vane.jpg (302 bytes)

Onnistuiko liittokierros? Arto Ojala
VTM, entinen työnantajajohtaja

 Arto Ojala, VTM, entinen työnantajajohtaja  Ekonomisti vastaa otsikon kysymykseen toisaalta kyllä – toisaalta ei. Palkanmuodostuksen uudenlaista mallia kehitettiin, työaikaa joustavoitettiin, sosiaalisia uudistuksia saatiin aikaiseksi – ja näin myös edellytyksiä aidolle tuottavuuden nousulle. Toisaalta kansantaloudellista vastuuta ei kantanut kukaan, vaikka tiedetään, että työmarkkinapolitiikalla on EMU-aikana suuri talouspoliittinen vastuu.

Muutamat työnantajaliitot yhdessä palkansaajaliittojen kanssa hakivat vaihtoehtoa tupolle. Tavoiteltiin liittokierrosta, joka olisi toteuttanut alan palkanmaksukyvyn mukaiset korotukset ja ottanut huomioon alan erityisolosuhteet muissa työsuhteiden ehdoissa. Osittain näin kävikin. Nämä rakenteelliset uudistukset on hyödynnettävä myös tulevaisuudessa.

Useimmilla aloilla näin ei käynyt. Nousevin huudoin tehtiin ratkaisuja, jotka olivat vähintäänkin samantasoisia kuin sitä edeltäneet, alan todellisesta palkanmaksukyvystä riippumatta.

Aitoa liittokierrosta ei korkean järjestäytymisasteen Suomessa kyetä käymään. Nyt toteutunut malli seuraavallakin kierroksella johtaa kansantalouden kriisiin. Siksi tarvitaan keskusjärjestökoordinaatiota, joka yhdistää liittokierroksen joustavuustarpeet ja kansantalouden vaatimukset. Kasvatuksellisesti liittokierros on ollut tarpeen!

Mitä tästä liittokierroksesta seuraa? Tuottavuutta kyetään parantamaan niillä aloilla, joilla kehitettiin yrityskohtaista palkkaneuvottelujärjestelmää. Muilla globaalin kilpailun aloilla tuottavuutta on muuten parannettava, koska hintoja ei voi nostaa. Tämä näkyy vähenevänä työllisyytenä. Aloilla, joilla kilpailu on puutteellista, hinnat nousevat.

Mikä voisi olla toimiva malli tulevaisuudessa? Nyt tavoitteena olleeseen aitoon liittokierrokseen palkkakoordinaatio ei tietenkään sovi. Mutta tämä kierros opettaa jälleen, että kansantalous tarvitsee koordinaatiota.

Pääministeri kaipasi STTK-lehden haastattelussa keskusjärjestöiltä raamia, jolla kokonaispalkkasumman kehitys pysyy maltillisena, tehtiinpä ratkaisut liitto- tai paikallistasolla. Olen samaa mieltä. Samalla Vanhanen kytki veropolitiikan palkkaratkaisuihin. Tuloveroratkaisuja ei näemmä ainutkaan hallitus kykene tekemään ilman tätä kytkentää. Pragmaattinen ajattelu hyväksyy kytkennän. Finanssipolitiikan autonomia edellyttäisi itsenäisiä veroratkaisuja ja verotuksen keventämistä. Suhdanneveropolitiikka ei ole mahdollista, kun verotus on rakenteellisesti liian kireätä.

Mikä keskusjärjestöjen palkkaraami olisi? Siinä palkkaratkaisu määritellään hieman alle kansantalouden pitkän aikavälin tuottavuuden. Liitot määrittelevät, mikä osa sopimuskorotuksista käytetään yrityksissä henkilökohtaisin palkkakeskusteluin, kuten nyt sovittiin pankki- ja teknologia-alalla. Yrityksen omaan tehokkuuteen perustuva palkankorotusvara toteutetaan yrityksen omin järjestelyin.

Näin kannetaan vastuuta myös kansantaloudesta.

Palkkatyöläinen 27.2.2008 nro 2/08

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)