Konservatiivinen sinimusta hallitus on viemässä kuusikymmentä vuotta julkisena laitoksena kansalaisiaan palvellutta Itävallan postia pörssiin. Valtionyhtiöiden yksityistämistä suosivan Wolgang Schüsselin hallituksen suunnitelman mukaan 49 prosenttia postista voidaan kaupata pörssissä.

Postilaisten mielestä kyse olisi vain ensimmäisestä askeleesta, jota seuraisi hyvin toimivan laitoksen pilkkominen osiin ja ulosmyynti. Postiliiton GPF:n puheenjohtaja Gerhard Fritz on syystäkin huolissaan liittonsa jäsenten työpaikoista.

– Postilla ei tulisi tavoitella ensisijaisesti sijoitusvoittoja, joiden tavoittelua pörssiin meno lisäisi.

Nykyisellään postialalla työskentelee 27 000 työntekijää. Vuodesta 1999 työpaikkoja on jo poistunut kymmenentuhatta ja konttoreitakin tuhatkunta. Tekninen varustelu ja verkkoviestintä ovat vieneet jo tuhansia posti- ja telelaitoksen työpaikkoja.

Posti ei ole bisnestä

Tunnelmat lähellä Itävallan keskusjärjestön, ÖGB:n päätoimistoa sijaitsevan Börsegassenin (Pörssikujan) postikonttorissa ovat vaitonaisen huolestuneita. Lausunnot julkiselle sanalle ovat tiukassa.

Pakettipuolen vastaanotossa työskentelevän Angelika Hornin mukaan pörssiin meno syö ennen pitkää lisää työpaikkoja.

– Tulevaisuus tuntuu epävarmemmalta.

Asiakkaita palveleva Manfred Köhler pitäisi postin valtion laitoksena.

– Tämä on julkista palvelua eikä bisnestä.

Posteljooni Manuel Boszan mukaan sähköpostin yleistyminen ei ole keventänyt ainakaan hänen postipyöränsä laukkuja.

– Jos viestejä liikkuukin entistä enemmän sähköisesti, niin lehtiä, laskuja ja pikkupaketteja riittää yhä kannettavaksi, kertoo aamuviidestä iltapäivään vuoroaan Wienin Favoriten kaupunginosassa tekevä Bosza.

Postin pörssiinmeno on näkynyt myös lukuisina koko sivun ilmoituksina maan suurimmissa lehdissä. Niissä pörssiin menoa kannattava postin johto on yrittänyt rauhoitella huolestuneita kansalaisia ja vakuutellut, että työntekijöiden asema säilyy kun hyviltä osakemarkkinoilta saadaan lisää rahaa paremman palvelun takaamiseksi kiristyvillä markkinoilla.

Hallitus on tehnyt asiasta periaatepäätöksen mutta kevään kuluessa on edessä vielä vääntö maan parlamentissa.

Saksan ja Hollannin onnistuneiksi sanottuja pörssiin menoja on pidetty myös esillä. Britannian vähemmän hyvin toimineesta ratkaisusta on oltu hiljempaa. Suomen Posti Oy:sta ei silmiini sattunut juttuja.

Suurten valtionyhtiöiden yksityistäminen on edennyt Itävallassa 1990-luvulta lähtien. Jokaista päätöstä on edeltänyt kova kädenvääntö julkisten laitosten puolesta ja yksityistäjien kesken.

Wienin kunnallinen lentokenttä meni pörssiin jo 1992.

Suuri, liittoutuneiden miehitysaikana syntynyt teollisuuskombinaatti Voest-Alpine 1995 ja Telekom Austria vuonna 2000. Sen sijaan kovalla kohulla pörssiin vuonna 1997 viety valtiollinen Austria Tabak -tupakkayhtiö vedettiin osakemarkkinoilta pois.

