Oikotie onneen, niinkö?

Ei suinkaan, sanoo Pieti Ventti, oppirahansa maksanut alan tutkija Otaniemen teekkarikylästä, ihan siitä Dipolin takaa.

Pokeri ei suinkaan ole onnenpeliä, ei ainakaan netissä, vaikka toiveikas aloittelija niin luulotteleekin vielä ensimmäisen kymppitonnin huvettua. Sattumia sattuu, mutta kun peli on pyörinyt aikansa, rahat ovat siirtyneet yksille ja samoille isoja summia surutta käytteleville ammattilaisille.

Heillä on hermoja heittää niin kalliita bluffeja, että asuntolainojaan ja autovippejään muisteleva harrastaja säikähtää jättämään värisuoran käyttämättä ja jää odottelemaan sitä täyskättä ässistä ja kunkuista, jonka totta kai täytyy osua kohdalle edes kerran elämässä. Ja sitten pannaan panosta niin että pöytä notkuu!

Siihen saakka on vain uskottava ja toivottava, tehtävä taikoja ja opiskeltava todennäköisyyslaskentaa, lähetettävä unohtuneita tavaroita vaimon perään ja soittaa rimpautettava silloin tällöin edullisimpaan pikaluottoyhtiöön, jonka vuosikorko ei ole täyttä tuhattakaan prosenttia.

Tilanne oli kieltämättä kiusallinen, ajoittain sietämätönkin, Pieti Ventti tunnustaa. Ei ole kiva kun perintäihmiset soittelevat ja lupaavat pistäytyä heti kun pyöräilykelejä alkaa olla. Niin että aivan liian vähälle huomiolle jäi muuan alkuvuodesta lehtiin livahtanut pikku uutinen. Sen mukaan ihan virkatyönä oli ajateltu sellainen ajatus, että nettipokerissa kyllin pahasti siipeensä saaneet voisivat periä kohtuuttoman kovat tappionsa takaisin pelin järjestäjiltä.

Nämä eivät ajatuksesta tietenkään innostuneet, mutta tutkija Ventin mielestä näin ennakkoluulotonta ehdotusta ei missään nimessä tulisi ohittaa noin vain. Pikemminkin olisi tutkittava, kuinka laajalle korvauskäytännön voisi ulottaa.

Jos Oy Veikkaus Ab ottaisi nettipokerin ohjelmistoonsa, se taatusti raivaisi tilaa markkinoilta ellei sitten suorastaan syrjäyttäisi kaiken ulkomaisen kilpailun, mikäli soveltaisi tätä periaatetta.

Markettien peliautomaatteihin eurojaan syytävillä tulisi heilläkin olla oikeus periä tuloihinsa nähden kohtuuttomat tappiot takaisin suoraan kassalta tai infopisteestä, jos hänellä on kaksi täysi-ikäistä todistajaa tai kauppaketjun luottokortti.

Erityisen hyödyllistä koko kansantalouden kannalta olisi ulottaa vastaava tappiotakuu siihen pörssipeliin, johon kovin moni alalla aivan tumpelo on horjahtanut ja saanut tärvättyä varansa niin, että ihan itkettää eikä perhe pääse etelänlomalle vaan isin on mentävä aivan yksin.

Jos pahasti haksahtanut aloitteleva sijoittaja voisi vaatia pörssiyhtiöitä korvaamaan kollektiivisesti varomattomuudestaan aiheutuneet vahingot, sijoittaminen olisi paljon hauskempaa ja houkuttelevampaa ja ajan oloon lähes koko kansallisvarallisuuden voisi odottaa osallistuvan kiihkeään mutta rattoisaan ja turvalliseen pörssipeliin.

Saattaa kuulostaa radikaalilta, tutkija Ventti tunnustaa, mutta on kyllä oivallisesti linjassa sen suomalaisen perinteen kanssa, että voitot pyritään yksityistämään, riskit sosialisoimaan, ja pelit pelataan mieluiten toisten rahoilla.