Lääketieteen alalla taas saavutettiin omanlainen virstanpylväs, kun tiedemiehet totesivat, että munasolu voitaisiin hedelmöittää geeninäytteellä sikiöstä. Paikallinen ’Sun’-lehti vetäisi siitä kohuotsakkeen: "Äitisi abortoitiin"! Parisen viikkoa sitten korkein lääketieteellistä etiikkaa valvova elin Englannissa päätti, että vanhemmat eivät saa päättää lapsen sukupuolta keinohedelmöityksessä. Lehdet ja TV-reportaasit haastattelivat sen jälkeen kaikkia niitä ’onnettomia’ perheitä, joiden osaksi oli sattunut saada kolme poikaa tai neljä tyttöä ja kuinka heidän valinnanvapauttaan oli näin rankasti rajoitettu.

Kaiken tämän lisäksi homo-piispan valintaprosessi Englannissa ja itse virkaanasettaminen USA:ssa sekä kasvava kuolinuhrien määrä Irakissa ovat pysyneet uutiskanavien pääotsakkeina läpi syksyn. Eipä siis ihme, jos tuo joulunaikaan rauhoittuminen ei tapahdu ihan kädenkäänteessä, kun tämänkaltaiset aiheet myllertävät mielessä!

Totuus tulee lasten suusta — näin sanotaan — ja voi kuinka hyvin se pitääkään paikkansa. Eipä aikaakaan, kun tenttasimme alle 5-vuotiaalta tyttäreltämme erään tämän luokkatoverin nimeä. Olimme nähneet tämän afrikkalaista syntyperää olevan viehättävän pikkutytön kirmailevan tyttäremme kanssa koulun pihalla. Tyttäremme hämmentynyt katse kysymykseen, joka viittasi tämän hänen ystävänsä ihonväriin, oli puhuttelevampi kuin sadat saarnat tai ohjelmanjulistukset. Yksinkertainen lapsenmielisyys murtaa meidän aikuisten monimutkaiset käsitteet, joiden avulla pyrimme ymmärtämään ja määrittelemään maailmaa, toisia ihmisiä ja itse elämää.

Eikö monen konfliktin ja vastakkainasettelun taustalla ole juuri ristiriita itse määrittelystä ja miten se tapahtuu. Kuka määrittelee ja ketä määritellään. Koko Irakin sodan sotkuinen jälkipyykki viittaa ainakin yhteen johtopäätökseen. Länsiliittoutuneiden määritelmät eivät kohdanneet irakilaisten todellisuutta ja sitä kuinka he näkevät sen ja mahdollisen tulevaisuuden.

Joulu on lasten ja lastenmielisten aikaa. Ehkä meille aikuisille se voisi merkitä ainakin kerran vuodessa tapahtuvaa matkaa kohti lapsuutta ja aikaa, jolloin maailma, ihmissuhteet ja ilmiöt olivat ja näyttäytyivät yksinkertaisina. Keskisavolainen kirkonkylä oli maailmannapa — mitä nyt joskus harrastettiin kaukomatkoja Jyväskylään — ja sen asukkaat olivat kaiken kaikkiaan säntillisiä, ahkeria ja toisiaan huomioivia ihmisiä, joiden taju oikeasta ja väärästä perustui yksinkertaiseen arvioon siitä, josko tämä ja tuo sanominen tai toiminto rakensi tai pahensi —aiheutti mielihyvää tai sitten ahdistusta.

Tänä jouluna, jonka vietämme etelä-Lontoossa pakistanilaisten ja irlantilaisten naapureidemme keskellä, haluan matkata mielessäni sille kansakoulun hiihtoretkelle, jossa pidimme tauon niityn laidassa olevalla heinäladolla. Kuorimme hiljaa appelsiineja maaliskuisen auringon paisteessa ja nojasimme aitan seinään ja kuulimme tuulen huminan puissa ja talitinttien viserryksen taustalla. Se oli rauhallinen ja kaunis hetki. Ja elämä oli yksinkertaista.