– Vaikka useissa tapauksissa on voitu osoittaa osakkeiden arvon nousseen pörssikaudella, niin arvon nousu ei kerro vielä mitään siitä, ovatko työpaikat säilyneet ja palkka seurannut hintojen nousua, kritisoi postiliiton puheenjohtaja Fritz pörssituloksia.

Esa Aallas

Kebabilla Haiderin maakunnassa

Pienestä kebab-baarin ikkunasta näkyy Klagenfurtin keskusaukiolle. Aukion linja-autoseisakkien julisteissa äärioikeistolaisen FPÖ:n politiikko julistaa "Ei Turkkia EU:hun".

Klagenfurt on Itävallan eteläisen osavaltion Kärntenin pääkaupunki. Seutu on maan tunnetuimman oikeistopopulistin Jörg Haiderin kotikenttää.

Täällä osavaltion pääministerinä toimivan Haiderin puolue keräsi viime vaaleissa 40 prosentin kannatuksen, vaikka muualla maata riitaisalla, kahdeksi hajonneella liikkeellä meni paljon kehnommin.

Ergün muutti Turkista työn perään Itävaltaan kymmenientuhansien muiden turkkilaisten tavoin.

– Kaikki eivät selvästikään pidä meistä turkkilaista mutta silti heille maistuu kebabini. Aina kun asiakkaiksi tulee nuorten miesten meluisa ryhmä, niin suljen varmuuden vuoksi korvani ja palvelen vain asiallisesti.

Uusimpien kyselyjen mukaan jopa 80 prosenttia itävaltalaisista vastustaa Turkin EU-jäsenyyttä. Ergün ei itse usko että hänen kotimaataan hyväksytään koskaan europerheeseen.

– Ei ainakaan, jos se on Itävallasta kiinni. Nyt jotkut ovat jo sitä mieltä, että lintutautikin leviää Turkista tänne.

Vaikka ilmapiiri ei Hakanin mielestä olekaan paras mahdollinen, niin rasistista tai muuta väkivaltaa hän ei ole Klagenfurtissa kohdannut.

– Työn ulkopuolella olen tosin aika tiiviisti omissa oloissani.

Kiitän huokeasta, maukkaasta kebabista ja poistun pikkupakkaseen. Keskusaukion pysäkillä bussia odottava Werner Friedl sanoo suoraan, että turkkilaisia kuten muitakin maahanmuuttajia alkaa olla maassa jo liikaa.

Friedlin mukaan oli hyvä, että Itävalta päätti säännellä siirtotyöläisten maahantuloa seitsemällä vuoden ajan.

– Tänne on niin lyhyt matka Balkanilta, Unkarista, Slovakiasta ja Turkistakin ja ties mistä.

Ulkomaalaisia kymmenesosa

Ulkomaalaisten osuus maan asukkaista on jo noin kymmenen prosenttia ja työvoimasta yli yksitoista. Eniten on entisestä Jugoslaviasta muuttaneita, yli 300 000 ja turkkilaisia noin 130 000. Selvästi pienempiä ryhmiä on tullut myös Saksan itäisistä osista, Aasiasta ja Afrikastakin. Wieniläishotellini huonesiivoja kertoi tulevansa Filippiineiltä mutta halusi pysyä nimettömänä.

Hotelli-, ravintola-, kodinhoito- ja siivousalan liiton HGPD:n toimitsija Michael Haim kertoo, että Wienin siivoojista kahdeksan kymmenestä on siirtolaisnaisia.

– Kuusi kymmenestä heistä tekee osa-aikatyötä 20–30 tuntia viikossa ansaiten 800–900 euroa bruttona kuussa. Harmaa työ hotelleissa, ravintoloissa ja turistisesongin paikoissa kuten laskettelurinteiden ravintoloissa ja majapaikoissa on yleistä. Kaikkein yleisintä harmaa työnteko on kotiapulaisten keskuudessa. Siirtolaistaustaiset kotiapulaiset eivät useinkaan uskalla ottaa yhteyttä liittoon, koska pelkäävät menettävänsä työnsä.

