Postiliiton ja Postivirkamiesliiton PVL:n yhteenliittymästä syntyneen ja kesäkuun alussa toimintansa aloittaneen PAUn tuore puheenjohtaja Esa Vilkuna, 44, sanoo, että liiton ohella palvelutaso huolestuttaa myös Posti-konsernia ja liikenneministeriötä.

– Suuri osa postille määrätyistä lakipohjaisista velvoitteista on tappiollista. Posti-yhtiö on kompensoinut tähän saakka toimipaikoista ja hajaseutujen jakelusta syntyneet tappionsa voitollisesta toiminnastaan, lähinnä kirjeistä. Nyt postia valvova Viestintävirasto on sitä mieltä, ettei kirjemonopolin tuotoilla voi kattaa tappiollisia toimintalohkoja.

Vilkuna liittoineen vaatiikin, että postitoiminnan rahoitus pitää ottaa uuteen tarkasteluun.

– Jos toimintamallia halutaan postin puolelta, se on kopioitavissa esimerkiksi Norjasta. Siellä valtio ostaa kannattamattomat tehtävät postilaitokselta. Meillä valtio soveltaa Norjan mallia kannattamattomiin junavuoroihin ostamalla ne VR-yhtiöltä.

Vilkunan mukaan liitto ei voi sietää sitä, että kattamattomilla tappioilla palveluverkkoa ikään kuin hivuttaen rapautetaan.

Suurkassaakin yritettiin

Uudessa PAU-liitossa on noin 32 000 jäsentä, joista neljä viidesosaa entisiä postiliittolaisia. Vilkunan mukaan yhteisen liiton rakennustöissä neljäs kerta sanoi toden.

PAU:n valtuuston puheenjohtajan, vaajakoskelaisen pääluottamusmies Timo Heikkisen, 49, muistaa PAU:n pohjustuksen alkaneen kymmenkunta vuotta sitten, mutta ratkaiseva askel eteenpäin otettiin ns. Tornin kokouksessa 1999 sopimalla tessien yhdistämisestä.

Toinen fuusiota edistävä päätös oli Heikkisen mielestä se, että maaliin pyrittiin yhteisellä toiminnalla eikä hallinnollisilla päätöksillä.

Yhdistymisen rakentelun kyljessä mutta vähemmällä rummutuksella selvitettiin myös mahdollisuutta muodostaa valtion aloille yhteinen 80 000 jäsenen työttömyyskassa. Hankkeessa olivat mukana STTK:lainen Valtion virkamiesten ja työntekijöiden kassa sekä SAK:laiset Rautatieläisten ja Posti- ja logistiikka-alan kassat.

Vilkunan mukaan yritys kompastui kuitenkin muutamien STTK:n ja Pardian jäsenliittojen "keskusjärjestörajakammoon". Kassakysymystä ei kuitenkaan saa jättää tähän, vaan fuusioselvittelyjä pitää jatkaa SAK:n omassa leirissä, Vilkuna sanoo.

– Ovatko liittokassat paras malli? Miten sopimuksista ja edunvalvonnasta täysin irrallaan olevan Loimaan kassan, etten sanoisi loisten kassan, kasvu jatkossa vaikuttaa? Onko oikeudenmukaista, että SAK:hon on pikkuhiljaa kehittynyt kahden kerroksen kassoja: toisaalta kovan työttömyyden ja korkeiden maksujen ja toisaalta täystyöllisyyden ja pienten maksujen kassoja, vai olisiko maksut tasattava kassapohjaa laajentamalle? hän kyseli katsauksessaan.

Viestintä vierastaa

Vilkuna otti kokoustauolla kantaa myös SAK:n sisällä meneillään olevaan keskusteluun liittojen tiiviimmästä yhteistyöstä ja mahdollisista yhteenliittymistä.

– Kun PAU on juuri viety onnistuneesti satamaan, meillä ei ole ihmeempiä tarpeita laajentaa toimintapiiriämme. Vähän ikävältä kuitenkin tuntuu, että jo vuosia fuusiokumppania kuulutellut Viestintäliitto on päättänyt pitäytyä tiukasti teollisuuden leirissä, eikä ole kallistanut korvaansa esimerkiksi meille päin.

– Kuitenkin Viestinnällä ja PAUlla on lehdenjakajien ja postittajien kautta 4 000 jäsenen verran yhteistä kosketuspintaa ja yhteistoiminta esimerkiksi jäsenrajakysymyksissä on sujunut kitkoitta.

Kevään superselkkauksesta, paperin työsulusta, Vilkuna sanoi, että jos postityönantaja aloittaa yt-neuvottelut tarkoituksenaan paperipulan varjolla lomauttaa lehdenjakajat, PAU ryhtyy heti saarroilla ja työnseisauksilla Paperiliiton tukijaksi.

