpuolen näkemyksestä, sanoo SAK:n työympäristöasiantuntija Raili Perimäki.

– UNICE halusi korostaa vain yksilön vastuuta. Puitesopimus onkin siksi kompromissi, Perimäki sanoo. EU-parlamentin vuosien 2007–12 työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa todetaan, että kasvavan työstressin ja erilaisten kroonisten sairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien välisestä yhteydestä on selviä tieteellisiä todisteita.

Selvitykset osoittavat, että joka neljäs työntekijä kärsii EU-maissa työperäisestä stressistä ja että jopa 60 prosentissa poissaoloista liittyy stressiin. Työperäisen stressin aiheuttamien kustannusten määräksi arvioitiin EU:ssa jo vuonna 2002 kokonaista 20 miljardia euroa.

Stressi voi johtaa virheisiin

Suosituksessa suomalaiset osapuolet ovat ensi kertaa yhtä mieltä siitä, että stressi on yhteinen huolenaihe. Siinä liitetään toisiinsa myös työ ja terveys sekä tunnistettavat stressitekijät kuten työaika, henkilöstöresurssit, esimiehet.

– Stressi on kehon jatkuvaa ylikuumenemista, josta kaikki eivät edes ole tietoisia. Se ettei pysty irrottautumaan työstä edes vapaa-aikana tai ei jaksa ryhtyä oikein mihinkään, on hälytysmerkki, sanoo Raili Perimäki.

Stressi on myös riskitekijä, joka saattaa aiheuttaa tarpeettomia, kohtalokkaita ja kalliita virheitä työssä. Kaikki stressi ei silti kuitenkaan tietysti ole työperäistä. Yksityiselämän ongelmat vaikuttavat työpaikalla ja päinvastoin. Siksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen onkin tärkeää.

Tiedotusta, koulutusta ja johtamista

Työmarkkinaosapuolten yhteinen työryhmä, jossa on mukana myös Työturvallisuuskeskus, esittää toukokuun loppuun mennessä oman stressinhallintareseptinsä. Keinoina voivat olla tiedotus, koulutus ja muu vastaava. Perimäki on mukana työryhmässä, samoin tutkija Bjarne Andersson Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta.

– Esimiehellä on iso vastuu työntekijöistään, joiden elämää hän voi joko helpottaa tai vaikeuttaa. Ratkaisevinta on esimiehen ammattitaito. Tilanteet ovat usein ratkaistavissa keskustelemalla, tarjoamalla tukea, rohkaisemalla, sanoo Andersson.

Hyvät ammatti-ihmiset joutuvat siirtymään esimiestehtäviin, jos haluavat edetä urallaan.

– Silloin he virittävät helposti itselleen ansan. He haluavat säilyttää vanhan ammattiroolinsa työntekijöinä ja joutuvat sitten ehkä hoitamaan esimiestehtäväänsä vasemmalla kädellä. Siitä syntyy konflikti, Anderson toteaa. Hän peräänkuuluttaa vaihtoehtoisia etenemismahdollisuuksia, joko asiantuntijana tai esimiehenä.

Ingegerd Ekstrand
foto Marjut Vainio