Haimin mukaan järjestäytyneitä on vain noin neljäsosa kymmenistä tuhansista alalla työskentelevistä.

Sloveenikielestä kiistaa

Bussi vie Friedlin mutta Klagenfurtin aukiolla kävelee vastaan rento nuoripari. Marianna Beltramini kertoo olevansa Italiasta, johon Klagenfurtista yltää tunnissa. Anton Gallob taas Kärntenin sloveeni, joita maakunnan puolesta miljoonasta asukkaasta on vajaat 20 000.

Maahanmuuttajien ohella osavaltion, Gallobin mielestä, natsimielisiä äärioikeistolaisia kismittää paikallinen sloveenien vähemmistö, joka on asuttanut Kärntenin eteläosia sukupolvien ajan.

– Esi-isäni ehti palvella Habsburgien vallan aikaisessa armeijassakin. Silti meitä vierastetaan eikä oikeuttamme käyttää omaa slovenian kieltämme tahdota kaikin osin tunnustaa, Gallop arvostelee.

Nuorten mukaan etenkin "vanhoja Wermacht-miehiä vilisevä", yhä vaikutusvaltainen äärikansallinen KHD-järjestö (Kärntenin kotipalvelu) vastustaa sloveenivähemmistön oikeuksien tunnustamista.

– Eräät heistä pitävät linssilude Haideriakin liian pehmeänä.

Kuitenkin mediagladiaattoriksikin luonnehdittu Haider nousi taas tammikuussa valtakunnan otsikoihin. Osavaltion pääministeri kun ilmoitti, että hänen tulevaisuuspuolueensa vastustaa yhä kaksikielisiä paikkakuntakylttejä seuduille, jossa asuu myös merkittävästi sloveneeja.

Vaikka sloveenien osuus eräissä Kärntenin kunnissa on selvästi suurempi kuin suomenruotsalaisten osuus eräissä Suomen kunnissa, niin kaksikielisiä kylttejä ei ole naulattu kylille ja kujille. Ei koska Haiderin väki katsoo, että maan ainoa virallinen kieli saksa riittää.

EU:n puheenjohtajamaalle kiusallisen sitkeä kiista sai tammikuussa sekä liittokansleri Wolgang Schüsselin että presidentti Hanz Fischerin lähtemään Wienistä Kärnteniin. Vaikka molemmat osaltaan vaativat kaksikielisiä kylttejä ehdot täyttäville seuduille, Haider ilmoitti, että hänen puoleensa vastustaa niitä. Osavaltion hallituskumppanit sosialidemokraatit olivat toista mieltä.

Paluujunassa Wieniin luen Punjabista tulleelta sikhiltä Klagenfurtin rautatieaseman lehtihyllyltä ostamastani itävaltalaisesta Die Presse -lehdestä suomenruotsalaisten hyvistä oikeuksista kertovaa suurta artikkelia.

Wienissä tapaan sattumalta Juutalaismuseon näyttelyn avajaistilaisuudessa vuodesta 2004 presidenttinä toimineen, entisen sosialidemokraattien kansanedustajan Fischerin, joka muistaa ensimmäiseksi Suomesta "hyvän ystävänsä Paavo Lipposen".

Pääministerinä ollessaan Lipposella oli vuonna 2000 kaksi tuntia aikaa päättää Suomen osallistumisesta eräiden EU-maiden Itävallan vastaiseen boikottiin, mikä johtui Haiderin puolueen noususta hallitukseen.

Ahtisaarta tavoittamaton Lipponen päätti, että Suomi osallistuu kritisoituun boikottiin, mikä loppui aika pian vaivihkaa. Nyt Itävalta pitää EU:n puheenjohtajamaan nuijaa, mikä siirtyy Suomelle heinäkuusta.

Esa Aallas