Saksan työttömiä kurittavat hallitus ja työnantajat käsi kädessä. Euron
töistä toivotaan pelastusta samaan aikaan, kun itäeurooppalaiset vuokratyöläiset ja
yksityisyrittäjät valtaavat työmarkkinoita.
Mersuja valmistava saksalais-amerikkalainen Daimler-Chrysler ilmoitti tavoitteekseen
säästää palkkakuluista 500 miljoonaa euroa. Yhtiö sai tahtonsa läpi uhattuaan
siirtää 6 000 työpaikkaa Etelä-Afrikkaan.
Saksan liittokanslerin Gerhard Schröderin neuvonantajan
toimivan Roland Bergerin ja työnantajien mukaan työn hintaa on alennettava
pidentämällä työaika 42 tuntiin viikossa ilman palkanlisää.
Jos palkkoja korotetaan, niin ne korotukset olisi pidettävä Bergerin mielestä
tuottavuuden kasvun alapuolella. Julkiselle alalle kanslerin suosikkikonsultti suosittelee
nollakierrosta.
Lasinen pankkitili
Vuoden vaihteessa voimaan astunut työttömyysturvalaki leikkasi työttömyysavustukset
keskimäärin puoleen entisestä. Avustus on nyt Länsi-Saksassa 345 ja Itä-Saksassa 331
euroa kuukaudessa. Työtön aviopari saa noin 600 euroa. Lapsikorotus on 180 - 270 euroa
iästä riippuen.
Pitkäaikaistyöttömän on pystyttävä todistamaan ennen avustuksen saamista, ettei
hänellä, samassa taloudessa asuvilla lapsilla ja puolisolla ole sallittua enempää
säästöjä, rahaksi muutettavissa olevia eläkevakuutuksia tai arvokasta omaisuutta.
Väärien tietojen antaminen ei kannata. Työvoimaviranomaiset voivat tarkistaa
huhtikuun alussa voimaan astuvan lain nojalla työttömien pankkitiedot suoraan omilta
päätteiltään asianomaisen tietämättä.
Avustus takaisin kuoleman jälkeen
Pakkomuutto on edessä, jos nykyinen asunto on liian suuri tai liian kallis. Valtio
maksaa vuokran lisäksi vain lämmityksen. Vesi ja sähkö on kustannettava itse.
Yksinäisen työttömän asuntoa pidetään Berliinissä kohtuullisena, jos sen pinta-ala
on alle 50 neliötä ja vuokra korkeintaan 250 euroa kuukaudessa. Rajat vaihtelevat
paikkakunnittain.
Avustusta saadakseen työttömän on myytävä 5 000 euroa kalliimpi autonsa ja
arvoesineenä. Jos omaisuuden muuttaminen rahaksi ei onnistu, niin valtio ulosmittaa
maksamansa avustuksen aikoinaan työttömän jälkeensä jättämästä perinnöstä.
Saksassa on 5,2 miljoonaa työtöntä. Jos työttömyyskoulutuksessa ja tukitoimien
piirissä otetaan huomioon, niin määrä nousee yli seitsemään miljoonaan.
Eurolla perspektiiviä
Hallitus haluaa antaa pitkäaikaistyöttömille perspektiivin ja avata tien
ensimmäisille työmarkkinoille yhden euron töiden töiden avulla.
Työvoimaministeriön tavoitteena on työllistää euron tuntipalkalla 600 000
pitkäaikaistyötöntä julkisille ja yleishyödyllisille aloille.
Työpaikoiksi on kaavailtu kouluja, päiväkoteja, vanhusten ja vammaisten
hoitolaitoksia, kunnallisia rakennustyömaita, puhtaanapitolaitosta, arkistoja ja
kirjastoja, museoita sekä urheilu- ja uimahalleja. Lisätulon saa puhtaana käteen, eikä
se pienennä työttömyysavustusta. Euron työläiset poistetaan työttömyystilastosta.
Kieltäytyminen tarjotusta työstä, vaikka vain euron palkalla, pienentää avustusta 30
prosentilla.
Ammattiliitot pelkäävät, että euron töillä korvataan kokopäivätöitä. Esimakua
on saatu Berliinissä, jossa eräät sosiaalialan säätiöt vähensivät viime vuoden
lopulla väkeään euron työntekijöitä odotelleessaan.
