Nyt nousevaan uraan on tullut
vuoden päivät lisää. Koko vuonna 2005 työllisyysaste parani melkein prosenttiyksikön
68:aan prosenttiin ja työllisten joukkokin lisääntyi keskimäärin 36 000:lla yli
2,4 miljoonaan. Viime joulukuussa kansalaisia oli työn syrjässä jopa 63 000
enemmän kuin jouluna 2004.
Tällä vedolla jos vielä yli vuosi mennään, Vanhasen hallituksen vaalikauden
tavoite 70 prosentin työllisyysasteesta ja noin 100 000 uudesta työpaikasta on
toteutumassa.
Paitsi työtä saavien kansalaisten kannalta, saavutus olisi merkittävä myös
poliittisesti ja sataisi vaalimannana hallituspuolueiden laariin. Kuka edes enää
muistaa, milloin täyttyneitä työllisyyslupauksia pääsikään viimeksi kehumaan.
Jos työllisyys on kehittynyt suotuisasti, läheskään samaa ei voi sanoa
työttömyydestä. Tilastokeskuksen mittauksessa työttömät vähenivät viime vuonna
yhteensä 9 000:lla 220 000:een ja työttömyysaste laski 8,8 prosentista
8,4:ään, mutta koko hallituskaudella ei käänteestä parempaan voi puhua kuin ehkä
ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla.
Muutamien ekonomistien mukaan työttömyyden painaminen alle viiden prosentin on
melkein sula mahdottomuus ja kolmen neljän prosenttiyksikön leikkaus tämän päivän
lukuihin yhä suuremman tuskan takana.
Jo nykytyöttömyydestä pääosa on rakenteellista pitkäaikaistyöttömyyttä, jonka
purkamisessa tarvitaan monipuolista aktiivisen työvoimapolitiikan palettia. Siihen
saatiin lisää väriä ja vaihtoehtoja pari viikkoa sitten valmistuneesta Skogin
tupo-työryhmän raportista.
Ryhmän esityksistä usea, eikä vähiten työvoiman vuokraus, hipoo ay-liikkeen
sietorajoja. Pahasta taudista ja pitkästä työttömyydestä ei päänsärkypulverilla
kuitenkaan selviä. Siitä on silti ehdottomasti huolehdittava, että lääkkeitä
käytetään kontrolloidusti ja läpinäkyvästi.