vane.jpg (302 bytes)

ajan.jpg (4918 bytes)

Karahtiko konsensus kiville?

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Työmarkkinajohtajat ovat viime aikoina käyttäneet poikkeuksellisen kovaa kieltä. Tulikivenkatkuisia terveisiä on lähetelty Pitkänsillan molemmin puolin, tupo on saanut huutia ja konsensus kyytiä.

Suukopu alkoi Palvelutyönantajien syysseminaarista, jossa PT:n hallituksen puheenjohtaja, Keskon pääjohtaja Matti Honkala hyökkäsi voimakkaasti tupoja ja kolmikantaa vastaan. Miksi juuri nyt, Matti Honkala?
– Ensinnäkään en mielestäni hyökännyt voimakkaasti, mutta kritisoin tupoja ja kolmikantaa siksi, että niiden avulla ei ole saatu riittävästi hyviä tuloksia. Kolmikanta ei voi olla itsetarkoitus, jos ei saada tuloksia aikaiseksi.

Onko ilmapiiri työmarkkinoilla koventunut?
– Ei minusta. Kyseessä on pikemminkin reagointia julkisuudessa.

Puheenjohtaja Lauri Ihalainen on arvellut, että työnantajajärjestöjen nokkamiesten puheet enteilevät PT:n ja TT:n synnyttämän uuden keskusjärjestön kovenevaa linjaa. Onko arvio oikea?
– Arvio on aivan väärä. Ei uudella järjestöllä ole mitään linjaa vielä; järjestöähän vasta rakennetaan. Tämän päivän tupo-kritiikillä ja uudella järjestöllä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Moititte tupoja ylisolidaarisiksi ja väititte, että ay-liike on heikentänyt työllisyyttä. Keskitettyjä tuloratkaisuja on kuitenkin tehty päätarkoituksenaan työllisyyden parantaminen. Mihin kritiikkinne perustuu?
– Palvelutyönantajien puolella palkankorotukset ovat suhteellisesti paljon korkeampia kuin muiden. Se vaikuttaa yritysten kannattavuuteen ja mahdollisuuteen työllistää. Esimerkiksi kaupan alalla palkankorotukset ovat selvästi korkeammat kuin monilla muilla aloilla sen vuoksi, että käytetään senttimääräisiä korotuksia.

Keskitetyt tulosopimukset ovat tuottaneet kohtalaisen hyvää ja tasaista ostovoiman kehitystä palkansaajille. Eikö se koidu juuri palvelualojen hyväksi?
– Totta kai se on hyvä asia. Palveluelinkeinot pystyisivät työllistämään todennäköisesti nykyistä enemmän, jos palkkaratkaisut olisivat toisenlaisia.

Hyvin menestyvät yritykset, muun muassa Kesko, irtisanovat ihmisiä järjestellessään tuotantoa uudelleen tai viedessään tuotannon kokonaan pois maasta. Onko yritysten yhteiskuntavastuu hukassa?
– Ei ole. Keskon yhteiskuntavastuu kestää kaikenlaisen kritiikin suomalaisessa keskustelussa. Citymarket-ketjussa on tehty järjestely, koska niiden täytyy pärjätä kilpailutilanteessa. Mielestäni on huono peruste, ettei kannattava yritys saisi järjestellä toimintaansa. Keskolla menee hyvin, mutta jokaisen sen osan pitää pärjätä itse. Ei ole mahdollista, että jonkun toimialan rahoilla tuetaan toista toimialaa.

Onko yritysten ensisijainen tehtävä vain tuottaa voittoa omistajille eikä työllistää?
– Yksityisen yrityksen perimmäinen tarkoitus on taloudellinen toiminta, johon tarvitaan pääomaa ja työvoimaa oikeassa suhteessa. Marssijärjestys on se, että mahdollisimman kannattava ja menestyksekäs toiminta luo työpaikkoja. Pitkällä aikavälillä turvataan työpaikat vain sillä, että yritys on kannattava.

Koska keskitetty tulopolitiikka ei ole tuottanut toivottua tulosta, pitäisikö tupoista luopua ja siirtyä alakohtaisiin sopimuksiin?
– Olen myös sanonut, että tulopolitiikalla on saavutettu paljon hyvääkin, enkä ole ollut heittämässä tupoja romukoppaan. Peräänkuulutan sitä, että pitäisi saada aikaan aidosti oikeita tuloksia.

Pelottavatko liittokohtaiset sopimukset mahdollisine levottomuuksineen?
– Ei minusta liittokohtaisissa sopimuksissa mitään pelottavaa ole. Liittokierroksista voi tulla repivämpiä ja vaikeampia, mutta ei se mikään katastrofi olisi. Samat talouden reunaehdot ovat olemassa niin tupoissa kuin liittosopimuksissa.

Olette sanonut, että poliittisten päättäjien roolia kolmikannassa on vahvistettava. Ovatko työmarkkinajärjestöt kävelleet poliittisen päättäjien ylitse?
– Ei niin, mutta poliittinen päättäjä on antanut vallan työmarkkinajärjestöille. Kun järjestöt eivät ole päässeet keskenään sopuun, asiat ovat pitkittyneet ja mutkistuneet eikä poliittinen päättäjä ole viheltänyt peliä poikki ja tehnyt ratkaisuja kokonaisuuden kannalta.

Mitä konsensuksen tilalle? Riitoja, lakkoja, rähinää?
– Tilalle tulee ala- ja jopa yrityskohtaiset ratkaisut. Vaihtoehto on myös se, että palkkaratkaisuihin ei kytketä kaikkia työelämän asioita. Mitä enemmän tupoja kuormitetaan erilaisilla asioilla, sitä vaikeampaa siitä tulee. Puhutaan viikkokausia jostain muusta kuin rahasta ja lopputuloksena sovitaan rahasta ja siirretään muut asiat työryhmiin.
– Ruotsissa esimerkiksi ei tehdä valtakunnallisia tupoja, eikä siellä ole riitoja ja rähinää. Onhan meilläkin ollut aikoja, jolloin tupoja ei tehty eikä se mikään katastrofi ollut.

Ruotsin työnantajajärjestö SAF päätti jo vuosia sitten, ettei se sääntöjensä mukaan voi tehdä työmarkkinaratkaisuja. Hakeeko yhdistyvä PT ja TT mallia naapurista?
– En halua ottaa kantaa. Uutta organisaatiota ja sääntöjä vasta rakennetaan. Kyllä me tietenkin olemme tarkkaan seuranneet, mitä ruotsalaiset tekevät. Eihän Ruotsin talous mitenkään kuralla ole, vaikka keskitettyjä palkkasopimuksia ei tehdäkään.

SAK on esittänyt, että toimintapäivänä 12.12. kullakin työpaikalla keskusteltaisiin työntekijöiden ja työnantajien kesken, miltä työpaikan tulevaisuus näyttää. Löytyykö työnantajilla yritystasolla halua keskustella?
– Ainakin se on parempi ratkaisu kuin että pysäytetään työt. Siitä on vain vahinkoa kaikille. Uskon, että työnantajilta löytyy keskusteluhalua.

Palkkatyöläinen 10.12.2003 nro 10/03

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)