Yötyöstä lisää vuosilomaa

Kokouksen hyväksymässä sopimusasiakirjassa ja siihen liittyvissä aloitteissa paikallinen sopiminen halutaan pitää tiukasti tes-ohjauksessa. Sekä liiton että osastojen on tavoitteita asettaessaan myös nojauduttava monipuoliseen ja asiantuntevaan, erityisesti työllisyysvaikutukset huomioon ottavaan tietoon.

Työllisyyden kannalta on tärkeää, että PAUlaiset suhtautuvat postilaitoksessa kehitettäviin tai sille tarjottaviin uusiin tehtäviin ja palveluihin haasteena ja mahdollisuutena.

Muutaman kuukauden käytössä olleella uudella palkkajärjestelmällä PAU haluaa edistää kokoaikaista työtä ja kehittää järjestelmän kokemuslisistä etupainoisempia.

Alalla jatkuvasti yleistyvän yötyön rasitusten lieventämiseksi liitto lyhentäisi tämän työaikamuodon työaikoja. Yötyön aikahyvityksen on katettava kaikki yötyötä tekevät tai jatkuvasta yötyöstä tulee vaihtoehtoisesti saada enemmän vuosilomaa. Yötyöläisille on järjestettävä myös säännöllinen terveystarkastus.

Jotta työympäristöä kyetään pitkäjänteisesti kehittämään, PAU vaatii postityönantajaa luopumaan työnjohdon jatkuvasta kierrätyksestä. Liitto haluaa työnantajan kouluttavan kaikki työntekijät myös työturvallisuuskortin haltijoiksi.

Sekä osastoaloitteissa että niitä tukevissa puheissa postilaisten työvaatetuksen heikkouksia rökitettiin lujasti. Varsinkin ulkona pitkään työskentelevien jakajien kengät, käsineet ja hatut todettiin puutteellisiksi.

Eero Kosonen

Työpäivänsä Maire Ylitalo aloittaa yleensä klo 10 Kotalan kylän kahden työntekijän postissa. Parissa tunnissa 160 talouden postit on lajiteltu ja hän lähtee 108 kilometrin jakolenkille.

– Käyn 120 laatikolla, 40 taloa on paikallisen maanviljelijän hoidossa. Jonkun sanan laatikoilla välistä ehtii vaihtaakin siinä merkkikaupan ja lähtevän postin lomassa.

Tammikuussa Maire Ylitalon lenkki vaihtui ja piteni melkein kaksinkertaiseksi. Uusi kierros vie aikaa nelisen tuntia, jonka jälkeen asiakkaiden lähetykset ja maksut on hoidettava eteenpäin.

– Tänä keväänä aikataulun kanssa on tehnyt tiukkaa, kun paha kelirikko mylläsi hiekkateitä perunapelloiksi. Sekö, poroko vai vastaan tullut toinen auto lie ollut syynä, kun jakolinjalta palaamassa ollut työkaverini heitti henkensä ulosajossa toukokuussa. Kaksi pientä lasta häneltä jäi, eikä itselläkään ollut ikää kuin 21 vuotta, Maire Ylitalo suree.

Koko jakajarupeamansa ajan Maire Ylitalo on liikkunut omalla autolla, mutta nyt hän pohtii siirtyvänsä talon menopeliin.

– Ei pysy 32 sentin kilometrikorvaus bensan hinnannousussa mukana, kuuluu perustelu.

Vaikka muuttotappio kourii Venäjän rajan pinnan Sallaakin, postinjakajalla on kiirettä piisannut. Paitsi että lenkkiajasta on puoli tuntia nirhaistu pois, mainokset ja muut ilmaispostit ovat jakajan laukussa selvästi lisääntyneet.

– Ainakin kymmenen reklaamilähetystä tulee viikossa jakoon, hän laskee.

Vaikka ankarien talvien Lapissa ollaankin, postilenkki jää harvoin heittämättä. Pakkanen ei Maire Ylitaloa pidättele, mutta joskus lumipyryn edessä on luovutettava.

– Kunnon pitää olla kohdallaan, että kovimmista keleistä terveenä selviää. Kun auton ja laatikon väliä hyppää, kengät kastuvat pakkasilla aina.

Postiunioni PAUn liittokokouksessa Maire Ylitalo edusti Kemijärven osastoa. Tämän 50–60 jäsenen osaston hallituksen jäsen hän on ollut kymmenkunta vuotta ja toiminut kolme viime vuotta puheenjohtajana.

– Kerran kuukaudessa ajan Sallan Saijan kylästä 110 kilometrin päähän Kemijärvelle osaston kokoukseen, hän kertoo.

Niin hienoa kuin uutta liittoa perustamassa oli käydäkin, Lapin postilaisille PAUn kokouksesta jäi karvas kalkki suuhun.

– Oululaiset veivät kesken kauden meiltä sen ainokaisen hallituspaikan, vaikka meillä oli yhteinen sopimus kahdeksan vuoden vuoroedustuksesta.