
Kaavamaiset leikkaukset eivät tuota
Valtion tuottavuusohjelmat ovat kimpaannuttaneet alan
ammattiliitot. JHL:n Jaan Vingisaar pitää ohjelmaa työvoiman leikkausohjelmana, jonka
mittaluokka on kohtuuton. Siitä kärsivät palvelut, työntekijät ja valtion
työnantajamaine.
Näin valtiolla
Yksityistämisestä
ei ole ollut apua
Alkuperäisestä
valtion tuottavuusohjelman mukaisista henkilöstön vähennysluvuista on jo tultu puoleen,
mutta vieläkin JHL:n johtaja Jaan Vingisaar on sitä mieltä, etteivät kaavamaiset
henkilöstön vähennysluvut ainakaan annetussa aikataulussa ole
mahdollisia.
Valtiolla on lähdetty tuottavuuden parantamiseen
nurinkurisesti. Ensin halutaan leikata työvoimaa ja sitten vasta katsotaan, miten
tuottavuuden kohentaminen onnistuu. Tuottavuuden kasvun tulisi ilmetä palvelujen ja
niiden laadun parantamisena, johon ei henkilöstöleikkauksilla päästä.
Vingisaar korostaakin, että toimet ja henkilöstö olisi mitoitettava sellaiselle
tasolle ja ajoitettava siten että eduskunnankin määrittelemä palvelutaso, laatu ja
palvelujen saatavuus voidaan turvata kohtuullisella kuormituksella ja työhyvinvoinnista
huolehtien. Joulukuisia talouspoliittisen ministerivaliokunnan kirjauksia Vingisaar
pitää oikean suuntaisina, henkilöstön supistamistavoitteita lukuunottamatta. Mutta
vielä Vingisaarella on edessä viimeinen vääntö ennen eläköitymistä: Pitää saada
henkilöstön huomioivat kirjaukset budjettikehyksiin, tulevaan hallitusohjelmaan ja taas
budjettikehyksiin
.
Liian raju vähennys
JHL:n tarkastelun mukaan suunnitellut vähennykset eivät mitenkään ole mahdollisia,
ainakaan suunnitellussa aikataulussa.
Kaavamaisissa vähennyksissä ei ole mitenkään huomioitu lainsäädännön tuomia
uusia tehtäviä esimerkiksi vankeinhoidossa. Siellä työntekijät ovat jo nyt
kestämisensä äärirajoilla ja vielä pitäisi väkeä vähentää.
Myöskään mm. puolustushallinnon, oikeustoimen, koulutuksen, poliisi- ja
pelastustoiminnan sekä rajavalvonnan puolelta ei Vingisaar juuri löydä mahdollisuuksia
henkilöstön vähentämiseen.
Muutenkin hänen mukaansa asiassa olisi pitänyt edetä toisin päin. Ensin olisi
pitänyt tehdä selkeät tavoitteet tuottavuuden parantamiselle ja määritellä keinot
yhteistyössä henkilöstön kanssa. Sitten kun olisi selvillä, kuinka paljon esimerkiksi
tietotekniikalla saadaan vähennettyä töitä, henkilöstö voitaisiin mitoittaa
todellisen tarpeen mukaan.
Henkilöstösuunnittelu ontuu
JHL:n johtaja Jaan Vingisaar ei ole kovin tyytyväinen valtion
henkilöstösuunnitteluun tai pikemminkin suunnitelmattomuuteen.
Tuottavuusohjelmilla on nyt saatu vain virastot sekaisin ja työväki tyytymättömiksi.
Lisäksi valtion alueellistamisohjelmallakin lyödään työntekijöitä korville.
Alueellistamisen pitäisikin Vingisaaren mukaan koskea uusia toimintoja. Nyt vanhojen
virastojen siirto aiheuttaa päällekkäisiä kustannuksia, koska kaikki työntekijät
eivät voi siirtyä virastonsa mukana, kuten kirjoituspöydällä on suunniteltu.
Laajemminkin valtion tuottavuusohjelman sisältö näyttää laaditun byrokratian
linnakkeissa, kaukana työpaikkojen todellisuudesta.
