Vailla ammatillista koulutusta olevien suhteellinen osuus SAK:n jäsenistä on vielä 16 prosenttia. Heistä merkittävä osa kuitenkin jää eläkkeelle seuraavan edustajakokouskauden loppuun mennessä. Jatkossa ammattikoulutuksen saaneiden osuus kasvaa (nyt 50 prosenttia) samoin kuin korkeamman koulutuksen saaneiden osuus.

Suomen erääksi koulutustavoitteeksi on asetettu, että 60 prosenttia ikäluokasta saisi jatkossa ammattikorkea- tai yliopistotasoisen koulutuksen. Tämä on paitsi haaste SAK:lle niin myös suomalaiselle työelämälle, joka ei ainakaan vielä ole muuttunut koulutustason nousua vastaavaksi. Ja kun jatkossa ammattikoulutettua väkeä tarvitaan ja monilla aloilla siitä on jopa puutetta, niin koulutustavoitteita kannattaisi ehkä harkita uudelleen.

Jakautunut ydin- ja reunatyövoimaan

Ekonomisti Erkki Laukkasen laatimasta järjestötutkimuksesta ilmenee, että nuorimmat ovat ikäluokan koulutustasosta huolimatta joutuneet reunatyövoimaksi, lyhyisiin työsuhteisiin, toistuvaistyöttömyyteen ja töihin, joihin he eivät koe voivansa vaikuttaa.

SAK:n jäsenkunta jakautuu selvästi niihin, joilla on pitkät ja vakaat työsuhteet sekä niihin, joiden työsuhteet ovat lyhyitä – vaikkakin usein ketjussa. Tilastollisesti epätyypillisten työsuhteiden osuus ei kuitenkaan ole kasvanut, mutta se ei ole merkittävästi vähentynytkään, vaikka nyt eletään huomattavasti parempia taloudellisia aikoja kuin edellisen järjestötutkimuksen aikoihin. Koulutustason noususta huolimatta nimenomaan nuoret naiset tuntuvat suorastaan jämähtäneet pätkätyösuhteisiin, sillä kun kaikista jäsenistä 23 prosenttia on epätyypillisissä työsuhteissa niin alle 25-vuotiaista tällaisissa työsuhteissa on kolmannes.

Työpaikan pysyvyys on säilyttänyt asemansa jäsenistön tärkeimpänä tavoitteena, mutta työelämän kehitys ei ole vastannut tähän tavoitteeseen, ainakaan pitkällä aikavälillä.

Epätyypilliseen suuntaan on menty mm työajoissa, sillä esimerkiksi säännöllistä päivätyötä tekevien SAK:laisten osuus on parissakymmenessä vuodessa laskenut 71 prosentista 56 prosenttiin.

Työn sisältö kehittyy hitaasti

Vaikka koulutustaso on noussut niin vaikuttaa siltä, että työn sisältö ei ole muuttunut eivätkä vaikutusmahdollisuudet työhön ole parantuneet. Nuorin ikäryhmä joutuu kokemaan työelämän epämiellyttävät puolet esim. toistotyön, jota edelleen tehdään runsaasti.

Järjestötutkimuksen tilastojen mukaan monet kysymykset, joissa kysyttiin jäsenten vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä, osoittavat, että etenkin nuoret naiset eivät koe voivansa vaikuttaa, kun taas nuoret miehet tuntuvat selvästi optimistisemmilta omien vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen.

Esimerkiksi kysymykseen, miten paljon voit vaikuttaa siihen miten voit kehittää itseäsi työssäsi, vastaa 42,6 prosenttia alle 24-vuotiaista naisista ettei voi lainkaan vaikuttaa. Samanikäiset miehistä itsensä kehittämiseen ei voi lainkaan vaikuttaa 18,4 prosenttia. Sitten iän myötä luvut tasaantuvat jopa niin, että naiset kokevat voivansa kehittää itseään työssä paremmin kuin miehet.

Tuotteen tai palvelun suunnitteluun ja kehittämiseen ei nuorimman ikäluokan naisista voi vaikuttaa 57,1 prosenttia eikä miehistä 40 prosenttia. Tässäkin nuoret miehet kokevat voivansa vaikuttaa enemmän kuin vanhemmat, kun taas naisten mahdollisuus vaikuttaa kasvaa keski-ikää kohden. Oman työpisteen suunnitteluunkaan eivät nuoret naiset voi vaikuttaa.

