Kassamaksujen tasauksesta on rahaston hallituksessa riidelty vuosi vuoden perään, mutta päädytty loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän laihaan kompromissiin. Viime vuoden tasauksesta päätettäessä työnantajat käyttivät kuitenkin 8–4-enemmistöään sumeilematta hyväksi ja niistivät palkollispuolen esittämästä 9,5 miljoonasta 1,5 miljoonaa pois.

Vähintään kummalliseksi riidan tekee se, että tasaukseen käytettävät varat kerätään nimenomaan palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotosta.

Hallinnoimalla näitä rahoja työnantajat kykenevät suoraan horjuttamaan korkean työttömyyden liittojen kassoja, pitämään niiden kassamaksut kalliina ja vaikeuttamaan tätä kautta järjestäytymistä.

SAK:ta TVR:n hallituksessa edustava sosiaalipoliittinen asiantuntija Kaija Kallinen pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy nopeasti selkeyttämään työttömyyskassamaksujen tasausta koskevaa lakia. Samassa yhteydessä myös rahaston hallintoa on tarpeen tasapuolistaa.

Tasaus lakiin 1998

Kassojen tasausrahasto tuli käyttöön laman pohjalla 1993, jolloin vaikea työttömyys horjutti pahasti mm. Rakennusalan kassaa. Silloisessa työmarkkinaratkaisussa sovittiin, että osa palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotosta käytetään kassamaksujen nousupaineiden hillintään.

Lakiin tasaus kirjoitettiin 1998 työttömyysturvan rahoitusuudistuksen yhteydessä. Laissa tasaajaksi määrätään TVR, ja tasausta voi saada kassa, jonka työttömyysetuuspäivien määrä on edellisvuonna olennaisesti ylittänyt kaikkien kassojen etuuspäivien keskimäärän. Olennaisena ylityksenä on jo vuosien ajan pidetty 25 prosenttia.

Tasaukseen voidaan lain mukaan käyttää rahaa enintään 0,75 prosenttia kassojen kalenterivuotena maksamista työttömyyskorvauksista. Tasausta määrättäessä voidaan ottaa huomioon myös kassan oman puskurirahaston koko.

Puskuripeliä

Kaija Kallisen mukaan työnantajat ovat viime vuosina vaatineet tasauksesta luopumista kokonaan. Samalla on operoitu tarkoitushakuisesti kassojen puskurirahastoilla.

Viime vuonnakin tasausrahaa ohjattiin niille kassoille, joiden jäsentä kohti lasketut korvauspäivät kyllä ylittivät 25 prosentilla kassojen etuuspäivien keskimäärän, mutta joilla omat puskurirahastot olivat vaatimattomat.

Nämä kriteerit johtivat myös viime vuonna siihen, että taloudestaan huolehtineet mutta korkeasta työttömyydestä kärsivät kassat joutuivat syömään puskureitaan, kun niiden tasausrahaa leikattiin.

Tasausrahaa leikattiin työttömyyskriteerin mukaan lasketusta mm. Rakennusalan, Palvelualan, Kemian, Puu- ja erityisalan ja Elintarvikealan kassoilta.

Järjestelmä poskellaan

Erityisesti työnantajien into leikata tasausrahoja ja kääntää tasaus kassojen puskureiden kopeloimiseksi vääristää Kaija Kallisen mukaan koko järjestelmää, kannustaa kassoja elämään kädestä suuhun ja horjuttaa myös palkansaajien keskinäistä solidaarisuutta.

Vaikka kassojen työttömyyspäivämenot ovat kasvaneet koko tämän vuosikymmenen, sekä tasaukseen varattu että käytetty euromäärä on selvästi suhteellisesti alentunut.

Jos kassamaksujen tasaukseen olisi viime vuonna käytetty lain mukainen enimmäismäärä 0,75 prosenttia 2004:n etuusmenoista, yli 1,7 miljardista eurosta, tasauspotissa olisi ollut rahaa 13 miljoonaa. Nyt jaettu 7 miljoonaa tekee päivärahamenoista vain 0,49 prosenttia.

Kun työttömyyden riivaamat kassat joutuvat jatkuvasti käymään puskurillaan, mutta huolehtimaan samalla myös vastuistaan, palkasta perittävät kassamaksut pysyvät tietysti korkealla. Tämä taas vähentää liittymistä omien ammattialojen kassoihin ja ohjaa väkeä saviseudun eli Loimaan suuntaan.

Eero Kosonen