Vingisaar olisikin lähtenyt tuottavuuden kohentamiseen kehittämällä henkilöstön
osaamista, motivoimalla työväkeä, kehittämällä työyhteisöjä ja niiden
yhteistoimintaa sekä kehittämällä kannustavaa palkitsemista. Tuottavuushyötyjä
saadaan myös tietotekniikan ja valtion hankintojen tehostamisesta. Sensijaan
ostopalvelujen lisääminen, liikelaitostaminen tai yhtiöittäminen eivät johda
kokonaistuottavuuden nousuun.
Aino
Pietarinen
Näin valtiolla
- Valtion palveluksessa oli 1989 215 000 henkeä ja nyt noin
124 000, joista vähennetään vuoteen 2011 mennessä noin 10 000 henkeä, eli
keskimärin 8 % henkilöstöstä. Alunperin vähennystarve oli kaksinkertainen.
- Valtion työntekijöistä 25 % on määräaikaisia.
- Valtion henkilöstön työvoimakustannukset ovat valtion budjetista 13 %.
- Tuottavuusohjelma vähentäisi joillain hallinnonaloilla jopa 15 %
työvoimasta.
- Henkilöstövähennyksiä vaaditaan kaikilla hallinnonaloilla, vaikka
usein lakimuutokset ovat tuoneet lisätehtäviä ja aiheuttaneet työvoimapulaa.
- Henkilöstön luonnollinen poistuma vuoteen 2011 mennessä on arviolta
26 000.
- Samanaikaisesti valtion alueellistamisohjelma tähtää
4 000 8 000 työpaikan sijoittamiseen pääkaupungin
ulkopuolelle vuoteen 2015 mennessä.
Yksityistämisestä
ei ole ollut apua
Vesi-
ja energiahuollon yksityistäminen ei hyödytä tavallisia kansalaisia. Yksityistäminen
ei ole alentanut palvelujen hintoja, eikä lisännyt laitosten tehokkuutta. Myöskään
yksityistämistä ajaneiden lupaukset palveluja kehittävien investointien
lisääntymisestä eivät ole toteutuneet. Näin kiteyttää kymmenien maiden viime
vuosikymmenten kokemukset tuore tutkimus, joka on tehty Julkisalojen kansainvälisen
liiton PSI:n toimeksiannosta.
Yksityistämisen monessa tapauksessa karvaat tulokset ovat lisänneet toimintaa
yksityistämishankkeita vastaan. Kamppailun kärjessä ovat olleet ay-, ympäristö- ja
asukasjärjestöt. Eräissä maissa yksityistettyjä vesi- ja muita yleishyödyllisiä
laitoksia on muutettu takaisin julkisiksi palveluiksi.
Hollannissa vesihuollon yksityistäminen on kielletty lainsäädännöllä. Kaksi
kolmasosaa EU-maiden vesihuollosta hoidetaan kuntien palveluna. Yhdysvalloissa
julkisyhtiöiden osuus vesihuollosta on 85 prosenttia.
Yksityistäminen on tuottanut pettymyksiä myös monikansallisille vesi- ja
energiayhtiöille. Taloudelliset voitot ovat jääneet kauaksi yksityisten
pääomasijoittajien odotuksista. Sen seurauksena yhdysvaltalaiset sähköjätit ovat
lähteneet Euroopan markkinoilta, ja eurooppalaiset yhtiöt ovat supistaneet
markkina-aluettaan ja keskittäneet toimintaansa Eurooppaan. Vesisektorin kehitys on ollut
samansuuntaista. Viime vuosina vesihuollon suurimmat yhtiöt Suez ja Veolia ovat
vetäytyneet kehitysmaista.
Pitkään ja innokkaasti yksityistämistä vaatinut Maailmanpankki myönsi vuonna 2003,
ettei yksityistäminen ole lisännyt investointeja vesi- ja sähköverkostoihin.
PSI:n tilaamasta tutkimuksesta ilmenee, että monessa maassa yksityistäminen on
pahentanut korruptiota ja lisännyt kansalaisille tärkeän tiedon salaamista.
Juhani Artto
Palkkatyöläinen
28.2.2007 nro 2/07 |