Kemianliiton ja Sähköliiton jäsenet joutuivat työtaisteluun puolustaessaan työehtoja ja noudatettavaa työehtosopimusta. Ansiotulojen menettäminen on kova hinta riidoista, joita hyväksi kehutussa ja toimivassa työmarkkinajärjestelmässä ei pitäisi olla.

Johtaja Lauri Lyly SAK:n työympäristöosastolta sanoo, että missään tapauksessa jäsenten ei pitäisi joutua etulinjalle ja maksumiehiksi rajariidoissa, vaan ne pitää pystyä hoitamaan järjestötasolla. Viime elokuussa SAK:n hallituksessa hyväksytyssä periaatepaperissa näin onkin sovittu.

– Ongelmia tulee pääosin työnantajien liikkeistä. Yritykset vaihtavat työnantajaliittoa, kun katsovat syystä tai toisesta yrityksen toimialan muuttuneen toisen työehtosopimuksen piiriin. Elinkeinoelämän keskusliiton perustamisen jälkeen on odotettavissa työnantajaliittojen uudelleen organisointia, joka heijastuu työehtosopimustoimintaan, Lyly sanoo.

SAK:n ja EK:n kesken on käyty alustavia taustakeskusteluja siitä, millä foorumilla työehtosopimusten ja järjestäytymisen tulevia rajanvetoa voitaisiin käsitellä.

– On selvää, että rajariitoja on jatkossakin, koska työmarkkinakenttä elää. Työelämän rakennemuutos hämärtää tulevaisuudessakin toimialojen rajoja ja on entistä vaikeampi määritellä, mitä toimialaa mikin yritys edustaa. Näihin muutoksiin pitää varautua etukäteen, Lyly painottaa.

Myös riitapukariksi nousseen Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Risto Alanko on todennut, että rajamuutoksiin valmistautuminen on keskusjärjestöjen työtä.

Työnantaja  hämmentää

Lakkoihin johtaneissa Foxconnin ja Are Oy:n tapauksissa on kyse siitä, että yritys katsoo toimialansa muuttuneen, vaihtaa työnantajaliittoa ja yrittää yksipuolisesti vaihtaa sovellettavaa työehtosopimusta. Koska kyseessä on aiempaa huonommat työehdot, on selvää, ettei työväki nielaise muutosta mukisematta.

Kummassakaan tapauksessa ei työntekijöiden mielestä ole edes kyse aidosta toimialamuutoksesta.

– Jos työnantajayrityksen toimiala muuttuu tosiasiallisesti, ei ay-liikkeellä ole mitään sanomista työnantajaliiton vaihdokseen. Työehtosopimuslain mukaan toimiala ei kuitenkaan ole ratkaisevaa sovellettavan työehtosopimuksen kannalta, vaan ehdot, joita työsopimuksissa ja työsuhteissa on noudatettava, lakimies Jukka Heikkerö Kemianliitosta huomauttaa.

Työtuomioistuimessa on vuosi sitten ratkaistu tapaus, jossa muutama autonkuljettaja peräsi palkkasaataviaan, koska katsoivat heille kuuluvan säiliöautoalan työehtosopimuksen mukaiset työehdot. Työnantajayritys noudatti autoliikenteen sopimusta. Työtuomioistuin päätti, että säiliöautosopimusta on noudatettava, eikä yrityksen jäsenyys Autoliikenteen Työnantajaliitossa ollut ratkaisevaa.

Sähköliitto odottaa nyt työtuomioistuimelta selkokielistä vastausta siihen, voiko työnantajayritys työnantajaliittoa vaihtamalla alkaa yksipuolisesti soveltaa toista, työntekijöille epäedullisempaa työehtosopimusta. Sähköliiton puheenjohtaja Martti Alakosken mielestä niin ei voi olla.

– Koska asentajakunnan työt Are-teollisuudessa eivät ole muuttuneet, ei työehtosopimuksen vaihdolle ole perusteita. Tosiasialliset työtehtävät ratkaisevat, Alakoski sanoo.

– Työtuomioistuimen tuleva päätös on ratkaisevan tärkeä koko palkansaajakunnalle. Vastikään uusittu työsopimuslaki on tehty työntekijän suojaksi. Jos työnantaja voi järjestäytymisen kautta ottaa käyttöön heikommat työehdot, joudumme käynnistämään pitkän prosessin saadaksemme aikaan lainmuutoksen työntekijän suojan varmistamiseksi.

Alakoski sanoo, että Aren edustajat ovat ilmoittaneet suoraan haluavansa päästä edullisempiin työehtoihin ja parempaan asemaan kilpailijoihin nähden.

Perheneuvottelut tarpeen

Foxconnin sopimuskiistaan liittyi myös SAK:laisten liittojen välinen kahnaus, siirtyisivätkö työntekijät työehtosopimuksen vaihtumisen myötä Kemianliitosta Metalliliittoon. Nyt näin ei käynyt, vaan asiaa puidaan työryhmässä vuoden verran.

Vaikka Aren riitatapauksessa kyse ei ole SAK:laisten liittojen välisestä jäsenkalastelusta, Alakosken mielestä SAK:n sisälläkin on syytä varautua sopimusalamuutoksiin ja käydä keskusteluja riitojen välttämiseksi.

– Työnantajapuoli kokoaa ja järjestelee rivejään uuteen malliin ja varmasti käyttää suuruuden ekonomiaa hyväkseen. Meidän täytyy varautua tähän, Alakoski sanoo.

