Tämän vuoden alusta Tohmajärvi on elänyt entistä isommin. Vuodenvaihteen kuntaliitos yhdisti saman nimen alle Värtsilän kunnan ja sen mukana myös Niiralan, jossa rajanylityspaikka sijaitsee.

Tohmajärven keskustasta on matkaa rajalle parisenkymmentä kilometriä. Kylänraitilla venäjän kieltä näkyy useamman liikkeen ovessa. K-market Tiilikaisenkin oviteippauksissa on myös venäjänkielinen tervetulotoivotus. Kaukana takana ovat ne vuodet, kun joensuulaisissakin tavarataloissa saattoi olla ovella lappu: "Kauppaan vain yksi venäläinen kerrallaan!" Venäläisiä asiakkaita halutaan ja osataan palvella.

Vierasta kieltä ja verovapaata myyntiä

K-marketin kassamyyjä Marja Toropainen haastelee asiakkailleen myös venäjäksi, samoin kuin kolme muuta kassalla työskentelevää myyjää. Samoissa töissä on määräaikaisena myös yksi äidinkieleltään venäläinen.

– Minulla on auttava kielitaito, jonka olen hankkinut kansalaisopiston kursseilla. Jollakin tavalla tulen toimeen sillä, osaan neuvoa, jos asiakas kysyy hintaa tai jotakin tuotetta. Tosin venäläisetkin osaavat puolestaan suomea.

Venäjän kielen taito on karttunut omalla ajalla, eikä työssä siitä saa lisäpalkkaa.

Päivittäin Marja Toropainen ei venäjän kieltään tarvitse, vaikka venäläisiä asiakkaita käy päivässä useita kymmeniä. Monet heistä, etenkin varakkaimmat, matkaavat rajan ylitettyään kauemmaksi, mutta asiakkaita riittää Tohmajärvellekin.

Rajapaikkakunnan erikoisuutena K-market Tiilikaisessa on verovapaa myynti. Yli 40 euron ostoksista kassa täyttää erityisen shekin, jolla osan veroista saa takaisin palautuspisteestä.

Edullinen kahvi ja tarjoushedelmät ovat venäläisten asiakkaiden kestosuosikkeja. Myös jäätelöt ja jukurtit maistuvat heille.

Kansainvälistä kirpparikauppaa

Kun Tohmajärven keskustasta ajelee rajalle päin, tien varressa osuu silmään suuri punainen magazin-kyltti. Moni venäläinen piipahtaa maanmiehensä, Andrei Kondratjevin osto- ja myyntiliikkeessä. Käytetyt kylmäkalusteet, sohvat ja hellat ovat kysyttyä tavaraa. Eivätkö suomalaisetkaan liikettä kierrä.

– Ensimmäinen asiakas saattaa tulla aamuseitsemältä, viimeinen koputtaa ovelle iltayhdeksän aikaan, kauppansa vieressä asuva Andrei Kondratjev kertoo.

Suomeen avioitunut kauppias hankkii tavarat nykyisiltä kotiseuduiltaan. Suomalaiset ovat tottuneet maineeseensa rehellisenä kansana. Käytetyn tavaran ostaja taas tuskailee meikäläisten venyvää moraalia, kun tavoitteena on päästä käytetystä jääkaapista eroon.

– Tällä viikolla jo kaksi ehdottomasti toimivaksi kehuttua tavaraa on ollutkin rikki. Joudun kuskaamaan ne kaatopaikalle.

Koivua Suomeen, paperia Venäjälle

Kahta puolta valtakunnanrajaa varastoidaan ja lastataan tukkeja. Täällä Karjalan koivikot makoilevat nykyään, ennen kuin päätyvät teollisuuden raaka-aineeksi.

John Nurminen Oy:n terminaalin alue on ollut ennenkin puulogistiikan kannalta keskeinen paikka: toimistorakennus palveli alun alkujaan uittotupana, Jänisjoen varrella kun ollaan.

Nykyään terminaalin läpi kulkee pyöreää puutavaraa satoja tuhansia kuutioita vuodessa. Venäjälle päin menee pääasiassa paperiteollisuuden tuotteita 150 000 tonnia vuodessa.

Rautatie- ja puulogistiikan parissa Niiralan terminaalissa on töissä nelisenkymmentä henkilöä. Puolet heistä tekee toimistotöitä, toinen puoli saa palkkansa siirtokuormauskäsittelystä ja puun mittauksesta. Venäjän kielen taito on toimiston työntekijöille tärkeä, Niiralan konttorissa on palkkalistoilla puolenkymmentä venäjää äidinkielenään puhuvaa.

– Viiden viimeisen vuoden aikana työntekijöiden määrä on meillä kasvanut 30 prosenttia, kertoo aluepäällikkö Seppo Turunen.

– Venäjänkaupan myönteinen kehitys näkyy täälläkin.

Viidentoista hehtaarin alueella on ratakiskoja kolme ja puoli kilometriä. Tohmajärveläinen Eino Nieminen lastaa paperi- ja kartonkituotteita venäläisiin rautatievaunuihin. Hän aloitti näissä hommissa vuonna 1988, silloin vientimaa oli nimeltään Neuvostoliitto.

Lastaaminen on tarkkaa puuhaa. Samaan junavaunuun kasaillaan kokonaisuus erilaisista tavaraeristä.

– Minulle tulee konttorilta lastaussuunnitelma, jonka mukaan kuorman kokoan. Viimeksi tekemäni lastin kantavuuskuorma oli 67 000 kiloa, Eino Nieminen kertoo.

– Äkikseltään luulisi, että tämmöinen työ on yhtä ja samaa, mutta tilanne elää koko ajan. Kuorma pitää suunnitella ja sommitella. Mitään ei saa unohtua ja ehjänä olisi perille päästävä. Teen isoista lavoista pohjakerrosta ja kasaan pienemmät päätyihin ja päälle. Rotankoloja ei saisi jäädä.

Venäjän rajan lähellä ikänsä asunut Eino Nieminen ei naapuria arastele.

– Käyn tankkaamassa siellä, 95-polttoaine maksaa noin 50 senttiä litralta. Samoin tekee moni lähipitäjien asukas. Ja venäläiset käyvät täällä ostoksilla ja jättävät rahaa. Kyllä rajan läheisyys merkitsee piristystä näille seuduille.

Viimeinen pysäkki

Vastapäätä terminaalia iso kyltti opastaa: "ruplia." Itähuolinta Oy on monen viimeinen pysähdyspaikka ennen rajaa. Hilkka Jokineva palauttaa tax free -ostosten veroja takaisin EU:n ulkopuolisille matkailijoille, myy Venäjällä pakollista liikennevakuutusta ja vaihtaa valuuttaa. Oman osansa hänen työajastaan vievät myös huolintapalvelut, jota yritys tekee Saimaa Lines Ltd:n nimissä.

– Työskentelin aiemmin Helsingissä liikenneopettajana, mutta kun se homma rupesi hiipumaan, ja mieheni sai vakituisen paikan Niiralan tullista, muutimme tänne vuonna 1997.

Huolinta-asioissa Hilkka Jokineva puhuu usein puhelimeen englantia, tax free -palautuksissa venäjän kielen taito on tarpeen. Toimistossa piipahtavat asiakkaat kysyvät usein myös neuvoja, niin Venäjälle kuin Suomeenkin päin matkaavat.

– Me neuvotaan rajan ylitys vaikka portilta portille ja venäläismatkailijoille taas opastetaan kartalta ostospaikkoja ja muita matkakohteita.

Johanna Westersund