"Karju" on kiukkuinen, mutta ei yksin. Netti jopa pullistelee vuokratyön kiroajia.

Vuokrafirmojen kirjoihin (joilla sellaisia yleensä on) kertyy nykyään jo 16 000 henkilötyövuotta, 75 prosenttia enemmän kuin viisi vuotta sitten, ja ala kasvaa voimakkaimmin kaikista palveluista.

Henkilövuodet eivät tietenkään kerro vuokratyöhön ajautuneiden ihmisten määrää. Vuokrayhtiöiden kansainvälinen liitto CIETT arvioi kuitenkin, että Suomen työvoimasta, 2,6 miljoonasta, vuokratyötä tekisi yli 31 000 eli 1,2 prosenttia. EU:ssa kokonaisluku on seitsemisen miljoonaa, ja Suomi sijoittuu vuokramiehenä keskikastiin. Kärjessä on arvattavasti Englanti viidellä prosentilla.

Mutta miksi vuokratyö oli esimerkiksi "Karjulle" orjatyötä, sitä hän ei kerro. Yleisin vastaus tämän työn ongelmiin on kuitenkin huono palkka, turvattomuus ja monenmoinen alisteisuus.

Laki lupaa vuokratyöntekijöille kussakin työssä noudatettavan työehtosopimuksen vähimmäisehdot ja saman työturvallisuuden kuin käyttäjäyrityksen työntekijöilläkin on. Näiden oikeuksien perään vain harvoilla aloilla ja harvoissa työpaikoissa on joku katsoja. Sekä työvoiman vuokraajan että vuokrafirman vastuut työntekijästä ovat sekavia.

Kenties pahin vuokratyön ongelma on työsuhteiden pätkäisyys. Hygienisimmistäkään vuokrafirmoista ei tahdo toistaiseksi voimaan tehtyjä työsopimuksia löytyä. Määräaikaisuudesta seuraa, että kun työ teettäjällä päättyy, lentää tekijä saman tien, jopa tunnin varoitusajalla sananmukaisesti kuutamolle, vaikka keskellä syvintä yötä.

Kun ay-liike aikanaan antoi vuokratyölle pikkusormen tilapäisten tuotantoruuhkien purkamiseksi, nyt käsi on kokonaan menossa, ja vuokratyöstä tullut yksi normaalin tuotannon muoto, jolla firmat ventileeraavat henkilötarpeitaan.

Vuokratyö on joka puolella maailmaa ongelma, jos se nyt täällä ketään lohduttaa. EU:kin on yrittänyt suitsia vuokrauksen suurimpia vääryyksiä jo 25 vuotta, viimeksi 2002 tekemällään direktiiviesityksellä, mutta saanut aina silmilleen vahvat torppaajat, viimeksi Saksan, Englannin, Irlannin ja Tanskan. Myös meillä vuokratyön normitus on levällään kuin Viron veräjä ja työnantajat haluttomia siitä sopimaan.

Juuri kukaan ei vuokratyöhön vapaaehtoisesti hakeudu, vaan siihen ajaudutaan pakosta, vakinaisen työn puutteessa.

Vuokratyötä tehdään korostuneen välineellisesti, siihen liittyy usein voimakas epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden tunne, jatkuvan perehdytyksen stressi ja epävarmuus tulevaisuudesta.

Vuokratyön valopilkut ovat harvassa: sillä lohduttaudutaan, että onhan sentään jotain työtä, oppiihan aina jotain uutta ja pysyyhän siinä joltisessakin työmarkkinakunnossa.