Virta siivoustöissä kulkee rytinällä kohti yksityistä puolta. Valtio on heivannut siivoojat työvoimastaan melkein kokonaan, kuntasiistijöiden määrä on pudonnut 1990-luvun viime puoliskolla 17 000:sta noin 14 500:aan.

Samana aikana siivousfirmoissa työväki on lisääntynyt noin viidenneksellä.

Vaikka siisteys on normaalin elämän sujumiseksi välttämätöntä niin työssä kuin kotonakin, siivoojan ammatti on perinteisesti rankattu työelämän hännille. Siistijän palkkapussissa tämä on näkynyt aina ja viime vuosina ammatin mainetta ovat entisestään mustanneet siivousfirmojen raju, työn laatua heikentänyt ja siivoojan selkänahkaa kärventävä hintakilpailu sekä lisääntyneet pätkätyöt.

"Maisterit" moppaavat

Parin vuoden takaisen Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella joka kolmas osa-aikainen teki vajaata tuntimäärää kokoaikatyön puutteen vuoksi. Siivouksessa tämä syy on hieman yleisempi, mutta pääperuste pestautua mopin varteen on kuitenkin opiskelu. Eräissä yliopistokaupungeissa siivoojista onkin tavallista puhua "maisterisiistijöinä".

Lähes joka toisen osa-aikaisen siivoojan viikkotuntimäärä jää alle 20 tuntiin, kaupassa vastaava osuus on runsas neljännes ja ravintoloissa runsas kolmannes.

Vuorotöillä pätkäsiivoojia ei sentään korvenneta. Melkein joka toinen heistä saa tehdä tuntinsa päiväsaikaan, mutta kolmannekselle on tarjolla pelkkää iltavuoroa ja neljänneksellä hommia yksin viikonloppuisin. Viisipäiväinen viikko järjestyy vajaalle puolelle.

Työtyytyväisyydessä silppusiivoajat pitävät palvelualojen perää. Joka toinen tuntee myös työnsä fyysisesti raskaaksi ja kiireiseksi, mutta katsoo sentään pääsevänsä henkisesti melko helpolla. Pätkäsiivoojan työ on selvästi yksitotisempaa ja mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviin tai kehittyä niissä vähäisimpiä kuin muissa palveluammateissa.

Kuukaudessa 600 euroa

Silppusiivoojalle maksetaan kuukaudessa palkkaa keskimäärin 600 euroa ja yli tuhannen euron heistä yltää vain neljä prosenttia. Alle 500 euron kuukausitienestit ovat kaksi kertaa yleisempiä harjan varressa kuin kaupassa.

Kiinteistöpalvelufirmat maksavat täysaikaisille siivoojilleen noin 1 300 euron kuukausipalkkoja. Kuntapuolella tienesti on noin sata euroa suurempi.

Pätkäsiivoojista joka viides tekee kahta työtä ja kaksi kolmesta joutuu hankkimaan palkan päälle muitakin tuloja, yleensä asumis- tai opintotukea, soviteltua päivärahaa ja toimeentulotukea.

Siivousta pidetään sisääntulo- ja läpikulkuammattina. Alan osa-aikainen pysyy samassa työsuhteessa keskimäärin reilut kolme vuotta ja joka toisen nykyinen työsuhde ei ole täyttänyt vielä vuottakaan.

Merja Kauhasen kyselyssä vain joka viides pätkäsiivooja olisi halunnut venyttää työnsä täysiaikaiseksi, kun kaupassa ja ravintoloissa samaan pyrki useampi kuin joka toinen.

Puskuria olla pitää

Kauhanen onki perusteluita pätkätöihin myös siivousfirmojen puolelta. Kysely osoitti, että tärkeimmät syyt käyttää osa-aikaisia juontuvat työvoimatarpeen päivittäisestä, viikoittaisesta ja kausittaisista vaihteluista sekä töiden tilaajien tarpeista. Joka kolmas pätkäsiivooja valitsee työnantajien mukaan osansa myös omasta halustaan. Kaupassa ja ravintoloissa näitä halullisia on sen sijaan vain noin 15 pros.

Työvoimakustannusten kuritus, parempi tuottavuus ja kilpailukyvyn kohennus kannustavat siivoustyönantajia osa-ajan käyttöön vähemmän kuin kauppiaita ja krouvareita tai työnantajia ylisummaan.

Siivousyhtiöissä uskotaan muita palvelualoja hartaammin, että osa-aikaiset työskentelevät täysaikaisia tehokkaammin. Toisaalta valitetaan sitä, että pätkäläisyys lisää työvoima- ja hallintokustannuksia.