Lokeroivalla koulutuksella on arvovaltaisia kannattajia. Ainakin SITRAn pomo Esko Aho on julkisuudessa vaatinut lahjakkaiden lasten erityiskohtelua. Perusteluna on usko siihen, että huippuosaajien valikoitu joukko pystyy innovaatioihin, joilla tahkotaan elämisen edellytykset myös keskinkertaisten massoille.

Älykköjen erityiskoulut nielisivät tietysti veroeuroja vuosi vuodelta enemmän. Niiden rahoitus tuskin tulisi peruskouluun ja toisen asteen opetukseen käytettävien varojen päälle. Luultavimmin opetushallinnon rahoissa tapahtuisi uusjako, jossa peruskoulu jäisi hopealle.

Tämä olisi kohtalokas isku koko ikäluokalle tasa-arvoisen oppimispohjan tarjoavalle koululle. Itse luotan yhä toisen Ahon – opetushallituksen emerituspääjohtaja Erkki Ahon – oppeihin. Tasokas peruskoulu tuottaa myös eri tavoin lahjakkaille hyvät kehittymisen edellytykset. Se on osaamisen kestävää kehitystä.

Toinen ylen vaalikoneen uutistäky oli, että runsas neljännes vasemmistopuolueiden ehdokkaista poistaisi lapsilisät suurituloisilta. Monet vasemmiston kannattajat pitävät lapsilisän maksamista rikkaille yhteiskunnallisena tuhlauksena. Ajatellaan, että lapsilisään varatut rahat pitäisi jakaa niin, että köyhät perheet saisivat nykyistä enemmän.

Entä jos uusi hallitus päättäisi toteuttaa lapsilisien tarveharkinnan? Kuinka moni duunariperhe menettäisi? Pahimmillaan harkinta olisi yhtä mutkikas kuin asumistuessa: perheen aikuisten ja lasten lukumäärä, tulot ja niiden vaihtelut, asumiskulut ja niiden muutokset määräisivät saako perhe lapsilisää vai ei.

Tai jos uusi hallitus laittaisi lapsilisät verolle? Sekään ei edistäisi oikeudenmukaisuutta, vaikka äkkiseltään niin luulisi. Perheet ja huoltajien tulosuhteet ovat erilaisia: ääritilanteissa kahdesta samalla tulotasolla olevasta perheestä toinen saisi lapsilisät verottomana ja toiselta ne leikkautuisivat olemattomiin.

Lapsilisän tarkoitus onkin syytä pitää kirkkaana mielessä. Verottomalla lapsilisällä tasoitetaan lapsia huoltavien ja lapsettomien kotitalouksien välistä toimeentuloa. Maksamalla lapsilisää yhteiskunta osallistuu lasten huoltamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ja tukee siten syntyvyyttä.

Tuloerojen kaventamiseen lapsilisän tarveharkinta tai sen veronalaistaminen ovat kelvottomia konsteja. Parempi tulos saadaan, jos sekä ansio- että pääomatuloja verotetaan progressiivisesti ja sallitaan pienien tulojen verovapaus.