Varavoimalat polttivat hiiltä ja öljyä, ja sehän kävi kukkarolle, alalla kun on voimissaan niin sanottu marginaalihinnoittelu eli kaikki verkossa virtaileva maksaa sen, mitä kalleimmalla tuotetusta erästä peritään.

"Nerokas järjestelmä", intoilee diplomifuturisti Lassi-Petteri Sähenkari Think Thanks -ideahautomosta. "Loistava oivallus. Ryhdikäs vastaus globalisaation haasteisiin. Mahdollisesti jopa maamme elinkeinoelämän pelastus."

Voisiko hieman täsmentää? Ehkä jopa perustella?

"Toki. Kun meillä nyt vähennetään väkeä ja pannaan tehtaiden portteja kiinni, niin syyksihän sanotaan, että muualla maailmassa samaa tavaraa saadaan teetetyksi halvemmalla niin että sitä voidaan myydäkin halvemmalla ja että halvempi tavara menee paremmin kaupaksi."

"Mutta jos marginaalihinnoittelu saadaan käyttöön joka alalla ja koko maailmassa, niin että esimerkiksi kaikki samaan aikaan samoilla globaaleilla markkinoilla virtailevat lenkkikenkäerät maksaisivat automaattisesti sen mitä korkeimmin kustannuksin tuotetut, maamme voisi eräänä päivänä olla jälleen merkittävä lenkkikenkien valmistaja. Siksi Suomen on ryhdyttävä edistämään tarmokkaasti siirtymistä maailmanlaajuiseen marginaalihinnoitteluun. Sitä on saarnattava väsymättä, sitä on tyrkytettävä, sitä on vaadittava. Siinä on seuraavan hallituksen suuri missio."

Meneeköhän se nyt ihan noin? Kai tuotantoyhtiöiden kannattaisi edelleen valmistuttaa enimmät töppösensä mahdollisimman halvalla myyntihinnan noususta piittaamatta, voitothan siinä vain kasvaisivat?

"Aivan oikein, noinhan sähkömarkkinatkin toimivat. Mutta kaikkia maailman lenkkitossujahan meillä ei tietenkään ehdittäisi värkätä, täällä tuotettaisiin vain eräänlainen hintatason asettava kulutushuippu, joka takaisi sen että halvimmastakin tuotannosta saadaan revityksi kelpo rahat."

Vai sellaisia on tullut töikseen mietiskeltyä. Olisiko tankissa enemmänkin näin tuhtia tavaraa?

"Tottahan toki. Maamme vesimarkkinoiden kehittymättömyys on korjattava mitä pikimmin. Onko tolkkua siinä, että puhtaan veden tuotannossa, jakelussa ja hinnoittelussa hääräävät kaikenkarvaiset puolisosialistiset laitokset ja osuuskunnat. Vesimarkkinat on ehdottomasti yksityistettävä, yhtiöitettävä ja vietävä pörssiin. Niin arvokasta hyödykettä kuin vettä ei kerta kaikkiaan saa valuttaa hukkaan. Ilman sähköäkin ihminen elää jonkin aikaa joskin kituen kun televisio on pimeänä, mutta koetapa tulla toimeen ilman vettä."

"Me tarvitsemme maanlaajuisen vesijohtokantaverkon, johon valtuutetut vedenpuhdistajat voivat syöttää tuotantonsa. Vähittäisjakelujohdot kuuluvat tuotantoyhtiöille, jotka perivät vedestä siirtomaksun, joka ei kuitenkaan voisi olla juurikaan enempää kuin kaksikymmentä prosenttia kuluja suurempi. Vesimaksuihin sovelletaan marginaalihinnoittelua, jonka perustana ovat esimerkiksi Loimijoen alajuoksulta saadun viidensadan litran kuukausittaisen pintavesierän jalostuskulut."

Entäpä vedenpuhdistus?

"Se jäisi ainakin toistaiseksi yhteiskunnalle. Kyllä senkin on osansa hoidettava."

Kuulostaa kyllä vähän epäilyttävältä. Meillä on kuitenkin tavallaan totuttu siihen, että vesi on yhteistä hyvää, jota taivaalta tulee tasapuolisesti kaikille.