Varavoimalat polttivat hiiltä ja öljyä, ja sehän kävi
kukkarolle, alalla kun on voimissaan niin sanottu marginaalihinnoittelu eli kaikki
verkossa virtaileva maksaa sen, mitä kalleimmalla tuotetusta erästä peritään.
"Nerokas järjestelmä", intoilee diplomifuturisti Lassi-Petteri Sähenkari
Think Thanks -ideahautomosta. "Loistava oivallus. Ryhdikäs vastaus globalisaation
haasteisiin. Mahdollisesti jopa maamme elinkeinoelämän pelastus."
Voisiko hieman täsmentää? Ehkä jopa perustella?
"Toki. Kun meillä nyt vähennetään väkeä ja pannaan tehtaiden portteja
kiinni, niin syyksihän sanotaan, että muualla maailmassa samaa tavaraa saadaan
teetetyksi halvemmalla niin että sitä voidaan myydäkin halvemmalla ja että halvempi
tavara menee paremmin kaupaksi."
"Mutta jos marginaalihinnoittelu saadaan käyttöön joka alalla ja koko
maailmassa, niin että esimerkiksi kaikki samaan aikaan samoilla globaaleilla markkinoilla
virtailevat lenkkikenkäerät maksaisivat automaattisesti sen mitä korkeimmin
kustannuksin tuotetut, maamme voisi eräänä päivänä olla jälleen merkittävä
lenkkikenkien valmistaja. Siksi Suomen on ryhdyttävä edistämään tarmokkaasti
siirtymistä maailmanlaajuiseen marginaalihinnoitteluun. Sitä on saarnattava
väsymättä, sitä on tyrkytettävä, sitä on vaadittava. Siinä on seuraavan
hallituksen suuri missio."
Meneeköhän se nyt ihan noin? Kai tuotantoyhtiöiden kannattaisi edelleen valmistuttaa
enimmät töppösensä mahdollisimman halvalla myyntihinnan noususta piittaamatta,
voitothan siinä vain kasvaisivat?
"Aivan oikein, noinhan sähkömarkkinatkin toimivat. Mutta kaikkia maailman
lenkkitossujahan meillä ei tietenkään ehdittäisi värkätä, täällä tuotettaisiin
vain eräänlainen hintatason asettava kulutushuippu, joka takaisi sen että
halvimmastakin tuotannosta saadaan revityksi kelpo rahat."
Vai sellaisia on tullut töikseen mietiskeltyä. Olisiko tankissa enemmänkin näin
tuhtia tavaraa?
"Tottahan toki. Maamme vesimarkkinoiden kehittymättömyys on korjattava mitä
pikimmin. Onko tolkkua siinä, että puhtaan veden tuotannossa, jakelussa ja
hinnoittelussa hääräävät kaikenkarvaiset puolisosialistiset laitokset ja osuuskunnat.
Vesimarkkinat on ehdottomasti yksityistettävä, yhtiöitettävä ja vietävä pörssiin.
Niin arvokasta hyödykettä kuin vettä ei kerta kaikkiaan saa valuttaa hukkaan. Ilman
sähköäkin ihminen elää jonkin aikaa joskin kituen kun televisio on pimeänä, mutta
koetapa tulla toimeen ilman vettä."
"Me tarvitsemme maanlaajuisen vesijohtokantaverkon, johon valtuutetut
vedenpuhdistajat voivat syöttää tuotantonsa. Vähittäisjakelujohdot kuuluvat
tuotantoyhtiöille, jotka perivät vedestä siirtomaksun, joka ei kuitenkaan voisi olla
juurikaan enempää kuin kaksikymmentä prosenttia kuluja suurempi. Vesimaksuihin
sovelletaan marginaalihinnoittelua, jonka perustana ovat esimerkiksi Loimijoen
alajuoksulta saadun viidensadan litran kuukausittaisen pintavesierän jalostuskulut."
Entäpä vedenpuhdistus?
"Se jäisi ainakin toistaiseksi yhteiskunnalle. Kyllä senkin on osansa
hoidettava."
Kuulostaa kyllä vähän epäilyttävältä. Meillä on kuitenkin tavallaan totuttu
siihen, että vesi on yhteistä hyvää, jota taivaalta tulee tasapuolisesti kaikille.
"Vanhanaikaista ajattelua. Boliviassakin sentään ehdittiin jo yksityistää jopa
sadevesi yhtiölle, jolle sen käytöstä oli maksettava. Vaikka sittenhän siellä
taantumus pääsi valitettavasti valloilleen..."