Voitokkaimmat irtisanovat eniten
Hallitus, ay-liike ja taloustutkimuslaitokset ovat vakuuttaneet, että työllisyys
kohenee, jos yritykset ovat kilpailukykyisiä, ja talous kasvaa.
Avittaakseen talouselämää hallitus ja liittopäivät ovat suoltaneet liukuhihnalta
lakeja, jotka ovat alentaneet työnantajan maksamia palkan sivukuluja siirtämällä
niitä työntekijöiden itsensä maksettaviksi. Samalla hallitus on löyhentänyt
irtisanomissuojaa.
Kaava ei tunnu toimivan. Viime vuoden tilinpäätöstiedot paljastavat, että eniten
voittoa tuottaneet yritykset ovat irtisanoneet enemmän työntekijöitä kuin huonommin
menestyneet kilpailijansa.
Työ- ja talousministeri Wolfgang Clement ja ay-liike syyttävät yrityksiä
sosiaalisesta vastuuttomuudesta ja epäisänmaallisuudesta.
Yrityksiä kritiikki ei näytä häiritsevän. Siemens ja muut suuret pörssiyhtiöt
ovat ilmoittaneet olevansa vastuussa vain omistajilleen. Ne eivät kaihda kertoa, että
yritysjohdon päätehtävä on tuottaa niin paljon voittoa kuin mahdollista.
Halpaa voimaa idästä
EU :n itälaajentuminen on tuonut Saksan työmarkkinoille enemmän uhkakuvia kuin
luvattua piristystä. Vaikka Saksan hallitus on estänyt viideksi vuodeksi työvoiman
vapaan liikkumisen uusista jäsenmaista, niin työvoimaa virtaa rajan yli täysin
laillisesti vuokratyöläisinä ja yksityisyrittäjinä.
Pelkästään 27 000 saksalaista liha-alan työntekijää on menettänyt tänä
vuonna työpaikkansa Puolasta ja Tshekistä vuokratuille työntekijöille.
Tanskalainen liha-alan yritys Danish Crown alensi palkkakulujaan siirtämällä
tuotantonsa "kalliista" Tanskasta rajan yli "halpaan" Saksaan. Se ei
palkannut kuitenkaan töihin työttömiä saksalaisia vaan tuotti vieläkin halvempia
vuokratyöläisiä Puolasta.
Heidän palkkansa on kahdesta viiteen euroa tunnilta, ja työaika 14 tuntia
päivässä. Elintarvikealan ammattiliitto NGG vaatii alalle 1 500 euron
minimipalkkaa.
Kölnin ja monien muiden saksalaiskaupunkien kauppakamareissa ihmetellään
puolalaisten laatoittajien ja muiden rakennusalan ammattilasten kasvavaa intoa
ilmoittautua saksalaiseen yrittäjärekisteriin.
Rakennusliiton ja pimeää työvoimaa etsivän tullin pistokokeissa on huomattu, että
useimmilla puolalaisyrittäjillä ei ole Saksassa edes puhelinta tai omaa osoitetta, vaan
he paiskivat töitä alennuspalkoilla saksalaisten urakoitsijoiden palveluksessa.
Suomalaisyhtiö ulosliputtaa
Saksalaiset yritykset siirtävät Itä-Eurooppaan ja Kiinaan joka päivä noin tuhat
työpaikkaa. Ammattiliitoissa on laskettu, että saksalaisen työntekijän olisi
painettava 16 tunnin työpäivää, jotta hän olisi kilpailukykyinen unkarilaisten tai
puolalaisten kanssa, kiinalaisista puhumattakaan.
Työpaikkojen ulosliputtajiin on liittynyt myös suomalainen Kone-konserni. Yhtiön
johto on ilmoittanut siirtävänsä rullaportaiden valmistuksen kustannussyistä Ruhrin
alueella sijaitsevasta Hattingenista Kiinaan ja Englantiin. Yli 300 saksalaista menettää
työpaikkansa.
Vastatoimiin valmistautuva Saksan metalliliitto syyttää suomalaisyritystä
vastuuttomasta ökykapitalismista, joka maksimoi voittojaan satojen perheiden
tulevaisuuden kustannuksella.
Pertti Rönkkö
Berliini