"Järjestäytymisen periaatteet ja menettelytavat riitatilanteessa" –muistiossa SAK:n jäsenliitot sitoutuvat työelämän muutoksia ennakoiden käymään keskinäisiä neuvotteluja järjestö- ja sopimusrajoihin liittyvistä muutoksista ja välttämään näin keskinäisiä ongelmia. Muistiossa puhutaan sisäisestä sovittelusta ja jopa sovittelulautakunnasta, mutta sellaista ei tähän mennessä ole käytetty.

Leena Seretin

Videovuokrausalan tessi on laadittu nappulaksi Videofirma Makuunin työehtopeliin, jossa firman kellokkaat sopivat keskenään palkollisten päiden yli alan työ- ja palkkaehdoista.

Helmikuussa uusitun sopimuksen on työnantajien Videoliikkeiden liiton puolelta allekirjoittanut Lappeenrannan ja Imatran Makuuneissa määräysvaltaa käyttävä Video Lindén Ky:n toimitusjohtaja Nina Kiuru ja "työntekijöiden" Videoalan Clubin puolelta Oulun Hallituskadun Makuunin päällikkö Veli-Matti Haapalainen.

Videosopimuksen keltaisuus näkyy sopivan mainiosti Videoliikkeiden liiton työnantajajärjestölle Palvelualojen Toimialaliitolle, koska se kelpuuttaa Kiurun jopa hallituksensa jäseneksi. Samassa porukassa istuvat myös niinkin arvostettujen yhtiöin nokkamiehet kuin IBM:n toimitusjohtaja Pyry Lautsuo (hallituksen pj.) ja Ylen hallintojohtaja Jussi Tunturi.

Firmat sanelivat yleissitovuuden

Voimaan videosopimus tuli 2002 marraskuussa ja sosiaali- ja terveysministeriön alainen vahvistamislautakunta hyväksyi sen yleissitovaksi viime vuoden tammikuussa.

Lautakunnan päätös perustui yksinomaan Videoliikkeiden liiton ja sen määräysvallassa olevan Videoalan Clubin ilmoituksiin jäsenistään ja alalla kaikkiaan työskentelevien määrästä.

Kuinka ollakaan sekä vuokraamojen liitto että klubi päätyivät alan työntekijäarvioissaan molemmat lähelle 1 300:aa. Se, samoin kuin liiton ilmoitus 31 jäsenfirmastaan ja 946 palkollisestaan kesäkuussa 2003 sekä klubin ilmoitus saman ajan 154 jäsenestään lautakunnalle piisasivat.

Omia selvityksiä lautakunta ei tehnyt, vaan tyytyi toteamaan, ettei käytettävissä olevista tilastoista ilmene työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien henkilöiden kokonaismäärää.

Lautakunnan päätös on lievästi sanoen kummallinen myös siinä katsannossa, että uudessa työsopimuslaissa työehtosopimuksen yleissitovuuden arviointikriteeristöä monipuolistettiin. Lisäksi suuri osa videoliikkeiden töistä on myyntiä ja rinnastettavissa kaupan alan työhön. Kyseenalaista myös on, kestääkö videoalan sopimustoiminta edes alkeellisen ILO:n periaatteiden mukaisen tarkastelun.

Kun videotessi vuosi sitten vahvistettiin yleissitovaksi, kemiläinen alan työntekijä valitti palvelualojen PAM tukenaan päätöksestä työtuomioistuimelle. Valittajaa ja PAMia sopimuksessa kismitti kaupan sopimusta selvästi heikompi palkkataso. Niin ikään mm. työaikalisät, jotka lähelle puoltayötä auki olevissa videovuokraamoissa ovat tärkeitä, jäivät kaupan puolesta jälkeen. Valittajan ja liiton mielestä vuokraamoihin olisi tullut soveltaa kaupan sopimusta.

Viime lokakuun lopulla työtuomioistuin antoi jutussa päätöksen toteamalla asian rauenneen, koska valittaja oli kesäkuussa peruuttanut valituksensa. Peruutukseen valittaja sanoo taipuneensa, koska "Videoalan Clubin puheenjohtaja lupasi hoitaa asian".

Toimialaliitto kähmii mukana

Vain neljä kuukautta ennen kuin videotessi solmittiin, työntekijäpuolen edustajaksi ilmoittautunut Videoalan Clubi rekisteröitiin vielä Videofirma Makuunin Clubi ry:n nimellä. Tämä yhdistys oli perustettu 1996 ja se toimi Makuunin asiakaskerhona. Videoliikkeiden liitto taas syntyi vain viikkoa ennen videoalan tessin solmimista.

PAMin 1. varapuheenjohtaja Anssi Vuorio sanoo liiton pyrkineen korjaamaan ja tuulettamaan videoalan haisevaa sopimustilannetta Palvelualojen Toimialaliiton kanssa.

– Mutta siellä puolella pyöritellään vain peukaloita. Ei tämä Toimialaliittoa työmarkkinoiden hyviä ja normaaleja käytäntöjä edistävänä järjestönä kyllä mairittele.

Vuorio sanoo, ettei Makuunissa ja alan toisessa pääfirmassa, Filmtownissa, joissa on töissä noin 800 pääasiassa osa-aikaista nuorta, ole normaalia työntekijöiden edustusta ollenkaan, vaan PAM pitää Videoalan Clubia vain työnantajien kumileimasimena.

– Koska työnantajapuoli ja varsinkaan Toimialaliitto ei suostu tätä videosoppaa selvittämään, PAM lähtee hoitamaan asiaa järjestäytymisen kautta, vaikka se hidas tie onkin.

– Filmtowniin on jo valittu työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmiehen valinta on meneillään. Kutsumme myös pääkaupunkiseudun vuokraamojen ay-aktiivit koolle, jotta sopimusjärjestelyt saataisiin oikeaan suuntaan liikkeelle, sanoo Vuorio.