Suukopu alkoi Palvelutyönantajien
syysseminaarista, jossa PT:n hallituksen puheenjohtaja, Keskon pääjohtaja Matti Honkala
hyökkäsi voimakkaasti tupoja ja kolmikantaa vastaan. Miksi juuri nyt, Matti Honkala?
Ensinnäkään en mielestäni hyökännyt voimakkaasti, mutta kritisoin tupoja
ja kolmikantaa siksi, että niiden avulla ei ole saatu riittävästi hyviä tuloksia.
Kolmikanta ei voi olla itsetarkoitus, jos ei saada tuloksia aikaiseksi.
Onko ilmapiiri työmarkkinoilla koventunut?
Ei minusta. Kyseessä on pikemminkin reagointia julkisuudessa.
Puheenjohtaja Lauri Ihalainen on arvellut, että
työnantajajärjestöjen nokkamiesten puheet enteilevät PT:n ja TT:n synnyttämän uuden
keskusjärjestön kovenevaa linjaa. Onko arvio oikea?
Arvio on aivan väärä. Ei uudella järjestöllä ole mitään linjaa vielä;
järjestöähän vasta rakennetaan. Tämän päivän tupo-kritiikillä ja uudella
järjestöllä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Moititte tupoja ylisolidaarisiksi ja väititte, että ay-liike on heikentänyt
työllisyyttä. Keskitettyjä tuloratkaisuja on kuitenkin tehty päätarkoituksenaan
työllisyyden parantaminen. Mihin kritiikkinne perustuu?
Palvelutyönantajien puolella palkankorotukset ovat suhteellisesti paljon
korkeampia kuin muiden. Se vaikuttaa yritysten kannattavuuteen ja mahdollisuuteen
työllistää. Esimerkiksi kaupan alalla palkankorotukset ovat selvästi korkeammat kuin
monilla muilla aloilla sen vuoksi, että käytetään senttimääräisiä korotuksia.
Keskitetyt tulosopimukset ovat tuottaneet kohtalaisen hyvää ja tasaista ostovoiman
kehitystä palkansaajille. Eikö se koidu juuri palvelualojen hyväksi?
Totta kai se on hyvä asia. Palveluelinkeinot pystyisivät työllistämään
todennäköisesti nykyistä enemmän, jos palkkaratkaisut olisivat toisenlaisia.
Hyvin menestyvät yritykset, muun muassa Kesko, irtisanovat ihmisiä
järjestellessään tuotantoa uudelleen tai viedessään tuotannon kokonaan pois maasta.
Onko yritysten yhteiskuntavastuu hukassa?
Ei ole. Keskon yhteiskuntavastuu kestää kaikenlaisen kritiikin suomalaisessa
keskustelussa. Citymarket-ketjussa on tehty järjestely, koska niiden täytyy pärjätä
kilpailutilanteessa. Mielestäni on huono peruste, ettei kannattava yritys saisi
järjestellä toimintaansa. Keskolla menee hyvin, mutta jokaisen sen osan pitää
pärjätä itse. Ei ole mahdollista, että jonkun toimialan rahoilla tuetaan toista
toimialaa.
Onko yritysten ensisijainen tehtävä vain tuottaa voittoa omistajille eikä
työllistää?
Yksityisen yrityksen perimmäinen tarkoitus on taloudellinen toiminta, johon
tarvitaan pääomaa ja työvoimaa oikeassa suhteessa. Marssijärjestys on se, että
mahdollisimman kannattava ja menestyksekäs toiminta luo työpaikkoja. Pitkällä
aikavälillä turvataan työpaikat vain sillä, että yritys on kannattava.
Koska keskitetty tulopolitiikka ei ole tuottanut toivottua tulosta, pitäisikö
tupoista luopua ja siirtyä alakohtaisiin sopimuksiin?
Olen myös sanonut, että tulopolitiikalla on saavutettu paljon hyvääkin, enkä
ole ollut heittämässä tupoja romukoppaan. Peräänkuulutan sitä, että pitäisi saada
aikaan aidosti oikeita tuloksia.
Pelottavatko liittokohtaiset sopimukset mahdollisine levottomuuksineen?
Ei minusta liittokohtaisissa sopimuksissa mitään pelottavaa ole.
Liittokierroksista voi tulla repivämpiä ja vaikeampia, mutta ei se mikään katastrofi
olisi. Samat talouden reunaehdot ovat olemassa niin tupoissa kuin liittosopimuksissa.
Olette sanonut, että poliittisten päättäjien roolia kolmikannassa on
vahvistettava. Ovatko työmarkkinajärjestöt kävelleet poliittisen päättäjien ylitse?
Ei niin, mutta poliittinen päättäjä on antanut vallan
työmarkkinajärjestöille. Kun järjestöt eivät ole päässeet keskenään sopuun,
asiat ovat pitkittyneet ja mutkistuneet eikä poliittinen päättäjä ole viheltänyt
peliä poikki ja tehnyt ratkaisuja kokonaisuuden kannalta.
Mitä konsensuksen tilalle? Riitoja, lakkoja, rähinää?
Tilalle tulee ala- ja jopa yrityskohtaiset ratkaisut. Vaihtoehto on myös se,
että palkkaratkaisuihin ei kytketä kaikkia työelämän asioita. Mitä enemmän tupoja
kuormitetaan erilaisilla asioilla, sitä vaikeampaa siitä tulee. Puhutaan viikkokausia
jostain muusta kuin rahasta ja lopputuloksena sovitaan rahasta ja siirretään muut asiat
työryhmiin.
Ruotsissa esimerkiksi ei tehdä valtakunnallisia tupoja, eikä siellä ole riitoja
ja rähinää. Onhan meilläkin ollut aikoja, jolloin tupoja ei tehty eikä se mikään
katastrofi ollut.
Ruotsin työnantajajärjestö SAF päätti jo vuosia sitten, ettei se
sääntöjensä mukaan voi tehdä työmarkkinaratkaisuja. Hakeeko yhdistyvä PT ja TT
mallia naapurista?
En halua ottaa kantaa. Uutta organisaatiota ja sääntöjä vasta rakennetaan.
Kyllä me tietenkin olemme tarkkaan seuranneet, mitä ruotsalaiset tekevät. Eihän
Ruotsin talous mitenkään kuralla ole, vaikka keskitettyjä palkkasopimuksia ei
tehdäkään.
SAK on esittänyt, että toimintapäivänä 12.12. kullakin työpaikalla
keskusteltaisiin työntekijöiden ja työnantajien kesken, miltä työpaikan tulevaisuus
näyttää. Löytyykö työnantajilla yritystasolla halua keskustella?
Ainakin se on parempi ratkaisu kuin että pysäytetään työt. Siitä on vain
vahinkoa kaikille. Uskon, että työnantajilta löytyy keskusteluhalua.