Osin nuorten naisten ja miesten eroja selittää se, että työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti naisten ja miesten töihin. Ja näyttäisi siltä, että ainakin miesten töissä nuoret kokevat voivansa vaikuttaa paremmin kuin naisten töissä. Nuorten naisten sijoittuminen epätyypillisiin työsuhteisiin selittää myös osin vaikutusmahdollisuuksien puutetta, sillä määräaikaisilla, vuokratyössä olevilla ja osa-aikaisilla on varmaankin vähemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin vakaassa työsuhteessa olevilla. Myös naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, joten heillä on ehkä myös suurempia odotuksia työnsä sisältöön, ja vaikutusmahdollisuuksien puute heijastuu pettymyksenä.

Pallo takaisin työpaikoille

Vaikka puolet SAK:laisista tekee töitä pienillä, alle 30 hengen työpaikoilla, niin kuitenkin luottamusmies on 71 prosentilla työpaikoista. Tässä kehitys on kääntynyt parempaan suuntaan. Erkki Laukkanen arvioi, että on näkyvissä jonkinlaisia piirteitä edunvalvonnan rajautumisesta ydintyövoiman edunvalvontaan. Epätyypilliset työsuhteet johtavat siihen, että työntekijät jäävät helposti irralleen myös ay-toiminnasta.

Eniten ay-toimintaan osallistuu vanhin ikäryhmä ja nuorin osallistuu heikoimmin. Kun katsotaan ay-toimintaan osallistumisen syitä, niin tulokset soittavat, että nuoret haluavat tietää paremmin työntekijöiden oikeuksista. Nuoria siis kiinnostavat työntekijöiden oikeudet, mutta Laukkanen arvioi, että työpaikkojen tapa käsitellä asioita ei tunnu nuorista omalta.

– Opetetaanko työpaikoilla nuorille eläkkeelle jäävien toimintamalleja, pohtii Erkki Laukkanen.

– Heittäisinkin pallon työpaikoille. Nuoret ovat fiksuja ja halukkaita hoitamaan heille tärkeitä asioita. Olisikin tarjottava aitoja vaikuttamisen paikkoja. Hyvin hoidetusta paikallisesta sopimisesta voisi tulla nuorten väylä ay-toimintaan. Nuorilla on halua vaikuttaa, mutta nykyiset vaikuttamisen paikat ovat hukassa. Perinteinen kokoustoiminta ei ole järin vetävää.

Tieto motivoi sallistumaan

Tiedonsaanti motivoi osallistumaan. Epätyypilliset työsuhteet vaikeuttavat tiedonsaantia työpaikoilla ja tästä kärsii niin työnantaja kuin ay-liikekin, sillä pätkätyöläiset sitoutuvat kumpaankin heikosti.

Kun jäseniltä kysyttiin, miten hyvin eri tiedotuslähteet täyttävät jäsenten tiedontarpeen työelämää ja ay-liikettä koskevissa asioissa, niin selväksi ykköseksi nousi liiton lehti. Se on hyvin säilyttänyt asemansa ja hoitaa edelleen hyvin tiedontarpeen 84 prosentin mielestä. Ammattiosaston lehdet ja tiedotteet tulevat hyvänä kakkosena (73 %). Myös luottamusmiehet ja muut ay-aktiivit ovat merkittävämpiä tiedon lähteitä kuin lehdistö tai televisio.

Liiton nettisivut hoitavat tiedon tarpeen hyvin 34 prosentin mielestä. Kuitenkaan vielä ei ole SAK:laisessa ay-liikkeessä aika siirtyä virtuaalitiedon varaan, koska netti ei ole vielä arkea edes kaikille luottamustehtävissä oleville. Peräti 29 prosentilla luottamustehtävissä olevista ei ole sähköpostiosoitetta kotona eikä työpaikalla.

Huolestuttavimmat tulokset tulevat siitä, että radio, televisio ja sanomalehdet hoitavat entistä huonommin jäsenten tiedontarpeen. Näiden kohdalla tulokset ovat suorastaan romahtaneet viisi vuotta sitten tehdystä kyselystä. Tiedontarpeen ay-liikkeen ja työelämän asioista hoitaa hyvin televisio 44 prosentin mielestä (vuonna 2000 58 %), radio 24 prosentin ja sanomalehdet 39 prosentin mielestä. Luvuissa näkyy varmaankin lehdistössä ja sähköisissä välineissä tapahtunut muutos. Uutiset ovat ratkaisevasti vähentyneet ja kaikissa välineissä on lisääntynyt aikakauslehdille tyypillinen aines – tarinoiden kerronta. Ay-viestintä on kuitenkin jatkanut tarjontaa uutisnäkökulmasta eikä ole kyennyt tarjoamaan aineksia muunlaisiin ohjelma- ja juttutyyppeihin. Näinpä omalla aikakauslehdistöllä – ay-lehdillä – voisi arvella olevan paikkansa kokemuksellisen työelämäntiedon tarjonnassa.

Aino Pietarinen