Sadan vuoden aikana aineellinen elintaso on noussut 13-kertaiseksi. Kasvu on syntynyt tuottavuudesta, tuotanto työtuntia kohti on noussut 14-kertaiseksi. Tästä seuraa jo ihan määritelmän mukaan, että työtunnit asukasta kohden ovat vähentyneet kymmenisen prosenttia. Elintasossa on sadassa vuodessa noustu takapajulasta eurooppalaiselle huipulle. Vaikka työmarkkinoilla on joskus ollut aika hulvatontakin meininkiä, voivat järjestöt röyhistää rintaansa ja ottaa osan kasvusta omaan piikkiinsä.

Tämä vuosi on jälleen sakeana mahdollisuuksia, toimintaa tulvillaan. Edunvalvonta- ja sopimusorganisaatiot elävät kulta-aikaansa. Vaalit ovat tuota pikaa, hallitusohjelma tehdään huhtikuussa ja työmarkkinaneuvottelut odottavat pian sen jälkeen.

Alkaneissa vaalikeskusteluissa on putkahtanut esiin työmarkkinaneuvotteluista tuttu termi, jakovara. Siis jakovara valtiontaloudessa. Mikä ihmeen jakovara? Pähkäillään siis sitä, kuinka paljon nyt on varaa lisätä hyvinvointietuuksia. Entä sitten, kun jakovara on nolla tai negatiivinen? Heikennetäänkö etuuksia mallin mukaisesti? Nyt ei ole aika lisätä hyvinvointietuuksia. Kaikki julkisen talouden ylijäämä pitäisi käyttää puskurina ikärakenteesta johtuvia menopaineita tasaamaan. Käytetään kuitenkin julkisen talouden tehostamisen kautta syntyvää varaa vahvistamaan hoiva- ja terveyspalveluja.

Vaalikeskusteluissa pitää nyt keskittyä tulevaisuuteen. Siihen, miten turvataan kasvun edellytykset – ja hyvinvointi – myös tulevina vuosina. Tuloverotusta ei tietenkään voida ikuisesti vain keventää, mutta nyt vielä voidaan, reilustikin. Tuloverokevennysten dynaamiset vaikutukset ovat kiistattomat. Jatketaan siis sitä politiikkaa vielä, ja vahvistetaan positiivista kasvukierrettä.

Kevään aikana nousee keskusteluun se toinen jakovara, palkkapolitiikan jakovara. Niissäkin keskusteluissa pitää nähdä tulevaisuuteen. Pitää nähdä ennen kaikkea se, että palkkaus on olennainen tuottavuuteen ja talouskasvuun vaikuttava tekijä. Nyt pitää reilusti arvioida, onko kansantalouden jakovaraan perustuva malli paras mahdollinen vai tuottaisiko joku muu malli paremman lopputuloksen, niin yritysten kuin palkansaajien näkökulmasta. Ruotsissa on toteutettu palkkamallia, jossa jakovaraa etsitään yrityksessä palkkakeskusteluin henkilökunnan kanssa yrityksen tuottavuuteen ja kannattavuuteen perustuen, työehtosopimuksen muodostaessa perälaudan. Tutkimusten mukaan tämä malli on kiihdyttänyt ruotsalaisyritysten tuottavuutta ja siten myös talouden kasvua.